uuvuttavaa odotusta.

Moikka!
Kyselisin hieman muiden äitien tuntemuksia kun lähipiirissä ei oikein ole ihmisiä kenen kanssa puhua asiasta.
Olen ensiodottaja ja pikku ihanuuden pitäisi syntyä joulukuun puolessa välissä. Raskaus ja synnytys ei jännitä ollenkaan ja pikku vauvakin on oikein odotettu! Siinä ei siis ongelmaa. Mutta koen olevani hyvin yksinäinen asioiden kanssa. Mieheni kyllä kuuntelee mutta se ei hirveästi auta. Olen luonteeltani HYVIN STRESSAAVA en saa nukuttua kun mietin asioita. Sinänsähän tässä ei mitään ongelmaa ole, mutta en koe saavani tukea mistään. Työpaikalla oli ärsyttää todella paljon koska kaikilla siellä työmotivaatio on nollassa muutenkin. Koen siis huonoa omaatuntoa jos vähänkin töissä valitan. Sitten kotona oon ihan hermona kun töissä pitää pinnistellä kokoajan. Olen vielä työpaikassa missä asiakkaitten kanssa vaaditaan juuri sitä korsivällisyyttä kaikista eniten. Ja se on todella vähissä tällähetkellä. Jotenkin tuntuu että mun pitää jaksaa vielä niiden toistenkin työntekijäiden takia enemmän kun kohta lähden sieltä ja jätän asiakkaani heille jotka ovat jo valmiiksi stressaantuneet.
Lisäksi me muutamme ensiviikolla. Ja se jos mikä stressaa kun en ole tottunut antamaan toisten tehdä mitään ja olen jo valmiiksi hermona kun ihmiset tulee pakkaamaan mun kamoja. En siis osaa ottaa kotonani apua vastaan. Olis niin ihana lähteä pariks viikoks jonnekin ja sillävälin joku olis muuttanut meidät!
Sitten vielä! Minulla ja siskollani on samaan aikaan laskettu aika. Siskollani on ennestään jo 2 lasta ja hänelle tämä on ihan "normaali" juttu. Muu perheeni ajattelee näköjään että tämä on mullekin ihan läpihuuto asia. Lapsi syntyy ja hieno homma. Kukaan siskoistani eikä vanhempani pahemmin kysele kuulumisiani tai muuta ja jos joskus samalla kun pyytävät jotain palveluksia, kysyvät miten voin, he alkavat puhumaan siskostani jolla on kanssa samoja juttuja ja niin ne kuuluu siihen raskauteen. Minulla on paljon sisaruksia ja lapsiakin sisaruksillani on jo paljon niin on ihan normaalia että jokavuosi joku synnyttää. Tämä on kuitenkin minun ensimmäinen raskauteni ja vauvani eikä minulle mikään tuttu homma.
Lisäksi nyt on tullut paniikki kun painoa tulee liikaa. tähän mennessä on tullut 14kg ja neuvolassa siitä on monesti huomautettu. Nyt painan 80kg. Kävin sokerirasitustesteissä ja kaikki oli hyvin. Aiemmin tuo paino asia ei ole haitannut, mutta nyt. Ei tee mieli katsoa peiliin ja ällöttää kaikki. Siis masentaa ihan kaikki asiat. Aika menee liian hitaasti. Pääsis edes muutamaan uuteen kotiin niin olis siellä tekemistä. Nyt ei voi mitenkään laittaa vauvalle mitään kun asunto on pieni koppi. Omaa vikaahan tämä kun asuu tälläisessä.

En siis tiedä mitä täältä haen, ehkä että kokeeko muut asioita näin ja mitä ootte asialle tehnyt? En halua täysin masentua koska siitäkin ollut joskus kokemusta ja pelkään että jos en tee mitään asialle, masennun oikeasti.

(vähän helpotti kun sai edes kirjoitettua näitä ajatuksia ylös)

 

Moi!!

