Vaadinko liikaa?

[Minsku*]

Olen seurustellut miehen kanssa, joka huitelee mieluummin maailmalla kuin viettää aikaansa kanssani. Iltaisin kymmenen jälkeen hän sitten voi saapua ja viettää kanssani tunnin pari ennen nukkumaan menoa. Turha kuvitella mitään yhteistä ruuanlaittoa tai muuta olemista, päivähän on jo tavallaan kulunut kun hän tulee. Kaikki muu tekeminen menee edelleni, työ ensimmäisenä ja sitten kaverit. Olen huomannut että kyllä sitä tekemistä riittää mahdottomasti kun toivoisin hänen viettävän aikaa kanssani.

Olen aina ajatellut että kun on parisuhteessa ja seurustellaan sitä aikaa vietetään myös yhdessä eikä aina eri osoitteissa. Minulle ei millään mene jakeluun se, että kanssani voidaan viettää vain illan pikkutunnit kun koko päivä on mennyt muissa puuhissa. Minä haluaisin viettää enemmän aikaa yhdessä.

Vaadinko liikaa? Mitä mieltä olette naiset ja varsinkin miehet? Jos toista rakastaa, eikö silloin voisi yrittää tehdä edes kompromisseja niin että molemmat olisivat tyytyväisiä? Mies haluaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla: seurustella kunhan se ei rajoita hänen tekemisiään ja menemisiään. Onhan se kiva sitten illalla kömpiä jonkun viereen nukkumaan. Onko neuvoja? Ottaisin niitä todella mielelläni vastaan!

 

[mies1]

Tulee päivittäin kotiin kymmenen jälkeen Kerropa missä hän on joka päivä kymmeneen asti? Yleensä, jos mies on baarissa kymmeneen niin kysytään sako baarissa olla päivittäin. Nyt haluan tietää tarkemmin nuo iltamenot)

 

[Tabasco]

Teillä on selkeästi erilainen käsitys seurustelusta. Sinulle mies näyttäisi olevan tärkein asia, mutta valitettavasti miehesi arvoasteikolla sinä olet jossakin ehkäpä sijalla 10 kaiken muun kuten kavereiden, työn/opiskelun ja harrastusten jälkeen.

Olisiko niin, että mies ei rakasta sinua tai että hän on sitoutumiskyvytön? Tai sitten hän vain kaipaa äidin korviketta, joka tekee ruokaa ja pitää paikat siistinä. Äitiin verrattuna kuitenkin sinussa on se etu, että kaiken muun huolenpidon lisäksi tarjoat seksiä. Yksi vaihtoehto on myös se, että miehelläsi on joku toinen nainen tai että hän etsii jotakuta uutta, parempaa kumppania.

Oletko kysellyt, että missä hän luuhaa kaikki päivät? Voi olla, että mies ei tajua ollenkaan sinun asennoitumistasi, sillä jos nukutte yöt yhdessä, niin hänen logiikkansa mukaan vietätte vuorokaudesta ison osan tunteja yhdessä - tosin nukkuen. Jos valitat, hän saattaa närkästyä, että mistä sinä valitat, kun sinullakin on oikeus harrastaa ja nähdä kavereita.

Minusta sinun kannattaisi kunnolla keskustella asiasta miehen kanssa. Kannattaisi jutella ilman riitelyä siitä, että sinä rakastat miestä niin paljon, että haluaisit olla enemmänkin miehen kanssa kuin vain ne pari tuntia vuorokaudesta, kun kumpikin on jo ihan väsynyt. Et voi muuttaa miestä, jollei hän itse tajua muuttua.

Jos mies ei halua muuttua, voit itse miettiä, että oletko valmis jatkamaan samaa rataa, jossa sinä et ole miehen elämässä tärkeintä. Oletko ehkä valmis odottamaan vielä, että josko mies muuttuisi?

 

[22:00 kotia?]

olet itsestään selvä nakkiliini, olet kodinhoitaja sille vain.

