Vaadinko liikaa, parisuhde, avioliitto ja perhe / lapset..

["iitu"]

Tämäkin kysymys kai turhaa koska itsestäni tuntuu etten vaadi liikaa, mutta nyt on niin paha olla jo sisällä että tartten vähän nyt muiden näkökulmaa asioihin.

Tilanne se että olemme olleet yhdessä jo kauan reilusti yli 10v. Naimisissakin jo yli6v. Meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta joita molemman halusimme ja ehdimme aika tovin jo odotellakin.

Mies tällä hetkellä töissä joka vie suhteellisen ison osan ajasta ja on vastuullista. Minä kotona lasten kanssa, yhteisestä päätöksestä ja toisaalta myös taloudellisesta tlanteesta. Väliin kävin kyllä jo vuoden verran työelämässä lasten aikana, mutta nyt siis kotona.

Tunnen suunnatonta pahaa olo sen vuoksi että mies asettaa mielestäni kaiken muun perheen ja lasten edelle. Hän lähtee aamulla ennen 7 töihin ja tekee töitä ainakin sinne 16 saakka, eli kohtalaisen pitkää päivää. Sen ymmärrän, töitä täytyy tehdä ja hän on todella motivoitunut ja tunnollinen siinä.

Työn lisäksi hänen harrastuksensa vie aikaa niin että arkena hän kerkeää käytännössä joka päivä kotiin vasta 18-19 aikoihin, joskus vielä myöhemmin yleensä kuitenkin lähempänä 19. Kotona ollessa hänen aikansa menee koneella joko omalla pelaten/surfaten tai työkoneella, syöden, katsoen televisiota, yleensä kuulokkeet päässä, tai nukkuen, leväten sohvalla.
Hän ei jaksa kotona tehdä mitään, siis ei edes vaihtaa pattereita kaukosäätimiin, lasten leluihin, ei olla lasten kanssa saati "harrastaa" heidän kanssa- siis käyttää luistelemassa tai hiihtämässä, ulkoilla. Hänen käsitys laatuajasta perheen kanssa on lähinnä sängyllä loikoilua tai esim. tietokone/konsolipelin pelaamista.

Korostan nyt etten odota hänen tekevän ns. kotitöitä koska olen kotona, eli ne on minun heiniäni, mut siis aina kun esim ois joku pikkuhomma, esim just pattereiden vaihto niin odotan että hän sen voisi tehdä. Kuvitelkaa olen odottanut eteisen naulakon laittoa yli 3 vuotta!

Tämän lisäksi en voi hälle puhua ikinä, silloin kun hän syö, niin hälle ei saa puhua kun lukee, silloin kun katsoo telkkaa, niin ei saa puhua (yleensä vielä kuulokkeet päässä) silloin kun levähtää niin ei saa puhua. MÄ TUUN HULLUKSI PIAN- ymmärtääkö kukaan minua, tai että miksi tuun hulluksi. Vaadinko muka liikaa?

Viikonloput eivät eroa tästä muuten, yleensä silloin hän nukkuu ja makaa sängyssä puolille päivin ainakin ja sit syö aamupalan ja taas vähän levähtää tai kattoo telkkaa tai pelaa..

Hän siis on todella vähän läsnä kotona, ja silloinkin kun on niin ei oikeasti ole läsnä vaan siis on vaan fyysisesti..

Töissä hän antaa kuiten 100% panoksen ja toisessa luottamustoimessa, sekä tietty harrastuksessa.

Nyt olen hälle sanonut että jos työ vie ison osan elämästä ja aikaa, niin harrastuksista pitää karsia. Surettaa kun hän näkee lapsia niin vähän, eikä tee heidän kanssaan mitään. Hänen mielestä haluan hallita, rajoittaa häntä ja määrätä, kun vaadin että harrastuksia pitää vähentää, niin että pääpaino pitää olla kotona..

Miltä tämä kuulostaa...?

 

[Peyote]

Eihän mies ole sinusta ja lapsista edes kiinnostunut.

 

[ei oo totta]

Kysypä mieheltäsi, mikä on hänelle tärkeintä elämässä.

