V I I N A S T A

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Buono
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Buono

Aktiivinen jäsen
28.03.2007
1 070
0
36
Olen yrittänyt painostaa, mun ihanaa alkoholisti miestä lopettamaan viinan juonnin

A: muuttamalla lapsen kanssa omaan kämppään - luvaten, että jos muutos tulee voidaan olla edelleen perhe.
B: Hakemalla avioeroa - luvaten edelleen samaa.

Tämä ei näytä auttavan. Itkee vaan, kun on niin ikävä meitä. Olen toistuvasti antanut ymmärtää, että jos herralle alkaa antabus maistumaan. Voisi normaali perhe-elämä olla mahdollista. No hän taas ilmeisesti odottaa minun taas kerran nostavan hänet sieltä viinahuuruista normaalien maailmaan. Ja minä olen päättänyt olla sitä tekemättä, koska silloin ollaan taas siinä mistä lähdettiin. Vai olenko väärässä. Mies on raahannut kaiken maailman juoppoja meidän entiseen kotiin ja häätö on vissiin aika lähellä. No sitten se on tossa oven takana ruikuttamassa. No enhän mä voi sitä ottaa takasin. Sehän kertois sille vaan sen että voi edelleenkin tehdä mitä sitä huvittaa.
Oikeesti en edes halua sitä enää takasin. Olen vaan yrittänyt tukea ja pitää kiinni niistä lupauksista mitä siellä alttarilla annettiin. Itse hän on pettänyt joka ikisen.
Mitä se oikeesti vielä meistä haluaa sillähän on sen elämän suuri rakkaus. Ei se meitä tarvitse jättäis jo rauhaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaukosäädin:
Olen yrittänyt painostaa, mun ihanaa alkoholisti miestä lopettamaan viinan juonnin

A: muuttamalla lapsen kanssa omaan kämppään - luvaten, että jos muutos tulee voidaan olla edelleen perhe.
B: Hakemalla avioeroa - luvaten edelleen samaa.

Tämä ei näytä auttavan. Itkee vaan, kun on niin ikävä meitä. Olen toistuvasti antanut ymmärtää, että jos herralle alkaa antabus maistumaan. Voisi normaali perhe-elämä olla mahdollista. No hän taas ilmeisesti odottaa minun taas kerran nostavan hänet sieltä viinahuuruista normaalien maailmaan. Ja minä olen päättänyt olla sitä tekemättä, koska silloin ollaan taas siinä mistä lähdettiin. Vai olenko väärässä. Mies on raahannut kaiken maailman juoppoja meidän entiseen kotiin ja häätö on vissiin aika lähellä. No sitten se on tossa oven takana ruikuttamassa. No enhän mä voi sitä ottaa takasin. Sehän kertois sille vaan sen että voi edelleenkin tehdä mitä sitä huvittaa.
Oikeesti en edes halua sitä enää takasin. Olen vaan yrittänyt tukea ja pitää kiinni niistä lupauksista mitä siellä alttarilla annettiin. Itse hän on pettänyt joka ikisen.
Mitä se oikeesti vielä meistä haluaa sillähän on sen elämän suuri rakkaus. Ei se meitä tarvitse jättäis jo rauhaan.

Hieno homma että oot pysynyt päätöksessäsi. Oon itse paljon tekemisissä alkoholistien ja päihdeongelmaisten kanssa, ja yleinen ongelmahan perheessä, jossa on päihdeongelma, on se että perhe ja läheiset sairastuvat myös. Tietenkin rakasta ihmistä haluaa auttaa, mutta niin kauan kuin toinen ei hoitoa koe tarvitsevansa, eikä ala oikeasti ottamaan vastuuta sairaudestaan, on läheisten auttaminen oikeastaan vaan ongelman mahdollistamista. jatka itsesi rajaamista edelleen pitämällä noista päätöksistäsi kiinni, sill ne mahdollistavat myös miehesi raittiuden! tsemppiä!
 
