Vaari antoi rahaa lapsille 10e(rahaa säilytettiin vanhempien kukkarossa)lähes 10v lapsi on rikkonut mm.

ovea(hakkaamalla suutuspäissään sitä jollain kovalla lelulla),seinässä on samasta syystä jälkiä(kitti ja maali maksaa)+ lapsi on rikkonut mopoauton lasin(rikkoi sääntöä ja meni parkkipaikalle leikkimään, kaverin kanssa leikkivät kumpi heittää kiviä pidemmälle).+kirjaston kirjoja suutuspäissään.

Itse olen sitä mieltä että lapsi maksaa osan tuhoistaan omalla rahalla,koska ei voi olla niin että hän pistää paskaksi mitä vaan ja vanhemmat maksaa kaiken(mitä vastuullisuutta se opettaisi). Lapsi on sitä mieltä että olen varas jos en anna rahaa hänelle.

mitä itse tekisit?

 

Arvelitko kympillä suoriutuvasi mopoauton lasinvaihdosta?

 

heh heh, tarviiko käydä vittuilemaan,en tietenkään, jutun juju kun olis se että jos lapsi rikkoo lapsi korvaa itse sen minkä pystyy. Ei aikuisenakaan voi sitten rikkoa tavaroita vahingossa tai jos suututtaa ja jättää sit maksamatta ja syyttää varkaaksi oikeuslaitosta. itse lapsi on valintansa tehnyt.

 

Minusta rangaistus pitäisi ilmaista kun kutakin vääryyttä käsitellään. Eli silloin jo ilmoittaa, jos lapsen pitää tekosistaan omista rahoistaan jotain korvata. Varmaan hän on kuitenkin saanut jonkun toisen rangaistuksen? Ei minusta voi jälkikäteen keksiä, että vaarin lahjaraha menee vahinkojen korvaamiseen. Joten antaisin lapselle rahansa, mutta jatkossa kyllä harkitsisin myös korvausvelvollisuutta, jos lapsi jotain tahallaan hajottaa.

 

Asia pitää selittää lapselle, että hän joutuu luoumaan viellä monesta vaarin antamasta rahasta ja lisäksi tekemään töitä, jotta saa mopoauton lasin korvattua. Antaisin lapselle vihon, johon hän itse seuraa lasin korvamista, eli jos tekee jonkun työn, josta saa 2 euroa, merkkaa sen siihen ylös ja laskee, koska summa on täynnä. Mä siis laittaisin lapsen maksamaan koko sen lasin, jos asia on tapahtunut siinämielessä "tahallaan" että on sanottu ettei sillä alueella saa leikkiä, koska jotain voi sattua. Nyt on sattunut ja lapsen on nyt vastattava teoistaan -se on opitava hiukan ennen kuin aikuisena, että teoilla on seurauksia.

 

vieras s, miten sä tiedät sen että huomenna matt itai maija rikkoo jotakin? kyllä se jo silloin sanottiin kun rikkoi lasin että voi olla että menee ne vaarin antamat rahat. Lapsi on todella paljon suutuspäissään rikkonut ihan tahallaankin

 

[QUOTE="pinkki";30142226]vieras s, miten sä tiedät sen että huomenna matt itai maija rikkoo jotakin? kyllä se jo silloin sanottiin kun rikkoi lasin että voi olla että menee ne vaarin antamat rahat. Lapsi on todella paljon suutuspäissään rikkonut ihan tahallaankin[/QUOTE]

Mitä rikkomista on tapahtunut tuon ilmoituksen jälkeen?

 

Koska olet vienyt raha- asian lapsen kanssa niin periaatteellisella tasolle on sinun vaikea enää peruuttaakaan päätöstäsi. En nimittäin näe järkeä miksi vaarin antamasta rahasta täytyisi ryhtyä korvaamaan aiheutettuja vahinkoja? Maailmassa toki selviää maksamalla rikkomansa, mutta siihen tarvitaan myös kykyä pyytää anteeksi ja selvittää rike asianomistajan kanssa. Ymmärrys vastuuta kohtaan täytyy myöskin olla. Joten jos minä kasvattaisin lastasi ottaisin korvasta kiinni ja laittaisin korjaamaan vahinkonsa työllä. Seinä paikataan yhdessä, eikä niin että joku muu sen tekee. Rikottu mopoauton lasi sovitaan sen omistajan kanssa, että tuleeko lapsesi tekemään töitä rahallisen korvauksen lisäksi mopoauton omistajan luokse esim. vastaamalla auton pesusta koko kesän. Siinä lapsesi ehtii miettimään kannattaako joka juttua ratkaista rikkomalla.

Nyt lapsesi unohtaa sen rahan joka tapauksessa. Hän ei opi mitään ja sinä elät pienen hirmuvaltiaan kanssa, joka jatkossakin manipuloi sinua ratkaistessanne ongelmat huonosti sujuvillla neuvotteluilla. Sinä olet hänen "pomonsa" ja teet päätöksesi mikä on oikein, mutta älä mene lapsen tasolle ja kinaa jostakin pikkurahasta. Nyt hyvä suunnitelmasi opettaa lasta kulminoituu siihen kuka sen rahan saa käyttää, eikä lapsesi tajua yhtään mistä on loppujen lopuksi kyse.