 

[Data]

Harrastukset tuskin ovat pahasta, varsinkin jos ne ovat liikuntaa tai muuta terveyttä ylläpitävää toimintaa. Mutta kotona ollessa miehen tulisi huomioida muutkin perheestä ja seurustella heidän kanssaan.

Nyt hän on pelkkä elättäjä teillä. Selvästi hän välittää teistä, kun tekee sen. Ehkä hän ei ymmärrä että suhde vaatii muutakin kuin elannon tuomisen, samoin vanhempana olo on muutakin. Ehkä miehen voimavarat eivät riitä työhön?

 

["Jenis"]

No et vaadi liikaa. Eihän toi ole mikään perhe, vaan sinä+lapset ja sitten joku ylimääräinen tyyppi, joka rahoittaa toimintaa.

 

[vvvv]

Vaikka oletkin kotiäitinä, kyllä miehenkin tulisi "kantaa kortensa kekoon" eli tehdä kotihommia jne.
Ota asia puheeksi miehen kanssa ja sano hänelle ,että vaihdatte vähäksi aikaa paikkoja. Sinä menet töihin ja teet niin kuin iehesi nyt jne

 

[Nisu1987]

Puhut miehesi kanssa nyt ihan kunnolla. Miehelle olette vain itsestäänselvyys ja mies vaikuttaa itsekkäältä. Et vaadi liikaa.

 

[minä vuosia sitten]

Olin kuvaamassasi tilanteessa silloin kun lapset oli pieniä. Kirjoittamaasi lisätään vaan vielä miehen työn ja harrastusten lisäksi työmatkat, jotka veivät viikoiksikin hänet pois. Mukavaa se oli sitten lumihommia tehdä sun muuta kun aina iski joku myrsky tai vastaava kun olit yksin hoitamassa kaikkea kun kerran olit kotona kotiäitinä. Itse kypsyin tilanteeseen ja menin töihin ja hups vielä kaiken lisöksi petin miestäni. Ei parisuhde ei hajonnut siitä, vaikka kiinni jäinkin. Mies vaan heräsi ja muuttui. Nykyään panostaa aivan eri tavalla perheeseen. Tosin aikakin on tehnyt tehtävänsä ja lapset isompia.

 

["Mariska"]

et vaadi liikaa, olet liian kiltti... Itsekin tein kyllä kotityöt lähes kaikki kun olin kotona, mutta itse vaadin että mies tulee pääsääntöisesti suoraan töistä kotiin (1 harrastusilta viikolla), olen sanonut että vapaasti saa painua salille tms illemmalla, mutta ei suoraan töistä. Se ei vaan lapsiperheessä ole reilua - ei niitä lapsia kohtaan, eikä vaimoa...

Minä ainakaan en kestäisi olla yksin lasten kanssa koko ajan, kun kerran perheessä on toinenkin huoltaja. Yksinhuoltajuus on sitten eri asia, kun on vähän pakko. Mutta mies ei asu missään hotellissa, huh, vaan hän on perheen isä!!

Nyt ollaan molemmat töissä ja miehellä on harrastus maanantaina ja minulla torstaina. Lapsen hoito ja kotityöt on yhteisiä, vaikkakin tuppaa jakaantumaan just niin että minä pyykkään ja mies tekee lumitöitä jne, mutta ihan sama kunhan molemmat osallistuu.

 

["Jenis"]

Tarkennan vielä, että eniten tossa tökkii toi, ettei mies osallistu silloin kun on paikalla. Työn ja harrastuksetkin (tiettyyn rajaan asti) ymmärrän, mutta en sitä että toista ei saa "häiritä" silloin kun hän paikalla on.

 

["sini"]

Et vaadi liikaa. Molemmathan on kasvatus vastuullisia eikä vaan äiti. Pitää sitä miehenkin osallistua perheen arkeen jos aikoo osana sitä olla.
Mitä te ootte sitte ennen lapsia tehneet? Onko hän silloin osallistunut kotihommiin.Onhan niitä kuitenkin aina.Vai oletko alkanut vasta lasten myötä ihmettelemään miehen käytöstä...