Jaksamista <3 On kurjaa jos tuntuu että muut pitävät asioita jotka ovat itselle tärkeitä itsestäänselvyytenä.. Itse odotan toista lastamme ja odotus on ollut fyysisesti ja henkisesti raskaampi kuin ensimmäinen odotus.. itsellä on onneksi muutama hyvä ystävä jolle voin purkaa pahaa oloani... Tuosta painon noususta en olisi huolissani, varsinkaan jos sokerirasitus oli ok.. joillekkin painoa vain tulee enemmän... Minulle on tullut liian vähän painoa ja siitä huomautellaan myös... mutta niin kauan kuin lapsi voi hyvin ja itse voi hyvin niin en ota asiasta turhaa stressiä... Oma neuvo sulle olisi että käyt juttelemassa esim perheneuvolassa/neuvolassa varsinkin jos tuntuu että masentaa... en tiedä oliko tästä mitään apua.. (oon tosi huono tuomaan mielipiteitäni esiin) <3

 

Jospa yhdessä miehesi kanssa pakkaisitte henkilökohtaisimmat tavarat pois alta, astioita, liinavaatetta ym on helpompi varmaan antaa muiden pakata. Onko tuttavia, jotka odottaa esikoista, tai ovat saaneet jo?

Työtilanteesi on tosiaan stressaava, kun yleisesti motivaatiota puuttuu. Miten esimies tilanteeseen suhtautuu, puuttuuko mitenkään? Äitiysloman aikaa älä suotta huolehdi, tuleehan Sinulle sijainen.
Voimia Sinulle ja Onnea uuteen kotiin!

 

On tuttuja, mutta en oikein osaa puhua heille asiasta. Oma vikani kun esitän että kaikki on hyvin kotona itken itsekseni. Mutta oletan kuitenkin perheeni tietävän millainen ihminen olen ja ymmärtävän, että tarvitsen tukea ilman että sitä pitää erikseen sanoa. Äitiyslomasta en stressaa. Odotan sitä innolla. Kun vain se alkaisi jo! Päivät menee vain niin hirveän hitaasti kun jotain kovasti odottaa.
Töissä meillä on jonkinsortin kehittämispäivä milloin olisi tarkoitus siitä motivaatiosta puhua, mutta se on 2 päivää ennenkuin jään äitiyslomalle, joten ei paljoa minua helpota. Kiva kuitenkin niille että selvittävät asiaa. Töissä on tietenkin sellainen ajatus, että se valittaa sitten jos jokin on vialla, ja en ole tottunut valittamaan ihan joka asiasta. Aiheesta kyllä sanon ja pidän huolen että minua kuunnellaan, mutta tuntuu kovnín turhalta nyt alkaa valittamaan kun muillakin on ongelmia siellä ja munhan pitäs olla vaan tyytyväinen kun pääsen pois.
Nyt oon ollut muutaman päivän sairaslomalla selkäkipujen vuoksi. Unet jääneet aika olemattomiksi ja sitten kun ei nukuta niin stressaa vielä lisää.
Ei tässä oikeastaan muu auta kuin olla olettamatta toisilta apua. Välillä vaan sitä tarvitsis niin paljon että romahtaa hetkellisesti.
Eiköhän tämä tästä. Pakko ainakin yrittää ja jos ei onnistu niin luovutan. Oon tässä paripäivää takonut päähäni ettei työ ole nyt tärkein asia ja jos sinne ei muuten pääse kuin panacodin voimalla niin sitten ei kannata mennä. Ei se ole sen arvoista.
kiitos tsemppauksesta!

 

Kukkuu!

Jos sinulla on tuollainen tilanne, niin suosittelisin aloittamaan varhennetun äitiysloman. Saisit aikaa itselle ja masukille <3

Sanon myöskin sulle että jaksamisia, mutta muista myös, että määräänsä enempää ei tarvitse jaksaa. On lupa sanoa että nyt loppui sietokyky, ja ottaa aikaa itselle. Erityisesti nyt kun sisälläsi on tuo pieni ihme. Sinulla on lupa nauttia tästä ainutkertaisesta kokemuksesta, odotat esikoistasi vain kerran!<3
..Nauti myös viimeisistä itsenäisistä hetkistäsi, jolloin saat syödä, nukkua ja käydä suihkussa juuri silloin kun sinua huvittaa (;

Jos olet ystävää vailla, niin minusta saat yhden. Voitais lähetellä vaiks maileja tjsp.