v*ttu että voi pieni ihminen imeä aikuisen tyhjiin

[Levoton Strutsi]

On kivaa olla äiti, on kivaa olla äiti, on kivaa olla uhmaikäisen pikkasen alle 4-vuotiaan äiti. Tapeltu on koko pojan elinikä :ashamed: mun takki alkaa oikeesti olla aika tyhjä tämän pojan kanssa... kun mitään ei voi tehdä ilman että lopulta hermostun ja suutun. On tosi kivaa sit molemmilla ku mä olen aikani karjunu ja silti tuntuu et ei ollut mitään hyötyä sitten siitäkään :ashamed:

 

[vara]

olisko väärät kasvatusmetodit käytössä, jos ootte jatkuvasti huutamassa toisillenne.

koita löytää sitä aikuisen valtaa ja jotain muuta tapaa kuin huutamista.

 

[Kasa]

Täällä sama meno, tai yritän välttää huutamista, kun ei se hyödytä mitään. Nyt varsinkin kun itsellä on vaikeaa, tuntuu etten jaksa taistella vaan annan melkein kaiken periksi ja sitten isänsä saa tehdä kaikkensa, että saa pojan aisoihin töiden jlk :ashamed:

 

[v]

Mulla on samat tunteet kun sulla ap. Meillä kolme lasta, keskimäinen on 3-v poika. Tän pojan kanssa... kaikki on niin vaikeaa. Me tapellaan joka päivä. Mä yritän todellakin tehdä parhaani... mut tänäänkin oon joutunut suuttumaan kun kiusasi nuorempaa sisarusta. Mä oon tullut siihen tulokseen, etmä en vaan osaa antaa tuolle pojalle tarpeeksi virikkeitä. Poika kyllä harrastaa ja kuljetaan perhekerhoissa ja kylissä, mut esim. tänään vanhimman kuumeen takia ollaan kotona ja sisällä, niin johan on helvetti irti. mä oon ollut aina virikehoitoa vastaan, jos äiti on kotona, mut täytyy tunnustaa, se on käynyt nyt mielessä useamman kuin kerran... :ashamed:

 

[Meillä myös]

Täällä vähän alle 4v taistelee päikkäreitten kanssa. Sitten, kun ei tarvikaan nukkua niin silmät seisoo päässä ja kiukutellaan ilta mutta kun ei voi nukkua...!
Ja kaikki muut asiat sitten taistelun kautta myös - kuinkas muuten!

 

[Levoton Strutsi]

olisko väärät kasvatusmetodit käytössä, jos ootte jatkuvasti huutamassa toisillenne.

koita löytää sitä aikuisen valtaa ja jotain muuta tapaa kuin huutamista.

ei ole. asioista neuvotellaan niin pitkälle kuin mahdollista mutta vaikka kuinka nätisti pyydän esimerkiksi menemään sänkyynsä niin eipä sitä vaan saada tehtyä kun nätisti pyytää.
ja ihan turha alkaa nyt arvostelemaan, jos tämä poika on ainoa 4 veljeksestä kenen kanssa on vaikeaa niin kyllä se on ihan luonnekysymys. Ja voit uskoa et kaikkeni oon tehny ihan aina. Mut tällä hetkellä mut on imetty kuiviin. kertakaikkiaan.
Niin ja jos ehdotan jotain kivaa asiaa palkinnoksi reippaasti tehdystä asiasta niin lopputulos on vielä hirveämpi. Sen normaalin asian lisäksi myllyyn lisää vettä lupaamani palkinto kun enhän voi sitä enää antaa jos asiat ei mene niinkuin sovitaan...

onpahan tosi vaikeaa muuten kirjottamalla selvittää tätä ongelmaa :snotty:

 

[Levoton Strutsi]

Mulla on samat tunteet kun sulla ap. Meillä kolme lasta, keskimäinen on 3-v poika. Tän pojan kanssa... kaikki on niin vaikeaa. Me tapellaan joka päivä. Mä yritän todellakin tehdä parhaani... mut tänäänkin oon joutunut suuttumaan kun kiusasi nuorempaa sisarusta. Mä oon tullut siihen tulokseen, etmä en vaan osaa antaa tuolle pojalle tarpeeksi virikkeitä. Poika kyllä harrastaa ja kuljetaan perhekerhoissa ja kylissä, mut esim. tänään vanhimman kuumeen takia ollaan kotona ja sisällä, niin johan on helvetti irti. mä oon ollut aina virikehoitoa vastaan, jos äiti on kotona, mut täytyy tunnustaa, se on käynyt nyt mielessä useamman kuin kerran... :ashamed:

tää poika aloitti nyt kerhon ja se 3 h/ 4 pvä viikossa onkin juhlaa minulle :ashamed: kyllä hän siellä käyttäytyy vaikka kerhon ohjaaja sanoi että poika näyttää kyllä välillä että luonnetta löytyy. Mutta se ettei edes isälleen käyttäydy samalla tavalla niin sekin on mun mielestä väärin. miksi minä saan kaiken paskan niskaan tältä lapselta? olis kiva olla välillä äiti eikä aina vaan likakaivo :ashamed:

 

[vierailija]

Jaksamisia. Ei sitä sais huijattua lepäämään? Eli ei päikkäreille vaan lepäämään, lötköttelemään, lekottelemaan tms. Tai viettämään lukuhetkeä/rauhallisen musiikin kuunteluhetkeä.