Hauskaa mies pitää oven ulkopuolella ja kotona odottaa Edit kodinhoitaja miehen kuningatar päälikkö passaaja numero 1 .
Miehellä on ihana paikka missä rentoutua saa hoitoa ja passataan saa kaivella nenästä räkää /päästää pieruja vapaasti sun seurassa, kun mies ei vielä kehtane alkaa päästää niitä haisevia pieruja sen rakastajattarensa luona, ei se vielä voi kaivella nenästä räkää ja päästää sen toisen naisen seurassa niitä haisevia pieruja ja paukkuja PFFFFF ...PIF PIF PAF PAF !!! siis sen uuden naisen edessä,ei ainakaan viel...

 

[#Pioneeritar#]

Ap, olen ihan samassa tilanteessa kuin sinä. Tätä on kestänyt jo pari vuotta. Mies viettää mielummin aikansa kavereiden kanssa ja harrastuksissaan kuin minun kanssani. Tiedän kuitenkin olevani miehelle erittäin tärkeä ...taustatuki, valitettavasti. Olemme keskustelleet tästä aiheesta kymmeniä kertoja, mutta muutokset käyttäytymisessä ovat olleet vähäisiä. Tärkeyteni voin päätellä mm. siitä, että mies menee aina paniikkiin, kun ehdotan eroa tai pelkkinä ystävinä oloa. En ole mikään kotipiika tai hyväksikäytetty, vaan toistaiseksi asumme vielä erillään, sillä en voi sitoutua nykyisessä tilanteessa.

Olen oppinut, että tällaiset miehet eivät ole vielä kypsyneet siihen, että "aikuisena" sitoudutaan eniten omaan puolisoon ja vaalitaan tätä ihmissuhdetta (toki kavereita unohtamatta). Olen kokenut, että pelkällä omalla puheellani en voi muuttaa miestä, sillä tällä hetkellä hänellä on tarve viettää aikaa kavereiden kanssa, eikä sitä tarvetta poista minun puheeni. Mies saattaa tästä kypsyä vuosien varrella. Tai sitten hän herää tajuamaan asian, kunhan tarpeeksi monta naista on jättänyt hänet tämän takia.

Minä olen päätynyt siihen ratkaisuun, että odotan ja katson, ja tässä väliaikana hankin itselleni uusia ystäviä ja harrastuksia, joiden parissa viettää aikaa. Jos parannusta ei tapahdu ja olen edelleen tilanteeseen tyytymätön, on aika erota. Aiemmin kokeilin päästä eroon siitä, että olen miehelle niin itsestään selvä, varma nakki. Hankin mm. hyviä miespuolisia ystäviä, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Mutta ainakaan minun mieheeni tämä ei tehonnut, vaan hän ilomielin antoi minun viettää aikaa muiden miesten kanssa, eikä suinkaan ehdottanut, että olisin mielummin hänen kanssaan.

Tilanteen ainoa positiivinen puoli onkin, että sen kannustamana olen tutustunut moniin mukaviin miehiin ja naisiin. Ymmärrän kuitenkin, jos sinä ap haluat päästä jo tästä kaverivaiheesta yli ja aloittaa "oikean" parisuhteen. Minä en ole löytänyt keinoa miehen muuttamiseen, tulethan sinä kertomaan tälle palstalle, jos löydät sellaisen keinon!?

 

[aika auttaa]

Moni mies rauhoittuu iän myötä ja sen tosiseikan edessä, että kun miespuoliset ystävät vakiintuvat, niin mitä sitä yksin baareissa riekkumaan tai pelaamaan esim. salibandyä 1-3 miehen kesken, jos kavereita on vaikea saada mukaan. Myös miehille voi tulla vauvakuume ja halu kehittää itseään koti-isän tai perheenpään roolissa. Myös moni mies etenee urallaan ja nimenomaan 30-40 -vuotiaana tehdään uraa, jolloin on käytännössä mahdotonta esim. kymmentä vuotta paahtaa uraa tukka putkella ja samanaikaisesti bilettää täysillä. Eli sen sijaan, että lumilautaillaan kavereitten kanssa tai puhutaan baarissa tisseistä ja autoista, niin mielenkiinto kohdistuu työhaasteisiin ja kotioloissa vaikka kotiteatterijärjestelmään yms.

Jotkut eivät rauhoitu koskaan. Heillä parisuhde on jatkuvaa riitelyä naisen kanssa siitä, paljonko on kohtuus ja paljonko on liikaa. Jotkut eivät myöskään koskaan opi empatiaa eivätkä kykene tajuamaan toisen tunteita. Kypsymätön, keskeneräinen mies kaipaisi nimenomaan vahvaa naista, joka pystyy ja jaksaa vääntää rautalangasta asioita kerta toisensa jälkeen ja siten siis "kouluttamaan" miehestä sisäsiistin, edustuskelpoisen koti-iskän.

