"Vaaralliset" koirat lapsiperheissä..

Oli eilen juttua ystävän kanssa koirista kun hän on hankkimassa.. Tuli sitten juttuun mukaan myös rotikat, dogo argentinot, dobermannit, bullterrierit yms rodut mitkä on saanu osakseen vähän huonompaa mainetta, monesti ihan turhaan.
Löytyykö täältä käyttäjiltä tuollasia vaarallisina/vaikeina pidettyjä koirarotuja?
Meillä on ollut kaukkari joka menehtyi ennen esikon syntymistä.. Nykyään on kaks lasta (5v ja 1v) ja perheestä löytyy cane corso-narttu ja bullterrieriuros.. Kumpikin tosi lapsirakkaita ja sellasia nallelöllyköitä omalle perheelle että
Monesti tultu kyllä kysymään kävelyillä ja muilla reissuilla missä koirat ja lapset yhtäaikaa liikenteessä, että "miten teillä on tollasia koiria lasten kanssa, noilla kun päässä naksahtaa niin se on taaperolta henki pois" ja sen sellasta.. Vielä ei ainakaan ole naksahtanut keneltäkään ja en usko että niin tuleekaan käymään! Varsinkin kun meillä pidetään huoli kans siitä ettei haukut oo ihan lasten heittosäkkeinä ja leluina..

 

Meillä on "vaan" sakemanni ja silti pukkaa ihme kommenttia välillä ihmisiltä. Mä en jaksa niistä välittää.

 

Mäkin mietin että lukeutuuko saksanpaimenkoirakin näihin. Mun nähdäkseni ei, mutta jokunen omituinen voi olla eri mieltä. Meillä siis puolikas semmoinen. Hemmetin hyvähermoinen piski, kunhan häntään ei kosketa. Kestää hienosti sekä oman että vieraiden kakaroiden kommervenkit mutta ihan vieraille aikuisille on alkuun hiukka.....innokas vahtikoira. Mutta sehän sen työkin on.

 

Mun lapsuudenkodissa meillä oli sakemanneja ja dopperi, hyvin tultiin toimeen. Koirat suojeli meitä lapsukaisia aika kovasti
Ja tällee ihan ilman sarvia ja hampaita, mun mielestä bullterrierit on aivan järkyttävän rumia koiria pitbullit komeita.

 

Sakemanni kans joo. Tai ainakin mitä minä olen lukenut/itse kuullut ihmisten puheita siitä mitkä koirat on sellasia "hirmutappajia" niin on siellä sakutkin mukana.
Lapsuudessa meillä oli sakemanniuros ja oli mahtava koira. Dominoiva luonteeltaan oli tuo yksilö mutta taitoa riitti vanhemmilla kouluttaa
Sitemmin en ole itse sakuista innostunut mutta tollaset "vaikeat" rodut miellyttää.. En ole ikinä pahemmin ihastunu ajatukseen jostakin pikkuterrieristä/suomenpystykorvasta omana lemmikkinä vaan aina on isot ja vahvat koirat kiehtoneet. Tanskandoggi, dobermanni, akita.. Vielä jonain päivänä meillä on noitakin rotuja

Itsekään en jaksa pahemmin välittää ikävistä kommenteista mitä tulee.. Itse tiedän millaisia koirani ovat ja olen pärjännyt tähän mennessä hienosti, pelkäämättä kysyä apua viisaammilta jos vaikeuksia tulee.
Sinänsä kyllä on harmi että ihmisillä on niin hirmuisesti näitä harhaluuloja.. Kun meille tuli cane corso niin muutamat tutut olivat ihan kauhuissaan, "miten sä sellasen otit, sehän on jo aikuinenkin, ei se osaa kotia vaihtaa" ja hetkeen ei muutama käynyt kylässäkään. Sitten kun lopulta uskaltautuivat vierailulle niin olivat yllättyneitä kun ei se koira ollutkaan heti juoksemassa kohti muristen ja hampaat irvessä, valmiina raatelemaan.. Nyt tuttavapiirissä jo tiedetään että vaikka meidän koirat voikin olla jonkun silmään hurjia ja pelottavia niin kilttejä ne on

 

Mun lapsuudenkodissa meillä oli sakemanneja ja dopperi, hyvin tultiin toimeen. Koirat suojeli meitä lapsukaisia aika kovasti
Ja tällee ihan ilman sarvia ja hampaita, mun mielestä bullterrierit on aivan järkyttävän rumia koiria pitbullit komeita.

