VÄÄRÄÄ ELÄMÄÄ

[taustalla]

\

ap on narsisti, sinun on hakeuduttava hoitoon, joskin pelkään ettei terapia riitä kuten ei mikään muukaan tunnu riittävän

höpöhöpö!
kyllä kai teilläkin on ollut synkät hetkenne kun tuntuu että kaikki menee päin v-tä!? ei kannata tuomita toisia noin herkästi! kuka meistä nyt niin täydellinen olisi?
sen haluan vielä sanoa, että älkää jääkö ongelminenne yksin, vaikka vaikeeta olis puhua niin yrittäkää edes jollekin sanoa miltä tuntuu, siitä se sit lähtee purkautumaan. täällä anonyymina on tietty helpointa, mutta jollekin läheisellekin kannattaa, ihan reippaasti. ne jotka rakastaa eivät tuomitse vaan auttavat!

 

[äippäliini]

Olen sanaton Ansaitset jotain aivan muuta.
Ja mitähän minä sitten mielestäsi ansaitsen Katti?
Lastani rakastan yli kaiken, miestänikin, mutta en enää romanttisessa mielessä. Täällä joku puhui kämppiksenä olosta, se sopii hyvin kuvaamaan meidänkin suhdetta. Eikö ihmisellä ole oikeus tuntea rakkautta, intohimoa, romantiikkaa, ihailua jne? Tehköön se minusta sitten narsistin, jos haluaisin, että minulla olisi jotakin yhteistä ja ihanaa aviomieheni kanssa...

 

[anki]

No jotain yhteistä sinulla "kämppiksesi" kanssa kyllä on ihan aikuisten oikeesti jos olet raskaana. Tietääkö miehesi että olette "kämppiksiä"? Rehellisyys itseäsi ja miestäsi kohtaan olisi varmaan täysin paikallaan. Käytitkö miestäsi nyt vain tullakesi raskaaksi? Hän varmaan hyväksyy sen ihan täysin. Valitus valittamisen ilosta on ihan ookoo mutta jos haluat asioihin muutosta- siis omaan itsekkääseen käyttäytymiseesi, miehesi käyttäytymiseen tai yhdessäoloonne niin se vaatii aikuismaista keskustelua. On helpompi valittaa kuin tehdä töitä onnensa eteen. Olette yhden, jos kohta kahden lapsen vanhempia - olisiko jo aika aikuistua ja alkaa tehdä töitä sen teidän perheenne eteen. Noita olen miettinyt lukiessani kirjoituksiasi täällä.

 

[taustalla]

Älä välitä kaikista puheista, mulla vähän samansuuntainen tilanne ja tiiän miltä tuntuu! Nautit nyt vaan raskaudestas ja jätä näitten enemmän tai vähemmän katkerien jutut omaan arvoonsa. Niin ja kommunikaatio on se avain onnelliseen parisuhteeseen...

 

[minä]

\

Olen sanaton Ansaitset jotain aivan muuta.
Ja mitähän minä sitten mielestäsi ansaitsen Katti?
Lastani rakastan yli kaiken, miestänikin, mutta en enää romanttisessa mielessä. Täällä joku puhui kämppiksenä olosta, se sopii hyvin kuvaamaan meidänkin suhdetta. Eikö ihmisellä ole oikeus tuntea rakkautta, intohimoa, romantiikkaa, ihailua jne? Tehköön se minusta sitten narsistin, jos haluaisin, että minulla olisi jotakin yhteistä ja ihanaa aviomieheni kanssa...

Voi olla tilapäistä nuo tuntemuksesi. Kannattaa katsoa ja antaa ajan hieman mennä eteenpäin, onhan hän kuvaamasi perusteella varsin tavoiteltava. Ja teillä on pian kaksi lasta. Toki jos van tuntuu pikemminkin veljeltä, niin harkitse. Mutta älä tee pikaisia päätöksiä, jos tunne olisi ohimenevä. Mieti mistä johtuu. Onko hän kenties tehnyt jotain sinua loukkaavaa ja olet jäädyttänyt tunteesi?

 

[karkkikunigatar]

tota se arki just on!! Ei se rakkauden huuma kestä kovin kauaa. Meillä just samanlaista ku teilläkin, mutta me ollaa tyytyväisiä elämäämme, siinä ainut ero. Meillä molemmilla omat harrastuksemme, jotka ovat intohimojamme. Pitkän liiton salaisuus on just se että sietää tätä tavallista hohdotonta arkea ja että kaksi ihmistä osaa elää erillisinä yksilöinä saman katon alla. Keksi itsellesi sinäkin jokin harrastus, joka on niin mieluinen, että se vie jalat alta!!!

 

[äippäliini]

Paljon on asiat muuttuneet, osittain uuden vauvantulon myötä. Minä se aloin yksi ilta puhumaan, mies oli jo nukahtamaisillaan( taas kerran ilman että oli hipassutkaan minua, saati toivottanut hyvää yötä). Kysyin että mitä minä oon tehny väärin, missä vaiheessa kaikki on menny pieleen? Mies siinä aluksi ihmetteli, että miten niin kaikki pieleen muka, mutta kun aloin puhua ja itkeä ja puhua kaikista asioista, jotka on mieltä painaneet ,ni pian mieskin alko puhua.
Joku lukko aukesi, puitiin asioita kahteen saakka yöllä pimeässä makuuhuoneessa, jotenkin se oli helpompi niin.
Nyt on siis vähän eri meininki, minä eilen leivoin miehelle korvapuusteja ja mies toi töistä tullessaan tulppaanikimpun. Se merkkas mulle tosi paljon ja mieskin oli otettu puusteista. En väitä että kaikki on taas hienosti, mutta on olo paljon parempi ku kuukausiin :heart:

 

[äiskä]

\

Paljon on asiat muuttuneet, osittain uuden vauvantulon myötä. Minä se aloin yksi ilta puhumaan, mies oli jo nukahtamaisillaan( taas kerran ilman että oli hipassutkaan minua, saati toivottanut hyvää yötä). Kysyin että mitä minä oon tehny väärin, missä vaiheessa kaikki on menny pieleen? Mies siinä aluksi ihmetteli, että miten niin kaikki pieleen muka, mutta kun aloin puhua ja itkeä ja puhua kaikista asioista, jotka on mieltä painaneet ,ni pian mieskin alko puhua.
Joku lukko aukesi, puitiin asioita kahteen saakka yöllä pimeässä makuuhuoneessa, jotenkin se oli helpompi niin.
Nyt on siis vähän eri meininki, minä eilen leivoin miehelle korvapuusteja ja mies toi töistä tullessaan tulppaanikimpun. Se merkkas mulle tosi paljon ja mieskin oli otettu puusteista. En väitä että kaikki on taas hienosti, mutta on olo paljon parempi ku kuukausiin :heart:

:heart: :heart: :heart:
Kuulostaa ihanalta. Kateellinen olen jos rehellisiä ollaan.
Kannattaa aina myös muistaa, että harvemmin ne asiat hienosti elämässä onkaan. Se hienosti oleminen on monesti oman pään sisäinen juttu.
Kaikkea hyvää teille! =)

 

[taustalla]

\

Paljon on asiat muuttuneet, osittain uuden vauvantulon myötä. Minä se aloin yksi ilta puhumaan, mies oli jo nukahtamaisillaan( taas kerran ilman että oli hipassutkaan minua, saati toivottanut hyvää yötä). Kysyin että mitä minä oon tehny väärin, missä vaiheessa kaikki on menny pieleen? Mies siinä aluksi ihmetteli, että miten niin kaikki pieleen muka, mutta kun aloin puhua ja itkeä ja puhua kaikista asioista, jotka on mieltä painaneet ,ni pian mieskin alko puhua.
Joku lukko aukesi, puitiin asioita kahteen saakka yöllä pimeässä makuuhuoneessa, jotenkin se oli helpompi niin.
Nyt on siis vähän eri meininki, minä eilen leivoin miehelle korvapuusteja ja mies toi töistä tullessaan tulppaanikimpun. Se merkkas mulle tosi paljon ja mieskin oli otettu puusteista. En väitä että kaikki on taas hienosti, mutta on olo paljon parempi ku kuukausiin :heart:

Kukkia myös minä ojennan sinulla!

:flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :heart: :flower: :flower: :flower:

 

[ajatuksia]

Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, sitä pitää hoitaa koko ajan, muuten se rapistuu ja menee pieleen kaikki. Kumpikin toivoo jotain muutosta ja jotain kipinää, kumpikin vain on...

Laivaristeily, ne kukkaset, hyvä ruoka, ihan mitä vain.Kahdenkeskeistä aikaa pitää myös olla. Jos ei muuten, niin viinipullo ja jotain hyvää sitten kun lapset on nukkumassa. Jos tuntuu että elämä on arjen pyöritystä, varatkaa ihan kalenteriin aikaa : tänään illalla tai tämä päivä on meidän kahden keskeinen aika. Lapsi hoitoon, menkään vaikka leffaan.
Kuulostaa tietysti, että jos päivä on etukäteen lukkoon lyöty, ei siitä mitää irtoa mutta kummasti se vaan on aina antoisaa.. :heart: :flower:

 

[taustalla]

Yhdyn "ajatuksia":n sanoihin...Meilläkin ala- ja ylämäkiä. Joskus olen pohtinut, että olisiko ero parempi ja haaveksinut jostain muusta. Mutta järki on tullut kehiin, koska aina siitä toisesta löytää kuitenkin jotain huonoja puolia tms. Minun mieheni on myös kiltti (inhoaa, jos sanon sen ääneen ), lempeä isä lapsillemme ja joskus liiankin tunnollinen työntekijä. Huonoja puoliakin löytyy ja joskus ne hyppivät liikaa silmille. Ja epäilen, että olisiko se aidantakana oleva ruoho sen vihreämpää...

Väsymys tekee meidän parisuhteessa hallaa varmasti eniten. Niinpä sitten ihanien isovanhempien avulla saadaan nauttia pitkistä yöunista ja kahdenkeskisistä hetkistä. Pienet asiat, haliminen, kahdestaan saunominen, piknikki olkkarin lattialle yms. tekee arjesta juhlaa. Pienet viikonloppumatkat silloin tällöin ovat jo ruhtinaallista juhlaa. Mutta parisuhteen eteen täytyy tehdä töitä...Pitää oppia puhumaan eikä vain padota sisälleen huonoa oloa. Jos vain ajattelee mielessään, että tuo ei tee sitä tai sanoo aina vain tuota ja tuota, niin helposti toinen alkaa näyttämään vastenmieliseltä ja ärsyttävältä. Puhumalla antaa toiselle mahdollisuuden parantaa tapojaan ja samalla muuttaa ehkä niitä omia tapojaan, jotka ärsyttävät taasen toista.

Meilläkin parisuhteessa oli pari vuotta sitten pattitilanne, jossa kumpikin syytti toista ja puolustautui itse apinanraivolla. Vasta lähisukulaisen puuttuminen tilanteeseen herätti meidät...Emme ottaneet ollenkaan huomioon sitä, miten se vaikutti lapseemme... Hävetti jälkikäteen, mutta onneksi selvittiin puhumalla tilanteesta ja parisuhde saatiin korjattua.