Ei minunkaan mies mikään ihanne ole ja hänen mielestään "mun oma aika" on silloin kun hän nousee kuudelta ja mä nukun lasten kanssa puol kasiin. Eli tuo 6-7.30 mä saan silloin levätä! Muuten mun pitäisi jaksaa koko päivän yksin lapsia hoitaa, ruuat laittaa, siivoo, kuskaa lapset harrastaa. Ja täähän on vaan vapaa aikaa mulla. Harrastaa pitäis varmaan lapset kainalossa.

Mä en kaikkea ihan tälläisenä hyväksy joten meiltä kotoa löytyy aikamoinen pirttihirmu välillä

 

["vieras"]

Et vaadi liikaa. Käytännössä perhe olette sinä + lapset, ei mies osallistu elämäänne vaan on lähinnä satunnainen vierailija. Muutosta pitäisi tulla, koska olet selkeäsit onneton tuossa tilanteessa (kukapa ei olisi?) ja ansaitset parempaa, samoin lapset ansaitsevat isän, joka on a) läsnäoleva b) näyttää oikeaa esimerkkiä siitä, miten toisten ihmisten kanssa eletään. (Mitä tuumisit, jos lapsesi kasvaisivat käyttäymään omissa tulevissa perheissään samalla tavalla kuin isänsä nyt?)

Ja hei, kyllä sen kuuluu osallistua kotitöihinkin, vaikka käy töissä ja sä et. Saman verran työtä ja vapaa-aikaa molemmille.

 

["viima"]

et vaadi liikaa. meillä mies tekee myös pitkää päivää, lähtee aamulla klo 6 ja kotona joskus 16.30-17.30. mut illat hän on lapsen kanssa, leikkii ja touhuaa, vaikka välil makoilee ja lepää niin silloinkin lapsi kainalossa lukemassa tms. mutta pointti onkin et hän HALUAA olla meidän kanssa. harrastuksia ei ole mutta kaks kertaa viikossa käy koulussa.

eli vaikuttaa siltä et mies ei halua olla teidän kanssa. sitä ei kiinnosta enään mitä teidän perheessä tapahtuu, se ei ole enään ykköspaikka missä haluaa viettää aikaansa. surullista.

ainoa keino ulos pääsyy on kysyä suoraan mitä hän haluaa. saada ymmärtämään et jotain on tehtävä.

 

[-ap]

Harrastukset tuskin ovat pahasta, varsinkin jos ne ovat liikuntaa tai muuta terveyttä ylläpitävää toimintaa. Mutta kotona ollessa miehen tulisi huomioida muutkin perheestä ja seurustella heidän kanssaan.

Nyt hän on pelkkä elättäjä teillä. Selvästi hän välittää teistä, kun tekee sen. Ehkä hän ei ymmärrä että suhde vaatii muutakin kuin elannon tuomisen, samoin vanhempana olo on muutakin. Ehkä miehen voimavarat eivät riitä työhön?

Juu liikunta tietenkin on hyvästä, mutta johonkin raja on vedettävä jos lasten kanssa vietetty aika (jonka siis olevat hereillä saman katon alla) on tunti, niin niitä harrastuksia täytyy vähentää, minun mielestäni.

 

["Vieras"]

Ei noin, höh. Tulee kotiin ja syö/ lukee/ pelaa jne rauhassa ei saa häiritä. Miksi sitten on perhe? Joku kulissi? Käyttäis kotimatkan mielen lataamiseen kotiasentoon, törppö.

 

["vieras"]

Harrastuksia vois rajoittaa, jos ne vie noin paljon aikaa. 2-3krt arkena pitäis riittää, eikä joka päivä kun on lapsiperheestä kyse.

Ja nautitko aloittaja itse tuosta teidän elämästä? Nauttiiko ja saako lapset nyt ihan kaiken hyödyn siitä, että saavat olla kotona? Mun mielestä ei kyllä kuulosta siltä, jos eivät näe muuta kuin sut ja poissaolevan iskän illalla kuulokkeet päässä.

Itse laittaisin lapset hoitoon ja menisin töihin, jos mies ei alkais antaa aikaa lapsille. Kun ap:kin on töissä, mies ei voi vedota mihinkään omiin töihinsä vaan teillä on yhtälainen oikeus harrastaa iltaisin ja miehenkin olis pakko viettää aikaa lasten kanssa.

Jotenkin kamala koko teidän tilanne, että lasten isä ei halua viettää aikaa lasten kanssa. Meillä mies oli töiden jälkeen oikeastaan koko illan lapsen kanssa kun tuli töistä, toki pari krt viikossa kävi salilla, mutta kun se on tuossa vieressä niin jäi reilusti aikaa lapselle. Ja nyt kun on kumpikin töissä, ei toinen ole yhtään enempää lasten kanssa kuin toinenkaan.

 

["lähettäjä"]

Itse olen 80% samassa tilanteessa ja ei, et vaadi liikaa. Minulla tosin mies myös viettää aikaa lapsen kanssa, mutta silti tuntuu, että suuri osa vapaa-ajasta menee harrastuksissa ja puhelimessa. En halua rajoittaa harrastamista, mutta kun tämä harrastaminen on sitä, että meidän muiden aikataulut pitää järjestää tämän miehen harrastusten mukaan, ja sitä en voi sietää. Olen asiasta puhunut ja viesti on mennytkin osittain perille, paljon on tapahtunut hyvää suhteessamme kun uskalsin nostaa kissan pöydälle ja suoraan sanoin, että en tule tämmöistä elämää kauaa jaksamaan.
Ja kuten sanoit, että miehelle ei voi puhua kun hän tekee tiettyjä juttuja, tiedän tunteen! Mutta rohkeasti vain tuppaat sanasi johonkin väliin ja sanot, että nyt on oikeasti tärkeää että puhutte. Nyt sitä jalkaa polkemaan!

 

[Peyote]

Mieshän on niin paljon poissa, että sillä olis aikaa käydä vaikka salaperheensä luona joka päivä.

 

["viima"]

[QUOTE="Mariska";28002571]et vaadi liikaa, olet liian kiltti... Itsekin tein kyllä kotityöt lähes kaikki kun olin kotona, mutta itse vaadin että mies tulee pääsääntöisesti suoraan töistä kotiin (1 harrastusilta viikolla), olen sanonut että vapaasti saa painua salille tms illemmalla, mutta ei suoraan töistä. Se ei vaan lapsiperheessä ole reilua - ei niitä lapsia kohtaan, eikä vaimoa...

Minä ainakaan en kestäisi olla yksin lasten kanssa koko ajan, kun kerran perheessä on toinenkin huoltaja. Yksinhuoltajuus on sitten eri asia, kun on vähän pakko. Mutta mies ei asu missään hotellissa, huh, vaan hän on perheen isä!!

Nyt ollaan molemmat töissä ja miehellä on harrastus maanantaina ja minulla torstaina. Lapsen hoito ja kotityöt on yhteisiä, vaikkakin tuppaa jakaantumaan just niin että minä pyykkään ja mies tekee lumitöitä jne, mutta ihan sama kunhan molemmat osallistuu.[/QUOTE]

Näin juuri. meillä mies käy siis kerran viikossa töiden jälkeen koulussa, se on ymmärrettävä meno mut muuten lenkille tai omalle punttikselle mennään sitten kun lapsi menee nukkumaan. niin teen itsekin.

meillä kinaa tulee kyllä kotihommista. mies tekee täyttä päivää mä osa-aikaa. itse teen suurimman osan sisäkotitöistä, eli talvella lähes kaiken (mies nyt tehnyt parina päivänä polttopuita koneella, tän talven kotihommansa, olin auttamassa). olen nakittanut miehelle yhden työn, puiden kannon liiteristä sisälle, mutta senkin hän onnistuu unohtamaan. joskus ei riitä ymmärrys!! hommaan kun menee se 10min! ei se iso homma itsellenikään olis ja usein sen teen mut välillä suututtaa kun on vain yksi työ ja sekin jää mulle.

mut joku radiojuontaja oli sanonut et miehillä on lahja olla huomaamatta tekemättömiä kotitöitä; roskapusseja oven pieles, tiskejä pöydää, tyhjää amitopurkkia jääkaapissa. eivät he edes ajattele et jos join viimeisen maidon niin muistanpa ostaa kaupasta lisää.

 

[Mep]

Milloin ap harrastaa ja virkistyy? Ei koskaan?

Asiasta on puhuttava, eihän tuommosta kukaan pitkään jaksa.
Normaalia on pitkät työpäivät/ työmatkat silloin tällöin + harrasteet sovitetaan perheen aikatauluihin YHDESSÄ.

 

[-ap]

Meillä on lapset 10 päivää päiväkodissa 6h joten sinä aikana itse teen suuremmat siivoukset, toki kotitöitä riittää jokapäivälle, joten kyllä mulla on omaa aikaa, tosin sen käytän aikalailla täällä kotona.

 

[-ap]

Vaikka oletkin kotiäitinä, kyllä miehenkin tulisi "kantaa kortensa kekoon" eli tehdä kotihommia jne.
Ota asia puheeksi miehen kanssa ja sano hänelle ,että vaihdatte vähäksi aikaa paikkoja. Sinä menet töihin ja teet niin kuin iehesi nyt jne

Kotitöitä en häneltä osaa vaatia, ne on minun hommiani.
Miehelle sopii enemmän kuin hyvin se että olen kotona, koska hänen työnsä on sitovaa ja saa sen siis hoitaa 100% ja lisäksi tosiaan harrastaa, harrastus on nykyään ollut niin et menee suoraan töistä ma, ti, to ja pe.
Osia emme voisi vaihtaa koska minä en ole korkeasti koulutettu ja en mistään työstä voisi tienata semmoista summaa millä meidän perhe eläisi, asuntolainaa on, mutta kohtuudella, ei älytöntä summaa. Silläpä se mies tämän ratkaisun aina perusteleekin että minun palkallani ei pitkälle pötkitä.

 

[-ap]

Olin kuvaamassasi tilanteessa silloin kun lapset oli pieniä. Kirjoittamaasi lisätään vaan vielä miehen työn ja harrastusten lisäksi työmatkat, jotka veivät viikoiksikin hänet pois. Mukavaa se oli sitten lumihommia tehdä sun muuta kun aina iski joku myrsky tai vastaava kun olit yksin hoitamassa kaikkea kun kerran olit kotona kotiäitinä. Itse kypsyin tilanteeseen ja menin töihin ja hups vielä kaiken lisöksi petin miestäni. Ei parisuhde ei hajonnut siitä, vaikka kiinni jäinkin. Mies vaan heräsi ja muuttui. Nykyään panostaa aivan eri tavalla perheeseen. Tosin aikakin on tehnyt tehtävänsä ja lapset isompia.

Minun mieheni käy myös väliin työmatkoilla... ehkä pari kertaa vuodessa.

 

["vieras"]

Mieshän on niin paljon poissa, että sillä olis aikaa käydä vaikka salaperheensä luona joka päivä.

No tuohan nyt kiva ajatus oli istuttaa ap:n mieleen.

 

[-ap]

[QUOTE="Mariska";28002571]et vaadi liikaa, olet liian kiltti... Itsekin tein kyllä kotityöt lähes kaikki kun olin kotona, mutta itse vaadin että mies tulee pääsääntöisesti suoraan töistä kotiin (1 harrastusilta viikolla), olen sanonut että vapaasti saa painua salille tms illemmalla, mutta ei suoraan töistä. Se ei vaan lapsiperheessä ole reilua - ei niitä lapsia kohtaan, eikä vaimoa...

Minä ainakaan en kestäisi olla yksin lasten kanssa koko ajan, kun kerran perheessä on toinenkin huoltaja. Yksinhuoltajuus on sitten eri asia, kun on vähän pakko. Mutta mies ei asu missään hotellissa, huh, vaan hän on perheen isä!!

Nyt ollaan molemmat töissä ja miehellä on harrastus maanantaina ja minulla torstaina. Lapsen hoito ja kotityöt on yhteisiä, vaikkakin tuppaa jakaantumaan just niin että minä pyykkään ja mies tekee lumitöitä jne, mutta ihan sama kunhan molemmat osallistuu.[/QUOTE]

Teillä kuulostaa tuo elämä juuri semmoiselta tasapainoiselta kuin mitä itse ajattelisin. Harmittaa vaan tosiaan että mies ei kerkeä eikä jaksa nauttia perheestään ollenkaan. Varmaan kaikki voimat palaa töissä ja harrastuksissa..