Heheh Mielipiteet on kaikilla enkä suinkaan loukkaantunut tuosta. Mun mielestä bullterrierit oli yhteen väliin aivan järkyttävän rumia koiria kans, ajattelin ettei kukaan kyllä halua tuollasta "palikkapäätä"! Sitten jossain vaiheessa vaan iski että hei, eihän ne niin hirveitä ole, ja sitten kun tapasin livenä useampia niin jo vaan innostus sytty kunnolla..
Bullterrierit on vähän sellasia, että niitä joko ihailee kovasti/ei tykkää ulkomuodosta ollenkaan

 

Bullterrierit yms. paskarodut on vähän sellaisia, että niitä otetaan vain näyttämisenhalusta. Tuskin niitä kukaan söpön ulkonäön tai kivan luonteen takia valitsee.

 

[QUOTE="Sirkkeli";22806911]Bullterrierit yms. paskarodut on vähän sellaisia, että niitä otetaan vain näyttämisenhalusta. Tuskin niitä kukaan söpön ulkonäön tai kivan luonteen takia valitsee.[/QUOTE]

Bullterriereistä oon oikeastaan itse kuullut aika vähän mediassa juttua että olis ollu hyökkäyksiä tms, ihmiset vaan tuntuu yleensä pelkäävän kun näkee, varmaan sen takia kun lihaksikas/erikoisen näköinen koira..
Eipä meille bullterrieri sen takia tullut että oltais ihmisille haluttu näyttää jotakin. Ulkonäköön ensimmäisenä itse ihastuin, aikani ihmeteltyäni kyseistä rotua.. Sitten oli tuttu jonka kotona oli näitä koiria kaks mistä sain vähän kuvaa luonteelle. Luonteeltaan bullterrierit ei kyllä ole mitään aggressiivisia todellakaan.. Muiden koirien kanssa ei ehkä tule niin hyvin toimeen, ainakaan meidän uros ei muita uroksia siedä ollenkaan, mutta samaa ongelmaa on kaikilla chihuahuoista labradorinnoutajiin ja kultsuihin.. Meille tuli tämä rotu siksi että ulkonäkö miellyttää, ja luonne on ihana, meidän poju ottaa sisällä tosi rennosti ja ulkona taas tykkää vetää sellasia hepuleita että.. Siinä on mukavaa seuraa juoksulenkille ja kun meillä on aidattu piha, niin esikoinen tykkää riehua koiran kanssa niin talvella kuin kesälläkin

 

Meillä on ollut rotikoit koko mun ikäni ja voin sanoa että kunnolla koulutettuna ne on aivan mahtavia otuksia ! Tosin joo,omaa perhettä puolustetaan välillä turhaankin ja tarkkana saa olla kun tulee kavereita lapsille,mutta en vaihtais mihinkään toiseen korarotuun. Näitten kanssa vaan on niin tottunut elämään !

 

Meiltä löytyy staffin puolikas, ei ole siis ihan puhdasrotuinen. Koira on hakattu ja potkittu, kynnet on koitettu repiä pois yms. Muuta ei koirasta oikein tiedetä. Koira ei ole koskaan valvomatta pienten lasten kanssa.

 

Meillä on rotikkatyttö eikä mitään ongelmia ole ollut. Toki on suojelevainen, varsinkin vauva-aikaan ei olisi antanut poikiamme vieraiden syliin ja vahti kyllä vieressä koko sylittelyn ajan. Nykyään rauhoittunut ton suhteen kun pojat jo isompia, mut yhä kun lenkillä käydään ja pojat rattaissa mukana niin on paljon "hankalampi" kun tulee vastaantulijoita. Myös raskausaikoina ollut erityisen suojelevainen mua kohtaan.

Meillä lapsia kyllä kielletään kiusaamasta koiraa, mutta jos ehtivät jotain tehdä niin ei koira sano mitään vaan antaa lasten tehdä mitä vaan. Tai siis se mitä saattaa lasten puolelta tapahtua on että kuopus kiipee koiran selkään istuu jos koira makaa ja se on kyllä lapselta kiellettyä mutta toki tollanen 1v9kk kokeilee rajojaan ja tekee kiellettyjä asioita. Mut koira odottaa että nostan lapsen pois ja sen jälkeen siirtyy syrjään, on kuitenkin valpas koko ajan niin ei pääse säikähtämään. Koiran oma peti on paikassa minne lapset ei pääse ja siellä saa levätä rauhassa.

