Väärässä ammatissa :/ en halua palata töihin!

Havahduinpa tässä hoitovapaalla, että olen aivan väärällä alalla Teen toimistotyötä, mutta sydän halajaa kauneusalalle. Mutta nyt on auttamatta liian myöhäistä!
En minä voi enää lähteä takaisin koulunpenkille moneksi vuodeksi. Millä me eläisimme?? Minulla odottaa vakituinen työ, ei olisi edes mitään järkeä vaihtaa alaa.

Mutta voi luoja, että ajatus töihin paluusta ahdistaa. Tahdon jotain niin erilaista kuin mitä nyt teen.

Onko kukaan uskaltautunut vaihtamaan alaa aikuisena? (niin, sekin vielä. Ihan naurettavaa. Teinit menee kauneusalalle, ei vanhat akat )

 

Koita ny eka tsekata pääseks esmeks oppisopparille. Saa palkan juoksemaan heti alkuunsa.

 

Koita ny eka tsekata pääseks esmeks oppisopparille. Saa palkan juoksemaan heti alkuunsa.

Tsekattu on. Eipä löydy täältä päin :/ Pienen lapsen kanssa ei ole millään muotoa realistista ajatella lähtöä miehen luota toiselle paikkakunnalle oppisop. perään
Eli vähän tässä on luovutus meininki. Tuntuu, että mun pitää nyt vaan kestää tää liian myöhäinen herääminen ja olla tossa samassa duunissa vielä seuraavat 45 vuotta. Tykkäsi tai ei.
Mut kamalaa, eikai musta tuu sellaista kyrpä-otsassa-toimisto-mammaa, joka palvelee ilottomasti itteään inhoten :O ?!?! Sellainen, joihin liian usein virastoissa törmää. Tääkö niiden ongelma on?!

Ja kyllä. Työskentelen itsekin virastossa :O KÄÄÄK!

 

Höpö höpö! Ei muuta kuin hakemukset sisään sinne kauneusalalle. Ei sinne mitään yläikärajaa ole.

 

Mulla sama vika, olen ihan väärällä alalla, mutta minkäs teet, kun on väärin valinnut. Emmä voi elää opiskelijan tuloilla, ei vaan toimi käytänössä mitenkään.

 

Kauneusalalla

 

Kauneusalalla ei ole töitä. Kannattaa käyttää järki päässä, kun sitä uravalintaa tekee. Tässä tilanteessa ei ole ainakaan mitään järkeä lähteä opiskelemaan kauneusalaa.

Veikkaan, että suurin osa leipiintyy työhönsä jossain vaiheessa. Itse valmistuin unelma-ammattiini ja 15 vuotta sitten aloitin työni ylpeänä ja intoa puhkuen. Kummasti sitä vain on vuosien myötä hohto karissut omasta työstä, vaikka kuvittelinkin rakastavani työtäni eläkeikään asti. Nyt harmittelen, etten aikoinani hakeutunut toimistopuolelle töihin.

 

täällä kanssa yksi joka on väärällä alalla. Tai siis joo, ala kyllä kiinnostaa edelleen, eikä työpaikkakaan ole paha, mutta.....
Haluaisin hoitoalalle tai sosiaalipuolelle, mutta... Nykyinen palkkauskin on niin hyvä että ei paljon kannata valitettavan alipalkattuun vaihtaa..
Ehkä sitten kun lapset on isoja eikä enää ole niin sentinpäälle..?

 

Mää opiskelen korkeakoulututkintoa ja 40v jo häämöttää =) Ja kaikki opintovapaa on käytetty niin just irtisanoin itteni hoitoalan työstäni. Kyllä, olen lähihoitaja

 

Ex- rouva päälle nelikymppisenä opiskeli itselleen uuden ammatin. Aikuisopintoraha oli muistaakseni asia, joka sen mahdollisti.

 

Mä kannustan kuuntelemaan sydäntä. Keskivertoihminen viettää aikuiselämästään melkeen kolmasosan työpaikalla, ja musta on aika surullinen ajatus, että tuon kolmasosan ajastaan tekee jotain, mitä ei haluaisi.

Itse olen 15 vuotta tehnyt työtä, jota rakastan ja koko ajan tuntuu paremmalta. Toisaalta katson vierestä, kun parempi puoliskoni alkaa joka sunnuntaiaamu stressaamaan siitä, että huomenna pitää taas mennä tekemään työtä, joka ei anna minkäänlaisia onnistumisen tai tyytyväisyyden tunteita. MUTTA hänellä on harrastus, jossa kokee samanlaista intohimoa kuin minä työssäni ja se tasoittaa tilannetta.

Kauneudenhoitoalaa ei kait oikein voi "harrastaa" ilman koulutusta? Mä siis kannustan vielä etsimään vaihtoehtoja. Onko jotain iltakoulutusmahiksia? Tai kestääkö talous jotain vuorotteluvapaata? Lyhennettyä työpäivää tms., joka jotenki mahdollistais opiskelun työn lomassa? Raskastahan se tulis varmaan olemaan, mutta pari vuotta roikkuu vaikka löysässä hirressä, eikä tarttis sitte kiikkustuolissa parkua, että "jos vaan olis... " ja "voi kun olis sillon..."

 

mä tiedän naisen joka valmistui kosmetologiksi 48 vuotiaana. perusti oman yrityksen ja on pyörittänyt sitä nyt n 5 vuotta

 

Voi kuinka kivoja vastauksia on tullut! En näköjään ole ainoa joka keksii vasta aikuisiällä mitä haluaa tehdä!
Mulla on sama kuin Doves´lla. Nyt on tosiaan hoitovapaa menossa, ja jo tämän lopettamista joudun harkitsemaan kun ei yksinkertaisesti fyffe riitä. Mies kun ei ole valmis tinkimään ihan niin paljon kuin olisi tarpeen. Joten miksi hän tekisi sen opiskelujenkaan takia :/