Vaatuva vauva > millainen lapsi?

[Hippunen]

Onko kenelläkään kokemusta, millainen lapsi kasvaa vaativasta vauvasta? Toki on paljon yksilöllisiä eroja, mutta olisi kiintoisaa tietää minkälaisia kokemuksia teillä kenties on. Vaativalla tarkoitan nyt vauvaa, joka on kenties kärsinyt koliikista, on helposti itkevä, huonosti nukkuva ja helposti ärtyvä. Oma vauvani on sellainen juuri nyt ja monesti mietin, mitä mahtaa olla odotettavissa. Tuleeko lapsesta esim. normaalia herkempi?

Jostain luin, että koliikista kärsineet vauvat saattavat myös aikuisina normaalia herkempiä yksilöitä.

 

[789]

mä en tiedä asiasta muuta kuin sen että meijän "entinen" vaativa vauva on tällä hetkellä reilun vuoden vanha ja on todella kiltti ja pitkäpinnainen lapsi. Ei ainakaan meillä enää näy sen vaativan vauvan piirteitä.

 

[Kotipsykologi]

Liisa Keltinkangas-Järvinen on kirjoittanut paljon temperamentista. Hänkin kuitenkin korostaa sen vain osittaista merkitystä. Ympäristö muokkaa sitten loput. Vanhempien antama esimerkki, kodin ilmapiiri ja kasvatus ovat tärkeitä. Huono nukkuvuus, herkkyys, ujous jne. ovat piirteitä, jotka tavalla tai toisella varmaan jäävät olemaan, mutta niitähän voi tukea hyvällä.

 

[mami5]

Meillä vauva-aikana vaativin sekä koliikista kärsinyt lapsistamme on nykyisin lapsistamme helpoin Hän on todella kiltti, rauhallinen ja iloinen nuori 13 vuotias neiti.

 

[ex-vaativa]

En ole ehkä ihan oikea ihminen vastaamaan, koska meillä lapsi on vieläkin vauva, nyt 10 kk. Mutta mun mielestä vauvamme oli ensimmäiset 7-8 kk TODELLA vaativa. Eli juuri sellainen kun kuvailit; helposti ärtyvä, itkuinen,vähäuninen, kaiken aikaa oli kanniskeltava jne. Nykyään on suurimman osan ajasta taas TODELLA helppo (ainakin kun vertaan entiseen). Viihtyy pitkiä aikoja myös itsekseen lelujen parissa ja on kaikinpuolin helppo käsiteltävä (pukeminen ja muut normaalit asiat olivat ennen oikeasti tuskaa).

Uskon, että tuosta aiemmasta vaiheesta on jäänyt vielä "päälle" nukahtamisen vaikeus. Nukuttaminen kesti ennen n. 1-2 tuntia ja vieläkin toisinaan vaatii melkoisen rumban nukahtaakseen, mutta saattaa sitten yön nukkua suht hyvinkin, kun aikaisemmin oli tultava toimeen 5-6 tunnin yöunilla.

Meillä tässä ei kyllä kyseessä ole pelkkä temperamentti, sillä lapselle on sairaus ja lääkitys saatiin kohdalleen vasta reilun 9 kuukauden iässä. Eli meillä tämä oli ehkä se avain vaativasta helpoksi...mutta vastasinpa silti kysymykseesi

 

[ex-vaativa]

Vielä lisäystä äskeiseen...luulen, että kun vauva on tosi vaativa niin tietysti tällainen vauva saa osakseen kauheasti läheisyyttä ja huomiota (esim. pitkästä koliikista kärsivää kanniskellaan tuntikausia monta kuukautta). Ja juuri tällä alkuvaiheen vaativuudella ja sitä kautta läheisyydellä on varmasti iso merkitys tulevaisuudessa.

Jostain luin ihan oikeasti tutkimuksesta, minkä perusteella väitettiin, että vaativista vauvoista kasvaa keskimääräistä älykkäämpiä, koska he saavat osakseen niin paljon enemmän läheisyyttä. Mutta nämähän on taas niitä tutkimuksia, joista jokainen valitsee mieluisimmat mihin uskoo

 

[tarkennus]

Vaativista vauvoista on arveltu kasvavan sosiaalisesti (!) älykkäitä, koska vuorovaikutus äidin kanssa on heti vauvana niin tärkeää.

 

[ex-vaativa]

Kiitos tarkennuksesta! Olen lukenut sen tutkimuksen ehkä just ton ensimmäisen 7-8 kuukauden aikana eikä siis ihan tarkkaa mielikuvaa siitä ollut Muistan sen tutkimuksen lohduttaneen mua suuresti silloin!!!

Toisaalta muistan neuvolan lääkärin sanoneen, kun istuskelin 2 kuukautis lääkärintarkastuksessa ihan silmät ristissä, ettei esim. koliikkivauvojen (ja kait siis muutenkin vaativien vauvojen..) ja vanhempien välille pääse muodotumaan kunnollista sidettä juuri sen rasittavuuden takia..ehkä se oli vain hänen mielipide. Jätin sen mielipiteen ihan omaan arvoonsa.

 

[Marsu76]

En tiedä, oliko esikoinen vauvana erityisen vaativa, mutta vanhemmilta vaati pitkää pinnaa. Viikon päästä täyttää 2 v.
Ensimmäiset puoli vuotta nukkui tosi huonosti ja vuoden ikään asti vaihtelevasti. Vuoden ikäisenä alkoi nukkumaan hyvin. Vauvana vaati jatkuvaa kantamista ja hyssyttelemistä ja oli tosi herkkä muutenkin ärtymään.
Nyt kaksi vuotiaana on tosi energinen pakkaus. Miehen kanssa on verrattu kannettomaan tehosekoittimeen, joka saa kaaosta ympärilleen. Vaatii jatkuvaa silmällä pitoa, kun tykkää riehua ja tehdä "kiellettyjä" asioita. Kyläily on hankalaa, kun meidän vanhempien aika menee pojan tekemisten seuraamiseen ja perässä juoksemiseen. Poikaa vaatii jatkuvasti leikkikaverin, eli on todella huono leikkimään yksin leluillaan. Huolehdimme nyt tarkoista rajoista ja yritämme opettaa oikeaa ja väärää. Kaksi vuotias kyllä tietää, mikä on kiellettyä.

Poika tykkää läheisyydestä ja hellyydestä. Kovasti pussaillaan ja halitaan. Öisin nukkuu 11 tuntia putkeen, kun on päivän energisyydestä niin väsynyt. Nukuttaminen on helppoa. Puhuu tosi paljon ja pystyy rauhoittua paikoilleen lukemaan kirjaa tai katsomaan lastenohjelmia. Nauttii ihmisten seurasta.

Kaksi vuotta on lyhyt aika miettiä persoonallisuutta, mutta ainakin itsestä tuntuu, että vaativasta vauvasta tuli vaativa taapero. Vanhempina ollaan ajoittain aika väsyneitä, mutta annamme toisillemme aikaa levähtää, jotta taas jaksaa ymmärtää vilkasta kaksi vuotiasta. Hauska nähdä minkälainen tehosekoitin tammikuussa syntyvästä vauvasta tulee.

 

[Hyvä!]

Tosi mielenkiintoinen aihe mielestäni. Olisi ihan kiva kuulla muidenkin taaperoiden vanhempien kokemuksia siitä, milllainen vauvasta on tullut. Vaikka muistakin temperamenteista?