 

[-ap-]

Kiitos teille kaikille fiksuista vastauksistanne!

Olen päätymässä siihen tulokseen, että tämä mies ei taida koskaan muuttua. Hän on sitoutumiskammoinen ja aika lapsellinen vielä ikäänsä nähden. Hän on myös täysin kyvytön tuntemaan empatiaa toista kohtaan. Suhteemme on tosiaan ollut jatkuvaa riitelyä lähes kaikesta ja yleensä siitä mitä mies tekee ja mitä ei tee. Meillä on täysin eri käsitys miltei kaikesta mikä liittyy parisuhteeseen, kahden aikuisen ihmisen parisuhteeseen nimenomaan (olemme yli kolmenkympin molemmat, käsittääkseni siis aikuisia). Ei sillä, olen kyllä seurustellut jo parikymppisestä saakka ja aiemmat pari pidempiaikaista kumppaniani ovat käyttäytyneet aikuisen lailla jo siinä iässä.

Esimerkiksi mies istuu joka ilta baarissa niiden sinne juuttuneiden kavereiden kanssa. Olen sanonut että mielestäni jokapäiväinen kaljankittaaminen ja baarissa istuminen ei ole hyvä asia. Jonkin verran olen saanut kitkettyä tätä piirrettä, mutta jos ei istu baarissa, keksii sitten muuta puuhaa, kuten tekee ylimääräisiä töitä iltaisin. Minun kannaltani siis lähes plus miinus nolla, vaikka onkin mukavampi tietää että on töissä eikä baarissa. Kaikki ongelmatilanteet ratkotaan menemällä baariin vetämään kännit.

Voi voi.. Nyt tilanne on se, että pistin suhteen katkolle ja pyysin miestä miettimään mitä elämältään haluaa ja mitä haluaa siihen kuuluvan. Näin emme voi kuitenkaan enää jatkaa ja ok, jos haluaa mennä niinkuin ennenkin, tehköön niin mutta ilman minua.

Olen oppinut huomaamaan ainakin sen, että meitä on niin moneen junaan. Mutta en mene tuomitsemaan toisella tavalla ajattelevia/käyttäytyviä, se on heidän tapansa ja olkoon niin. Mutta minun ei tarvitse sitä katsoa jos en siitä tavasta pidä. Maailma on tosiaan vapaa, itsestä kiinni mitä haluaa ja mitä ei. Olen antanut tämän kestää jo liian kauan (vuoden), enkä halua jatkaa samaa rataa. Kehottaisin sinuakin (pari vuotta samanlaisessa suhteessa elänyt) miettimään haluatko lopun elämääsi olla suhteessa jossa et ole onnellinen? Minä miettisin kaksi kertaa.

 

[rauhoittuvat mutta sitten.....]

"kouluttamaan" miehestä sisäsiistin, edustuskelpoisen koti-iskän."

ja miten mies kehittyy tuon jälkeen?

Ne alkaa tsiikaa toisia naisia kieli maassa,katsovat pornoa/lataavat porno filmiä vesikielellä internetistä .aivan kuin maailman loppua odottavat. runkkaavat koneen edessä web-cam ämmien kera,leikkivät halutonta oman vaimonsa suhteen,kun oma muija alkanee kyllästyttää eikä enää kiihota vaikka mies sais seksiä omalta vaimolta vaikkapa joka ilta =D
joo onpa naisella ihanaa kun mies rauhoittuu... ;-D

 

[Runkku-Ronkainen]

[viesti moderoitu]

 

[Ajatuksia]

Olen itse kuvauksessa esitellyn miehen kaltainen siltä osin, etten vaimoni puheista päätellen halua viettää riittävästi aikaa himassa tai yhdessä. Perhettäkin on. Mä en luuhaa baareissa, en dokaa, enkä pane tai etsi vieraita naisia.

Mä koen vaimoni kanssa hengaamisen vaan helvetin tylsäksi suurimman osan ajasta. Kovasti halutaan yhteistä aikaa yms, ja että mäkin HALUAISIN viettää aikaa yhdessä. Sitten kun olemme yhdessä, ja varaan aikaa tätä varten, tarjolla on television katselua. Ei kiitos.