 

[QUOTE="pinkki";30142226]vieras s, miten sä tiedät sen että huomenna matt itai maija rikkoo jotakin? kyllä se jo silloin sanottiin kun rikkoi lasin että voi olla että menee ne vaarin antamat rahat. Lapsi on todella paljon suutuspäissään rikkonut ihan tahallaankin[/QUOTE]

Miten niin etukäteen tietää? Riittää että lapsi tietää etukäteen, että omista rahoista viedään korvaukset, jos rikkoo jotain.

 

Aika hukassa tuntuu aloittaja olevan lapsensa kanssa.

 

[QUOTE="pinkki";30142226]vieras s, miten sä tiedät sen että huomenna matt itai maija rikkoo jotakin? kyllä se jo silloin sanottiin kun rikkoi lasin että voi olla että menee ne vaarin antamat rahat. Lapsi on todella paljon suutuspäissään rikkonut ihan tahallaankin[/QUOTE]

Ei, vaan seuraamukset ilmoitetaan heti teon jälkeen, eikä lisäseuraamuksia tule yllättäen myöhemmin. Todennäköisesti itse toimisin niin, että yksi kiukuspäissään rikottu tavara menisi vielä jäähyllä/arestilla (lapsen iästä riippuen) ja samalla varoittaisin, että seuraavalla kerralla lapsi joutuu myös korvaamaan hajotetun tavaran viikko- ja lahjarahoistaan. Jos näin sitten tapahtuisi, ilmottaisin heti korvattavan summan, se ei jäisi roikkumaan epämääräiseksi mahdollisuudeksi eikä tulisi lapselle yllätyksenä, että viikko- ja lahjarahoja sitten takavarikoidaan.

Toki kohtuullistaisin summaa, jos hajotettu tavara on niin arvokas, että lapsi ei kohtuullisessa ajassa kykene sitä korvaamaan tai ei suoranaisesti tahallaan mitään rikkonut. Ei alle 10-vuotiaat vielä täysimääräisesti normaalisti vahingonkorvausvastuussa ole silloinkaan, jos asia käsiteltäisiin oikeudessa, vaan summaa kohtuullistetaan mm. lapsen kehitystaso huomioiden.

 

Sinä olet vanhempi ja lapsesi käytös kuulostaa juuri siltä, että vaatii jotakin konkreettista rangaistukseksi. Jemmaa se 10 €. Kerro tämä myös ukille, jolloin ukki voi päättää antaako rahaa sitten ollenkaan kun ne menevät lapsen aiheuttamien vahinkojen korvaamisiin, eikä luule lapsen sanomisista että oikeasti pihistäisit välistä lapselta rahaa. Vaihtoehtoisesti koska olette varmaan jo maksaneet vahingot, laita raha lapsen säästötilille tms. Kuitenkin ettei hän itse saa siitä nyt juuri mitään iloa ja miksi pitäisi pahanteosta palkita...

Tuo jonkun ehdottama vihkojuttu on hyvä. Tee lista missä hinnat tietyille jutuille, kuten tiskarin tyhjäys/täyttö, imurointi, roskapussin vienti, koiran ulkoilutus, pölyjen pyyhintä... hommia on kyllä loputtomasti mistä listaa tehdä. Sitten vaan muksulle reilu kuri toimintaan ja töihin. Työt ylös vihkoon, kunnes joku tietty sopimanne summa on korvattu. Voi olla vaikka omavastuu osuus siitä mopon lasista.

Omille isoille lapsille (molemmat yli 10v) antaisin koti-arestia lisäksi ja kavereiden tapaamiset olisi taputeltu vähintään kahdeksi viikoksi tuollaisella käytöksellä kouluajan ulkopuolella. Puhelimen, tietsikan ja polkupyörän takavarikointia voisi soveltaa myös. Viikkoraha menisi vahinkojen korvaamiseen ja merkitään hänen kohdaltaan vihkoon, kun muut lapset saisivat viikkorahansa käteisenä, kuten ennenkin. Vinkuuhan se kyllä, ei auta kuin sivuuttaa ja perustella miksi näin, mutta vanhempana minä päätän asioista ja voin todellakin määrätä lapselle ankarankin rangaistuksen jonkun mielestä. Tilanteen saamiseksi omaan hallintaan, ei se auta kuin kovettaa itsensä ja antaa muksun kiukkuamisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun protestoi rangaistusta. Rauhoittuneelle lapselle voi kerrata tilannetta, eli mitä on tehnyt, miksi ollaan tässä ja kuinka tilanne korjataan.

Minä uskon vielä yllä mainittuihin vanhanaikaisiin kurinpitotoimiin. En siihen että leperrellään ja ymmärretään loputtomiin kaikki pahanteko ja toisiin käsiksi käyminen jne. 10v lapsi ikänsä puolesta tietää jo mikä on oikein ja väärin. Tuon ikäinen (mulla etenkin poika) on vaan erityisen haluton kuuntelemaan ohjeita tai suoria kieltoja ja varsinkin kavereiden kanssa yhdessä lähtee homma herkästi lapasesta. Toisten omaisuuden tuhoaminen on ehdoton rangaistuksen paikka, mutta kyllä se on ansaittu oman kodinkin tuhotöistä. Ei minun kotini ole sen vähäarvoisempi kuin naapurin naarmutettu auto vaikkapa.

Jaksamisia aloittaja, tilanne on haastava. Aiemmin hoidettu ongelma on silti parempi kui tulevaisuuteen lykätty ongelma, jolloin pahimmassa tapauksessa poliisit ja sosiaalityöntekijät soittelevat ovikelloa kun lapsi on tehnyt tai ollut mukana tekemässä jotain todella vakavaa. Sitä päivää en toivoisi itsekään kokevani.