 

Minulla ei ole koskaan ollut koiraa, mutta useilla sukulaisilla ja ystävillä on. Minua on neljä kertaa purrut koira ja näistä kolme on ollut erilaisia perhoskoiria tai muita pikkupiskejä ja yksi englannin bulldogi. Joka kerta on vaadittu terveyskeskuskäynti, kun nämä pikkurakitkin ovat onnistuneet saamaan ihon pahasti rikki riuhdottuaan saatuaan hampaansa kiinni. Bulldogi homma meni oikeuteen asti ja saimme kahdelta asiantuntijalta (joista toine oli vielä puolustuksen hankkima) lausunnon että koira ei ole oikein kasvattettu, vaan päinvastoin yllytetty hyökkäämään ja mielenvikainen. Pikkukoirien puremiset ovat tapahtuneet minun ollessani aikuinen, hirvittää ajatellakaan mitä tapahtuisi lapselle. Yksi perhoskoira oli käydä välittömästi vauvani kimppuun kun vauva laskettiin lattialle makaamaan, kun koira koki vauvan välittömästi uhkaksi. Pahinta noissa pikkurakeissa on se, ettei niitä yleensä juuri kouluteta ja poikkeuksetta minun kokemissani tapauksissa omistaja on vähätellyt juttua ja kääntänyt jopa minun syykseni, kun ei heidän pikkukoira voi saada kenellekään mitään vahinkoa aikaan.

Luotan paljon enemmän isoihin ja "vaarallisiin" koiriin, kuin pikkukoiriin, jo ihan siksi, että ne muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kasvatetaan kunnolla ja opetetaan tavoille, eikä niillä ole pikkurakkien itsetuntoongelmiakaan.

 

[QUOTE="Sirkkeli";22806911]Bullterrierit yms. paskarodut on vähän sellaisia, että niitä otetaan vain näyttämisenhalusta. Tuskin niitä kukaan söpön ulkonäön tai kivan luonteen takia valitsee.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä. Olen nähnyt, kun Pittbull puree. Sen hampaista irrotettiin toista, sitä itseään 3 kertaa isompaa koiraa. En ikinä ottaisi sitä riskiä, että joutuisin sellaista pässiä lapsestani irrottamaan.
Meillä on saksanpaimenkoira. Se on niin hellyttävä ja huomaavainen lasten kanssa, ettei sitä kukaan ole koskaan vaarallisena pitänyt. On tarkkaan harkitusta pentueesta valittu ja oikein kasvatettu ja koulutettu. Valitettavasta mistä tahansa rodusta löytyy vaarallisia koiria, mutta nämä taistelukoirat ovat ihan omaa luokkaansa. Saavat aikaan järkyttävää jälkeä kerralla ja ilmeisesti mistään tottelevaisuudesta ei edes näiden kohdalla haluta puhua. Tyyliin "niiden kuuluu olla tällaisia, ei niiden kuulukaan irrottaa käskystä".

 

No mikäpäs siinä, jos on tietyt asiat koirankasvatuksesta ja käyttäytymisestä tiedossa ja hallussa kun tälläisistä koirista kysymys. Valitettavasti monilla vain ei ole ja sitten perästä kuuluu...

 

Meillä on bokseri-tanskandoggimix ja erittäin lempeä luonteelteeltaan. Pentuhan tuo vasta on, mutta vastaisuudessakin pysyy kurissa ja nuhteessa.

 

Sehän se noissa ns. vaarallisissa koiraroduissa onkin arveluttavaa, että usein koira on ollut kiltti löllykkä, kunnes sillä napsahtaa ja se iskee käsittämättömästä syystä kiinni esimerkiksi lapseen. Syynä voi olla rodun menneisyys ja entiset käyttötarkoitukset esim. taistelukoirana, vaistot eivät ole täysin hävinneet. Ja bullterrieri saa aikaan todella pahaa jälkea, koska sillä on niin voimakkaat leuat.

Eniten pelkään juuri niitä koiria, joiden omistajat kuvaavat niiden olevan löllyköitä. Koiraan luotetaan silloin aivan liikaa.

 

Yksikään terve koira ei ole vaarallinen lapselle.
Eikä mikään rotu ole täysin turvallinen.
Mäyräkoirako se oli joka viimeksi vauvan Suomessa tappoi...? (Vai onko sen jälkeen opllut jokin toinen insidentti, jota en muista tai josta en koskaan lukenut?)

Eläinten pitäminen lapsiperheessä on aina riski. Samoin on liikenteeseen lähteminen lasten kanssa, harrastukset (erityisesti urheilu - postimerkkeily lie turvallisempaa), syöminen, leikki, rokotukset ja rokottamatta jättäminen ja totakuinkin kaikki muukin.
Kuitenkin ihmiset elävät lapsiensakin kanssa ja pääsääntöisesti ihan normaalia arkea.
Ja niin mielestäni pitääkin. Ylisuojelu ja lasten opettaminen elämänpelkoisiksi on yksi lapsen henkisen pahoinpitelyn muoto.

Tervettä järkeä siis kehiin...