Mun aikani kuluu kavereita tavatessa, harrastuksien parissa tai duunia tehdessä. Samat kriteerit pätee myös kavereiden kanssa hengailtaessa. Ei sitä tee mieli nähdä kavereita, joiden kanssa on tylsää.

Mielestäni on ihan turhaa ruikuttaa, jos mies ei halua viettää aikaa kanssasi, jos teillä ei synny riittävän kivaa yhteistä aikaa.

Henk koht pidän perhe-elämää arvossa, ja arvosta lukuisia pieniä ohikiitäviä hetkiä päivän aikana, aamupalan syömisestä lyhyisiin pieniin kohtaamisiin. Perhetapaamisia ja sukulointeja yms viikonloppujuttuja tulee kuitenkin vuosien varrella niin paljon, että jokatapauksessa vietän ko naisen kanssa enemmän aikaa kuin kenenkään muun ihmisen kanssa koko elämäni aikana, erittäin todennäköisesti. (muutenkin kuin nukkuessa)

Mun silmissä tämä on ämmien juttuja. Jos mies tarjoaa naiselle kaiken sen, mitä nainen pyytää, nainen menettää kunnioituksensa miestään kohtaan ja etsii uuden siinä toivossa, että edes hän kykenisi pistämään emännän ruotuun. (tiedän useita naisia jotka ovat tämän tunnustaneet, jopa käytännön esimerkkien jälkeen)

 

[tuty]

Sukulaisnaisella on ollut tuollainen avioliitto. Mies käväisi kotona töiden jälkeen ja vaihtoi vaatteet, harrastuksia tikanheitosta palloilulajeihin. Iltamyöhällä kotiin ja nukkumaan. Vuosikausia ja kymmeniä, kunnes lapset lähtivät kotoa. Vaimo tottui, kun mies ei ole ollut kotonaan. Melkeimpä nyt häiriöksi, kun vanhenpana ei jaksa mennä niin paljoa, kuin nuorena. Mutta vaimolla nyt omat menot ja harrastukset. Mies siihen, että joutuu olemaan yksin. Niin, vaimolla oli silloin ne lapset seurana.

 

[Umpikujassa.]

Hei.

Viestiä lukiessa tuli aivan oma poikaystäväni mieleen. Ollaan molemmat yli kolmekymmentä ja mies asettaa aina harrastukset, kaverit jne. minun edelle. Ollaan kohta vuosi seurusteltu, ei asuta yhdessä, joka taitaa olla vain hyvä asia. Olen keskustellut tästä samasta aiheesta poikaystäväni kanssa kymmeniä kertoja, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Olen ollut monta kertaa jo laittamassa suhdettamme poikki, mutta hän aina onnistuu puhumaan minut ympäri. Olen lapsellisesti kuvitellut, että tämä tästä johonkin muuttuisi, mutta vain pahemmaksi on mennyt.

 

[eikä ainakaan....]

Hei.

Viestiä lukiessa tuli aivan oma poikaystäväni mieleen. Ollaan molemmat yli kolmekymmentä ja mies asettaa aina harrastukset, kaverit jne. minun edelle. Ollaan kohta vuosi seurusteltu, ei asuta yhdessä, joka taitaa olla vain hyvä asia. Olen keskustellut tästä samasta aiheesta poikaystäväni kanssa kymmeniä kertoja, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Olen ollut monta kertaa jo laittamassa suhdettamme poikki, mutta hän aina onnistuu puhumaan minut ympäri. Olen lapsellisesti kuvitellut, että tämä tästä johonkin muuttuisi, mutta vain pahemmaksi on mennyt.

.. eikä ainakaan parane!

 

[Oloneuvos]

Olen itse kuvauksessa esitellyn miehen kaltainen siltä osin, etten vaimoni puheista päätellen halua viettää riittävästi aikaa himassa tai yhdessä. Perhettäkin on. Mä en luuhaa baareissa, en dokaa, enkä pane tai etsi vieraita naisia.