pysy nyt ihmeessä siinä mitä olet päättänyt!! niin paljon helpompaa on sun (ja lasten)elämä sen jälkeen!! tukea saat päätökseesi multa ja monelta muulta tällä palstalla!! :hug: :hug:
ja vaikka se isi on tärkee lapsille niin muista ajatella itseäs!!! tän neuvon kun joku mun ystävä olis mulle joskus aiemmin mulle sanonu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaukosäädin:
Kyllä tää mun päätös nyt vihdoinkin pitää. Mä olen älyttömän kiltti ihminen, jota on helppo käyttää hyväksen, mutta mullakin on kipukynnys, jonka jälkeen alan suojelemaan itseäni. Mä olen kuitenkin paljon vartija, kun on toi lapsi. Aikoinaan kun syntyi tein päätöksen, lapseni eduksi. Siinä mielessä, että olisin alkanut juoksemaan miehen perässä. Välinpitämättömyys oli pitkään mun ainoa ase, mikä näytti jotenkin toimivankin. Kyllä mä tajuan että se on sairas, mutta en mä tajua sitä miksei se sitä tajua, enkä tajua mikä sadisti se on kun satuttaa mua kertatoisen perään ja sanoo " enhän mä ollu ku juomassa". En mä oikeesti tajua mitään. Tarviin varmaan jonkun tukiryhmän, että selviin tästä ja opin ymmärtämääm.

en voi kun toivoo sulle paljon :hug: :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaukosäädin:
Olen yrittänyt painostaa, mun ihanaa alkoholisti miestä lopettamaan viinan juonnin

A: muuttamalla lapsen kanssa omaan kämppään - luvaten, että jos muutos tulee voidaan olla edelleen perhe.
B: Hakemalla avioeroa - luvaten edelleen samaa.

Tämä ei näytä auttavan. Itkee vaan, kun on niin ikävä meitä. Olen toistuvasti antanut ymmärtää, että jos herralle alkaa antabus maistumaan. Voisi normaali perhe-elämä olla mahdollista. No hän taas ilmeisesti odottaa minun taas kerran nostavan hänet sieltä viinahuuruista normaalien maailmaan. Ja minä olen päättänyt olla sitä tekemättä, koska silloin ollaan taas siinä mistä lähdettiin. Vai olenko väärässä. Mies on raahannut kaiken maailman juoppoja meidän entiseen kotiin ja häätö on vissiin aika lähellä. No sitten se on tossa oven takana ruikuttamassa. No enhän mä voi sitä ottaa takasin. Sehän kertois sille vaan sen että voi edelleenkin tehdä mitä sitä huvittaa.
Oikeesti en edes halua sitä enää takasin. Olen vaan yrittänyt tukea ja pitää kiinni niistä lupauksista mitä siellä alttarilla annettiin. Itse hän on pettänyt joka ikisen.
Mitä se oikeesti vielä meistä haluaa sillähän on sen elämän suuri rakkaus. Ei se meitä tarvitse jättäis jo rauhaan.


En lukenu muita viestejä mut voitko muuttaa toiseen kaupunkiin....? Kuin minu elämästä... entisestä sellaisesta...
 
Hieno homma, älä yritäkään nostaa miestäsi jaloille. Koska sinä et voi parantaa miestäsi, miehesi voi sen tehdä... Jos koskaan sitä itse edes tajuaa. Siis sitä, että paraneminen lähtee ongelman tajuamisesta ja halusta parantua siitä itse.

Mutta entäs jos miehesi päättääkin päästä viinasta eroon? Paraneminen alkaa ja tulee vaatimaan sinua takaisin, kuten olet luvannut? Tekstistä paistaa nimittäin läpi viha, enkä yhtään ihmettele.

On se viina (tai päihteet yleensäkin) kurja isäntä, kun ottaa uhristaan vallan. Se pilaa kaiken, elämän, sielun, perheen, toivon paremmasta. Mie aikoinani jätin alkoholisti poikaystäväni. Hänellä oli tapana juoda kaikki vuokrarahoista lähtien. Viimeinen tikki meidän suhteelle oli, kun hän kävi ihan päälle viinanhuuruissaan ja alkoi lyömään. Niin monta mahdollisuutta kuin hänelläkin on ollut pistää elämänsä kuntoon (meni mm. aivan ihanan naisen kanssa naimisiin, joka häntä yritti myös raitistaa) niin ei! Se oli valmis valuttamaan kaiken sormiensa lävitse ja joutuu joka kerta luopumaan aina vain enemmästä ja enemmästä...

:hug: Jaksamisia täältä.
 
Pysy tiukkana ihan oikeasti.
iinan kanssa on ihan turha alkaa kilpasille, ei siina hajoa kuin oma sydan. Omasta halustaan jokaisen on raitistuttava, eika muiden painostuksesta, muuten se raittius kaatuu aika kohta.

