Pikkuisen päivitystä: Eli saatiin keskusteltua asiasta ja pidemmän tivaamisen jälkeen vasta mies myönsi sen, että selitykset olivat keksittyjä. Halusi lomaa perheestä ja viettää aikaa tämän surevan ystävänsä kanssa, eikä edes osannut sanoa syytä miksi noin menetteli.
Mä puolestani tunnen itseni niin täydeksi idiootiksi, kun edes osan tuosta kaikesta uskoin. :ashamed: Ehkä mä olen liian kiltti tai siis olenkin. Haluan aina uskoa kaikista hyvää ja siitä saa kärsiä. Olen miestäni kohtaan ollut kylmä ja yrittänyt käytökselläni viestittää, kuinka pettynyt ja vihainen olen. Todennäköisesti on edes vähän toiminut, kun tänään tuli kotiin kaupungilta oli mukana lahjakortti kasvohoitoon ja kaulakoru.
Oon yrittänyt miettiä miten tästä eteenpäin, mutta en mitään fiksua ajatusta päästäni saa. Päällimmäisenä on vain tuo pettymys. Aika näyttää miten jatkossa mies käyttäytyy. Jääkö vain tähän.