Mä koen vaimoni kanssa hengaamisen vaan helvetin tylsäksi suurimman osan ajasta. Kovasti halutaan yhteistä aikaa yms, ja että mäkin HALUAISIN viettää aikaa yhdessä. Sitten kun olemme yhdessä, ja varaan aikaa tätä varten, tarjolla on television katselua. Ei kiitos.

Mun aikani kuluu kavereita tavatessa, harrastuksien parissa tai duunia tehdessä. Samat kriteerit pätee myös kavereiden kanssa hengailtaessa. Ei sitä tee mieli nähdä kavereita, joiden kanssa on tylsää.

Mielestäni on ihan turhaa ruikuttaa, jos mies ei halua viettää aikaa kanssasi, jos teillä ei synny riittävän kivaa yhteistä aikaa.

Henk koht pidän perhe-elämää arvossa, ja arvosta lukuisia pieniä ohikiitäviä hetkiä päivän aikana, aamupalan syömisestä lyhyisiin pieniin kohtaamisiin. Perhetapaamisia ja sukulointeja yms viikonloppujuttuja tulee kuitenkin vuosien varrella niin paljon, että jokatapauksessa vietän ko naisen kanssa enemmän aikaa kuin kenenkään muun ihmisen kanssa koko elämäni aikana, erittäin todennäköisesti. (muutenkin kuin nukkuessa)

Mun silmissä tämä on ämmien juttuja. Jos mies tarjoaa naiselle kaiken sen, mitä nainen pyytää, nainen menettää kunnioituksensa miestään kohtaan ja etsii uuden siinä toivossa, että edes hän kykenisi pistämään emännän ruotuun. (tiedän useita naisia jotka ovat tämän tunnustaneet, jopa käytännön esimerkkien jälkeen)

Kiinnitin huomioni pariin ilmaisuun, joita tässä kommentissasi mainitset.

"Mun silmissä tämä on ämmien juttuja". ja
"Mä koen vaimoni kanssa hengaamisen vaan helvetin tylsäksi".
".....kykenisi pistämään emännän ruotuun".

Kuulostat ihan joltain armeijan vääpeliltä, joka haluaa komentaa ja määrätä kotona, "panna ämmät ruotuun".Asentesi vaikuttaa tosi epäkunnioittavalta. Etkö katso itse ollenkaan televisiota?
Kyllä minä ainakin haluan välillä vaan olla puolisoni kanssa sohvalla katsomassa telkkaria. Ihan vaan olla lähekkäin ja olla miehen kainaloss välillä.. Onko se liikaa vaadittu, jos vaimo haluaa vähän läheisyyttä. Ei aina tarvitse olla tekemässä, suorittamassa, harrastamassa. Vaikka sitäkin tarvitaan.

 

[hei ei se muutu]

Hei, ei se mies tule muuttumaan ikinä - sitä on oikeasti turha odottaa. Ei toista voi muuttaa. Jos se on vaikeaa kestää niin pitää vaihtaa miestä. Olen tämän oppinut.

Itselläni oli tuollainen poikaystävä, avomies ja lopulta hänestä tuli aviomies. Ajattelin, että kyllä se siitä vanhemmiten muuttuu ja kun lapsia tulee jne. No saimme kaksi lasta eikä tilanne koskaan muuttunut, olin lasten kanssa kotona illat ja viikonloput keskenään. Hoidin kaikki perheen arjen asiat, isä tuskin tiesi mitä lapset harrastaa ja mikä kehitysvaihe on menossa kun tuli kotiin aina illalla kun lapset oli jo nukkumassa ja aamulla lähti (uimahalliin) kun lapset vielä nukkui. Oi jospa olisin itse joskus päässyt uimahalliin...

Otin muksut ja lähdin kävelemään, mies tuli perässä ja pyyteli takaisin. Menin. Ei se muuttunut miksikään. Otin sitten eron ja se oli elämäni viisain teko. Arki ei muuttunut meillä miksikään mutta valtava taakka jotenkin putosi hartioilta. Isä ei eron jälkeenkään ollut lapsista kiinnostunut eikä viettänyt aikaa heidän kanssaan.

On turha jäädä siihen odottelemaan, ei ne kasva koskaan.

 

[myllärin tytär]

Niin, saduissa ihmiset muuttuu. Jos on aktiivinnen ihminen niin ei se koti vaan toista kiinnosta. Jos itse on kotihiiri niin etsii sellaisen joka tykkää olla himassa.