 
Pysy ihmeessä päätöksessäsi. Teet sillä tavoin palveluksen paitsi itsellesi ja lapsellesi, myös miehellesi. Se on ainoa keino, jolla voit todella auttaa miestäsi pääsemään eroon alkoholista.
 
Toissa aamuna kuoli nuori kahden lapsen isä, vaimo kantoi viinaa viimeseen asti, kunnes elimistö antoi periksi ja vei miehen. Luoja, että oon helpottunu tän naisen puolesta! Anteeksi vaan, juoppo mikä juoppo!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nadia:
Toissa aamuna kuoli nuori kahden lapsen isä, vaimo kantoi viinaa viimeseen asti, kunnes elimistö antoi periksi ja vei miehen. Luoja, että oon helpottunu tän naisen puolesta! Anteeksi vaan, juoppo mikä juoppo!



:o

Ja kaukosäätimelle iso :hug: pidä vaan huoli, että itse jaksat!
 
Otan osaa, sure nyt rauhassa suru pois, anna itsellesi aikaa käsitellä tämä asia. Sitten alkaakin teillä aivan uusi ihana elämä. Elämä ottaa mutta kyllä se lopulta antaakin, voimia etenkin lähipäiviin ja onnellia tulevia vuosia!
 
:hug: Voimia sulle ja lapsellesi... Otan osaa suruusi. Kyllä se elämä voittaa ja miehesihän ei edes halunnut lopettaa juomistaan...Et sinä, etkä lapsesi olisi pystyneet asiaa muuttamaan. Alkolistin muutos täytyy tulla alkoholistilta itseltään. Halu parantua, pitää perhe kasassa ym...Viina on yksi pahimmista kilpakumppaneista, huumeiden ohella. Jaksamista ap.lle :hug:
 
Otan osaa suruusi. Tiedän tuon tunteen niin isäni kuin miehenikin osalta. Mieheni rauhoittui (ottaa kyllä vieläkin) kun sai vakituisen työpaikan mutta meillä piti käydä kaikki läpi ennenkuin tajusi että voi menettää meidät jos jatkaa samaa tahtia mutta nyt on mennyt viimeiset pari vuotta mahtavasti, ei isoja riitoja, ei pahoinpitelyitä, ei kännissä eikä krapulassa keljuilua yms. Mutta koita jaksaa.
 
Paljon voimia sinulle... ja toisaalta sitten, kun on tärkeät asiat hoidettu, on tärkeää saada myös uuvahtaa välillä. Toivottavasti sinä ja lapsi saatte nyt tukea läheisiltä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaukosäädin:
Lääkäri soitti yöllä. Nyt mun rakas on kuollut. Ja mä vaan halusin että lopettais juomisen.



I I N A S T A
Olen yrittänyt painostaa, mun ihanaa alkoholisti miestä lopettamaan viinan juonnin

A: muuttamalla lapsen kanssa omaan kämppään - luvaten, että jos muutos tulee voidaan olla edelleen perhe.
B: Hakemalla avioeroa - luvaten edelleen samaa.

Tämä ei näytä auttavan. Itkee vaan, kun on niin ikävä meitä. Olen toistuvasti antanut ymmärtää, että jos herralle alkaa antabus maistumaan. Voisi normaali perhe-elämä olla mahdollista. No hän taas ilmeisesti odottaa minun taas kerran nostavan hänet sieltä viinahuuruista normaalien maailmaan. Ja minä olen päättänyt olla sitä tekemättä, koska silloin ollaan taas siinä mistä lähdettiin. Vai olenko väärässä. Mies on raahannut kaiken maailman juoppoja meidän entiseen kotiin ja häätö on vissiin aika lähellä. No sitten se on tossa oven takana ruikuttamassa. No enhän mä voi sitä ottaa takasin. Sehän kertois sille vaan sen että voi edelleenkin tehdä mitä sitä huvittaa.
Oikeesti en edes halua sitä enää takasin. Olen vaan yrittänyt tukea ja pitää kiinni niistä lupauksista mitä siellä alttarilla annettiin. Itse hän on pettänyt joka ikisen.
Mitä se oikeesti vielä meistä haluaa sillähän on sen elämän suuri rakkaus. Ei se meitä tarvitse jättäis jo rauhaan.
 

Yhteistyössä