 

[QUOTE="Sirkkeli";22806911]Bullterrierit yms. paskarodut on vähän sellaisia, että niitä otetaan vain näyttämisenhalusta. Tuskin niitä kukaan söpön ulkonäön tai kivan luonteen takia valitsee.[/QUOTE]

No itseasiassa, minä ihastuin bullterrierin ulkonähöön jo 16-vuotiaana, ja ihan viimeseks kävi mielessä että otetaanpa että voidaan leuhottaa!

Meillä on siis kohta 4v bulli-poika, ja täytyy kyllä kehua kovasti!

Lapsia on 4, joista nuorimmat vajaa 2v ja vajaa 1v. Saavat tehdä koiralle ihan mitä vain, se ei välitä! Jos koira vaikka nukkuu lattialla ja ipanat kiipeilee päälle, se makaa paikallaan ja odottaa että muksut on valmiita, ja siirtyy sitten jos katsoo sen tarpeelliseksi!
Äidilläni on kaksi koiraa, vinttikoiria. Niistä toinen taas on sellainen että jos lapsi kulkee liian läheltä, se murisee. Meillä bulli ei ole murissu muksuille, vaikka ne herättäis sen kesken unien!
Tuo on ollu aivan mahtava koira lasten kanssa! Ja aikuisten ja toisten koirien! Rakastaa kaikkia ja luulee että kaikki rakastaa sitä

Koira on silti aina koira, eikä lasta saa koskaan jättää koiran kanssa keskenään!

 

Meillä on belgianpaimenkoira.

Ei multa muistaakseni ole kukaan koskaane des tullut kysymään mitään koiraan ja lapsiin liittyvää tai pitänyt moista koiraa 4 lapsen seassa mitenkään outona.

Ja sen jälkeen kun ollaan tänne syrjään muutettu, ihmettelisin jos kukaan kysyisikään.
Tässä kylällä on mm. kaukaasianpaimenkoira, useampi schäfer, ja ainakin yksi toinenkin belgi. Kaikki lapsiperheissä.
Ja bullterriereitä yhden kennelin verran, pikkulapsiperhe sekin.

En ole kuullut, että kellään olisi ollut oman koiransa kanssa ongelmia, tai että yksikään näistä koirista olisi aiheuttanut muillekaan ongelmia.

Yksi saksanpaimenkoira on jossain määrin terrorisoinut koko kylää. Sen omistaa lapseton keski-ikäinen pariskunta, joilla ongelma lienee hihnan toisessa päässä, koska ko. pariskunnan edellinen koira oli yhtälailla agressiivinen, karkaili, ja saattoi käydä kiinni muihin koiriin tai ihmisiin...

 

onko olemassa vaarallista rotua? en usko. vika on melkein 100% hihnaa pitävässä päässä. toki on myös luonnehäiriöisiä yksilöitä joka rodussa. lasten kummeilal on 2 palveluskoiraa, enkä pelkää hetkeäkään ku lapset on niitten kans. ovat hanskassa kokoajan. kavereilla on paljon palveluskoiria ja jokainen on tyypillinen rotunsa edusta. vahtivat mutta ovat hanskassa. ennemin varon pikku räksyjä....

 

meillä kävi cane corso joulun alla leikkimässä, ja täytyypä sanoa että oli niitä harvoja koiria joitten kanssa ei tullut oloa että pitäisi vahtia vieressä. koiralla ikää 7kk.
lapset on 1v joka katseli aluksi etempää kun jostain syystä aristaa lyhytkarvaisia koiria ja 5v ja 8v oli ihan myytyjä.
Mutta joo, itse pelkään enemmän pieniä koiria ku isoja koiria.. enemmän niillä tuntuu olevan mielenterveysongelmia.
Ja omakoira on tuomonen savimaanseisoja joka on verrattavissa rukkaseen luonteen puolesta.

 

Ap! Minkä kasvattajan cane corso? Onko kuvia? Yksi mun lemppariroduista, ihania :heart:

 

Minulla haaveissa tulevaisuudessa irlanninsusikoira perheeseemme...nyt ei vielä sen aika, koska eihän sellanen pikkukoira mahtuis meidän asuntoon

 

Niin, no en tiiä... Ukko haluais dogon, cane corson tai jonkun muun "tuollaisen" rodun. Minä taas en usko olevani kykeneväinen kouluttamaan kyseisiä rotuja ja mulle se oikeastaan lankeaisi kun ukko on aina töissä... Mulle riittäis villakoira vaikka

 

Niin, no en tiiä... Ukko haluais dogon, cane corson tai jonkun muun "tuollaisen" rodun. Minä taas en usko olevani kykeneväinen kouluttamaan kyseisiä rotuja ja mulle se oikeastaan lankeaisi kun ukko on aina töissä... Mulle riittäis villakoira vaikka

Cane corso on mielestäni äärimmäisen helppo kouluttaa.