 

[Levoton Strutsi]

Jaksamisia. Ei sitä sais huijattua lepäämään? Eli ei päikkäreille vaan lepäämään, lötköttelemään, lekottelemaan tms. Tai viettämään lukuhetkeä/rauhallisen musiikin kuunteluhetkeä.

joskus mut ei aina. ja noi päikkärit on ihan ehdoton juttu nykyään, sen verran väsyy kerhosta. Ja kun kyse ei nyt ole pelkästä nukkumaan menosta vaan ihan joka asiasta. joka ikisestä asiasta pitää vääntää ja osoittaa mieltään :|

 

[vieras]

Meilläkin oli jonkin verran vääntöjä, mutta neljän minuutin jäähy auttoi. On turvauduttu ehkä viisi kertaa ja asiat rullaavat ihmeen hyvin nyt.

 

[Levoton Strutsi]

Meilläkin oli jonkin verran vääntöjä, mutta neljän minuutin jäähy auttoi. On turvauduttu ehkä viisi kertaa ja asiat rullaavat ihmeen hyvin nyt.

meillä ei toimi jäähy.

kyllä tämä taas tästä..

 

[Rasittava]

Olinpa kerranki oikiaan aikaan paikalla. Helpottaa kuulla etten oo ainua äiti maailmassa, joka joutuu jokaikinen päivä venyttään pinnan äärimmilleen ja useimmiten se myös katkeaa, huutamiseen ja komentamiseen.

Poika on kylläki vasta 2,5, mutta menny aika nopiassa tahdissa eteenpäin, Nlatätönen sanoki puoliherjalla että 4 vuotisuhmaa aloitellaa.

Päiväunet on ihan ehottoman tärkeät, mutta unille saaminen onki tuskasta.

Kaiken kurjuuden kukkuraksi oma sairaus vie voimia kamalasti ja siksi tulee syytettyä itseä kovasti, ja aattelenki et osittain tuo äitin koetteleminen ja äitille uhmaaminen johtuukin tästä sairastamisesta. Ehkä lasta pelottaa, joskus sanoo ääneenkin että pelottaa.

Varsinkin aamuisin kun pääsen erittäin kankeasti jos ollenkaan liikkeelle, pieni haluaa auttaa ja tuo tavaroita ja touhottaa. Mutta kun päivän mittaan alan päästä paremmin liikkellee alkaa kaikesta kiukkuaminen. Vähän niinku että aamusta oon iso, mutten jaksa niin alan ihan vauvaksi lopuksi päivää.

 

[L]

Meidän mutsi on levoton strutsi.... Mut joo tiedän tunteen. Mun 6v poika on aina ollut aika kovapäinen ja nyt siitä on kuoriutunut oikea argh, plääh kiukkupylly.

Koita jaksaa!!!!

 

[tripod]

Mutta se ettei edes isälleen käyttäydy samalla tavalla niin sekin on mun mielestä väärin. miksi minä saan kaiken paskan niskaan tältä lapselta? olis kiva olla välillä äiti eikä aina vaan likakaivo :ashamed:

Jospa tämä isä sitten hoitaisi poikaa enemmän? Isän tarve vaihtelee pojasta toiseen, ja joillekin isän läsnäolo ja auktoriteetti näyttää olevan hyvinkin tärkeä käyttäytymisen ja itsehillinnän kehityksen kannalta..

 

[Wide]

Meillä 8v. poika ollut vaativa vauvasta asti, nyt on helpottanut jo mutta välillä tuntuu että räjähdän pikku palasiksi.
Tekee vieläkin kiusaa sekä inttää ja vänkää.

 

[tiitu]

Meidän 4-vuotias myös aika mahdoton tapaus.. Ärsyttää ja temppuilee aina niin kauan et saa mut lopulta hermostuun.. Meillä vielä vauva valvottaa, joten väsynyt olen muutenkin, kaikesta huolimatta yritän antaa vanhemmalle huomiota, leikkiä hänen kans ym mut mikää ei runnu auttavan. Yhtä ilkeydentekoa ja temppuilua koko ajan.. Sitä oon miettiny, et voiko lapselle jäädä jotai traumoja jos näkee äidin itkevän?? Ku joskus tosiaan asiat menee nii pitkälle et mulla tulee itku.. Aina ei jaksa olla kovin aikuinen..

 

[Surkea Noita]

Meidän 6v. on ihan mahoton.. Ei usko mitään, ilveilee, viisastelee ja kaikkea muuta ihanaa. Ei auta jäähyt, ei arestit, ei lahjonta, ei kiristys eikä uhkailukaan

 

[VanamoBr]

Meillä tyttö 7,5 v ja on vängännyt koko ikänsä jostain asiasta aina. On sen verta kovapäinen ettei perus; kiristys, uhkailu ja lahjonta toimi yhtään. "Jos et nyt tule niin jäät sinne." vastaus: " Sitten jään." Ikää oli 3v. Nykyään ei enää sillai kiukuttele kuin uhmikset vaan viisastelee ja kiristelee meidän vanhempien hermoja ihan tietoisesti ja sekös on ärsyttävää. Rasituska!! :headwall: