Uutinen: vauvan pahoinpitely Lahdessa

[Surullista]

"32-vuotias äiti tuomittiin vauvansa törkeästä pahoinpitelystä Lahden käräjäoikeudessa maanantaina, kertoo Iltalehti. Vauvasta löytyi useita luunmurtumia ja verenpurkaumia silmissä, mikä lääkärin mukaan viittaa voimakkaaseen ravisteluun.

Päivän Iltalehti kertoo lahtelaisvauvan syntyneen täysin terveenä viime marraskuussa. Vauva oli kuitenkin itkuinen ja pienokaista oli lähes mahdoton pukea. Ristiäisissään vauva oli jo niin kipeä, ettei kestänyt enää edes kankaan kosketusta.

Lehden mukaan isä huomasi ristiäisiltana lapsen jalan turvonneen. Huolestunut äiti päätti viedä vauvansa sairaalaan.

Lääkäri totesi vauvassa useita vammoja, joita vanhemmat eivät osanneet selittää. Vauvalta olivat mm. murtuneet molemmat reisiluun alaosat, molemmat sääriluut, oikea olkaluu sekä värttinäluu. Molemmissa silmissä oli myös verenvuotoa sidekalvojen alla, mikä viittasi vauvan ravisteluun.

Iltalehden mukaan molemmat vanhemmat kiistivät pahoinpidelleensä lasta. Sen sijaan äiti myönsi väsymyksensä lapsenhoidossa.

Molemmat vanhemmat tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin vauvansa kaltoinkohtelusta."

Mitä ajatuksia tämä uutinen herättää? Tietysti tästä ei vielä tiedä tapauksen taustoista enempää. Tässä on pakko olla kyse jostain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tms. Lapsen jatkuva itku on todella raivostuttavaa ja hermoja raastavaa, mutta ei kukaan normaalitilassa oleva vanhempi tuollaista tee.

 

[mietityttää]

missä vauva nyt on?

 

[wenee]

Se on harmi, ettei terveydenhuollossamme ole resursseja väsyneitten vanhempien huomioimiseksi. Joskus tuntuu siltä, että voimakkaat äidit jaksavat hommata lapsilleen hoitopaikat ja kodinhoitajat, vaikka saisivatkin helposti tukea esim. isovanhemmilta, jotta pääsevät itse helpommalla. Sen sijaan ne, joilta tukiverkot puuttuvat ja jotka oikeasti tarvitsisivat apua, jäävät ulkopuolelle.

On helppo tuomita tuo äiti, mutta surullista on huomata, että aika moni voisi tehdä samoin. Minä esikoisen kanssa ollessani olin niin surullinen, että jopa harkitsin, että hyppään junan eteen vauvan kanssa. Onneksi sitten pidin miehen painostuksesta vihdoin unikoulun vauvalle ja aloin toipua, kun sain riittävästi yöunta. Meillä siis pidettiin huudatusunikoulua 2 yötä, jonka jälkeen vauvan unirytmi meni kohdalleen. Sen vuoksi ärsyttää suunnattomasti, että sain kuulla kommentteja tuttavilta siitä, että miten pidin huudatusunikoulua, kun se on niin epäinhimillistä. Karvat nousee pystyyn vieläkin, kun tekisi mieli sanoa takaisin, että inhimillisempääkö olisi ollut se, että tilanne olisi ajautunut siihen pisteeseen, että tosiaan olisin sinne junan eteen mennyt. Toivottavasti lahtelaisperhe saa tarvitsemaansa apua.

 

[..,,]

Vanhemmat tosiaan näköjään niin väsyneitä, etteivät ole edes tajunneet, kuinka kovilla otteilla lastaan käsittelevät.Toivottavasti vanhemmat saavat kunnon apua, enen kuin lapsi annetaan heille takaisin(ainakaan ilman hoitoapua), jos edes on otettu pois kotoa.

 

[ei ikinä!!!!!!!!!!]

No ei tuollaisille vanhemmille enää koskaan sitä lasta takaisin. Herranen aika sentään!

 

[ei ikinä -nimimerkille]

Kyllähän rikollisetkin armahdetaan, miksei sitten väsyneet äidit. Jos äiti on kärsinyt vaikkapa masennuksesta (masentunut ei aina sitä itse tajua), niin äiti on täysin kelvollinen hoitamaan lapsiaan, kunhan masennus saadaan hoidettua. Tukitoimia on alkoholistienkin lapsille eikä heiltäkään lapsia oteta pois, jos pysyvät kuivilla jne.

 

[No ei todellakaan ikinä!!]

Se, että pystyy omalle lapselleen tekemään jotain noin kamalaa on mielestäni erittäin hyvä peruste ottaa pysyvästi lapset pois. Olisiko sinusta oikein, että pedofiili-isä saisi lapsensa takaisin istuttuaan tuomionsa?

 

[mietinpä vain..]

kelle ne korvaukset on maksettu? valtiolle? vaiko lapselle itselleen, tilille jota huoltajat voivat käyttää?
Mitä korvausta on edes raha lapsen terveydestä?

 

[itkuiita]

Todella surullinen tapaus kyllä! Itku meinasi tulla kun luin tuota. Mutta täytyy sanoa että tekijä ei ole voinut olla täysissä kun on moista tehnyt. Toivottavasti saa apua ja sitten kun saa apua ja ymmärtää tekonsa, on varmasti vaikeaa elää asian kanssa. Voiko tuollaisesta toipua koskaan vanhempi? Lapsi kenties voi kun ei välttämättä aikuisena muista tilannetta kuin vaan kuulemansa perusteella.

 

[Loppuun palanut]

Täytyy sanoa, että itsellä on joskus pahimpina koliikkikausina ja totaalisessa väsymyksessä kyllä pimahtanut joskus päässä, mutta kerran tapahtunutta hyvin kevyttä ravistelua pidemmälle en onneksi ole mennyt. Sekin kaduttaa niin hirveästi etten pääse siitä yli. Pelkäsin kuollakseni lääkärintarkastuksessa, että vauvasta löytyisi jotain vammoja (esim. tuota silmän verestystä), mutta onneksi mitään ei löytynyt.

Kilttien ja rauhallisten vauvojen vanhempien on mielestäni turha moralisoida ja päivitellä, koska heillä ei ole mitään käsitystä siitä miten pahaan jamaan äiti voi henkisesti mennä, kun vauva vaan huutaa päivästä toiseen ja nukkuu todella vähän. Se totaalinen väsymys, jatkuva huuto korvassa ym on niin käsittämättömän kamalaa, että täytyy olla ihmenainen ettei pinna koskaan katkea. Ja tällä en tarkoita sitä, että koliikkivauvojen vanhemmat olisivat oikeutettuja pahoinpitelyyn, en tietenkään! Tarkoitan vaan, että sitä tilaa ei voi ymmärtää ellei itse ole sitä kokenut, en olisi itsekään koskaan etukäteen uskonut, että voisin tuntea väkivaltaisia tunteita pientä avutonta nyyttiä kohtaan, mutta niin vain kävi. Ajauduin sellaiseen tilaan etten ollut yhtään oma itseni ja vaikka viimeisillä voimilla koitin hakea apua niin en sitä mistään saanut (isovanhemmat eivät ehtineet auttamaan, neuvolassa vaan kehotettiin pyytämään apua (mistä sitä olisin pyytänyt??) ym.). Luojan kiitos mitään pahempaa ei tapahtunut, mutta ainekset olisi kyllä ollut. Ei ehkä noin pahaan tarinaan mitä tuossa uutisessa, koska joku järki minulla sentään säilyi päässä, jotkut luun murtumat sun muut kyllä vaatii jo aika totaalisen kilahtamisen ja hakkaamisen ja siihen en edes pahimpina hetkinä olisi ikinä pystynyt, siis lyömään lasta.

Ja itse olen ollut täysin räjähtäneenä ja itkevänä neuvolassa, mutta juuri mitään tukea en ole sieltä kokenut saaneeni. Kokematon neuvolatäti ja täysin epäempaattinen neuvolalääkäri, jotka eivät ymmärtäneet tai osanneet auttaa vaikka se olisi ollut heidän työtään.

Nyt vauva 10 kk ja muistelen pikkuvauva-aikaa kuin pahinta painajaista. Meillä ei tule enää lisää lapsia, koska ymmärsin sen ettei minusta ole pikkuvauvan äidiksi. En paheksu tai moralisoi tuota pahoinpidellyn vauvan äitiä, koska omasta kokemuksesta voin kertoa, että täysin normaali ihminen voi sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai muuten vain palaa loppuun, eikä siinä enää moralisointi jälkikäteen auta. Apua pitäisi saada ja pystyä hakemaan etukäteen ja tuollaisia tilanteita ennaltaehkäistä.

 

[opinahjo]

Se, että pystyy omalle lapselleen tekemään jotain noin kamalaa on mielestäni erittäin hyvä peruste ottaa pysyvästi lapset pois. Olisiko sinusta oikein, että pedofiili-isä saisi lapsensa takaisin istuttuaan tuomionsa?

Heh, joo... kun tietäsitte missä oloissa lapsia asuukaan... Ei nyt sentään pedofiilien kourissa (kai) mutta esim. narkkari- ja muut päihdeperheet. Sekö ei ole kamalaa mitä ne lapsiraukat joutuu pienessä elämässään kokemaan ja näkemään. Musta tämmönen loppuun palanut vanhempi ei kuitenkaan ole siinä mittakaavassa kaltoin kohtelija kuin joku narkkari-huora-äiti. Kaikkea on tullu nähtyä opiskeluaikana harjottelupaikoissa...

 

[Silmä silmästä]

Niin.. sitä ei käsitäkään miten pienestä vauvan luut murtuvat. Äiti/isä saattaa todellakin ajatella, että jos minä vähän ravistelen, niin ei siitä mitään haittaa ole. Kunhan vauva lopettaa itkemisen! Vauvan luut ovat todella hauraat. Ahdistuksen puuskassa aikuinen ei välttämättä osaa yhtään arvioida miten paljon voimaa käyttääkään.

Toivottavasti vauvan vanhemmat myöntävät pahoinpidelleensä ja satuttaneensa häntä ja todella kokevat sen tiedon aiheuttaman elinikäisen, valtavan tuskan ja häpeän. Se on rangaistuiksista parhain.

 

[kyllä apua saa]

Ei tuollaiset vanhemmat kertakaikkiaan älyä hävetä, koska eivät näe tehneensä mitään väärin! Tekosyynä käytetään, että ollaan niin väsyneitä että en ymmärtänyt. En väheksy masennusta, mutta ihan tasanvarmasti apua saa jos sanoo ääneen, että pelkään tekeväni lapselle jotain. Turhaa odottaa liian pitkään.

 

[No ei varmasti ole!]

Vauvat ja lapset yleensäkin ovat tosi kumiukkoja. Eli todella kovakouraisesti tuota vauvaa on käsitelty. Kun itsellä silmä välttää, niin esikoinen voi olla vauvan kimpussa ja vääntää täysillä kättä. Vauva kuitenkin vaan nauraa, että ompas kiva leikki. Esikoinen itse on tippunut rappusia alas (osaa jo avata portin), ja sen jälkeen lähtenyt juoksemaan. Aikuiselle olisi varmaan tullut sairaalareissu.

Minulta ei tipu mitään empatiaa tai sympatiaa tuota äitiä kohtaan, ei mitään. Tuosta ainoa oikea tuomio on vankilatuomio. Piste.

 

[vauva raukka]

Ei tuollaiset vanhemmat kertakaikkiaan älyä hävetä, koska eivät näe tehneensä mitään väärin! Tekosyynä käytetään, että ollaan niin väsyneitä että en ymmärtänyt. En väheksy masennusta, mutta ihan tasanvarmasti apua saa jos sanoo ääneen, että pelkään tekeväni lapselle jotain. Turhaa odottaa liian pitkään.

Huomaa, että et ole masennusta kokenut. Muistan kun pari vuotta sitten kirjoitin joulukortteja. Se tuntui älyttömän raskaalta ja mä vaan itkin, koska toivoin jopa voivani kuolla. Olin niin väsynyt "haastavaan" vauvaan, että en enään saanut ajatuksia kuriin. Ikinä en vauvaa vahingoittanut, mutta omaa kuolemaa toivoin usein. Se oli elämäni synkin joulu, josta on vaikea muistaa mitään hyvää. Soitin äidilleni ja pyysin tulemaan avuksi. Ei tullut, koska meillä ei kuulemma tarvitse siivota tms. Mies ei silloin pystynyt auttamaan. On vaikea sanoa ääneen, että haluan kuolla, en jaksa enään! Ei olla enään mitään teinejä, vaan aikuisia ihmisiä. Kun menee niin syvälle, niin sieltä on vaikea nousta. Tietää että omat ajatukset on sairaita, mutta ne vaan piinaa. Onneksi olen parantunut ja voin nähdä nyt paljon hyviä asioitakin vauvavuodesta.. Lapsen satuttaminen on väärin. Mielestäni neuvolan työntekijät tarvitsevat lisäkoulutusta tästä asiasta, jotta oppivat huomaamaan ja ymmärtämään.

 

[äly hoi!]

Minulta ei tipu mitään empatiaa tai sympatiaa tuota äitiä kohtaan, ei mitään. Tuosta ainoa oikea tuomio on vankilatuomio. Piste.

Toivottavasti elämääsi ei tule yllättäviä vastoinkäymisiä. Tuolla asenteellasi et nimittäin pysty kuormaa kantamaan.

 

[omaa kokemusta]

Kun on masentunut, niin kokee hirvittävää syyllisyyttä siitä, että tämä pitäisi olla elämän parasta aikaa, mutta kaikki vaan itkettää ja elämä näyttää niin mustalta ettei ulospääsyä löydy. Pahimmassa tapauksessa ei edes hae apua, koska kokee, ettei mitään ole tehtävissä, vaan loppu tulee kuitenkin.

Te jeesustelijat, jotka vain heristätte sormea ja olette heittämässä ensimmäistä kiveä, niin olkaa äärimmäisen kiitollisia, ettei synnytyksen jälkeinen masennus ole iskenyt teihin. En toivo sitä kenellekään. Tietenkin viatonta vauvaa pitää suojella. Vaikka jokainen lastaan läpsäissyt pistettäisi elinkautiseen vankeuteen, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että joka vuosi lukematon määrä äitejä Suomessakin sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja/tai kärsii liiallisesta uupumuksesta. Hiljattain julkaistiin tutkimus, jossa oli todettu, että tunnolliset äidit, jotka kärsivät vakavasta univajeesta ovat suurimmassa vaarassa sairastua psyykkisesti masennukseen.

Vauvaa ei suojella sillä, että vanhemmat laitetaan vankilaan, vaan sillä, että yhteiskuntamme todellakin pystyisi auttamaan ihan konkreettisesti lapsiperheitä tarjoamalla heille tukipalveluita. Isomman lapsen voi viedä vaikka päivähoitoon, mutta esimerkiksi omalla kohdallani kuopus meni ensimmäisen kerran yökylään yli 2 vuotiaana. Kun ei ole sukulaisia auttamassa, niin tuki on varsin vähäistä. Toivoisin, ettei kenekään tarvitsisi vetää itseään niin tiukille, kuin missä suossa perheemme oli.

 

[ei mikkään häpeä]

Tuskin kukaan masennusta vähättelee, mutta kyllä siitä suurin osa on itseaiheutettua. Nykyajan äidit vaativat itseltään liikaa. Siihen ei kukaan kuole jos kotia ei siivoa päivittäin yms. Mutta taivahan tosi on se, että jos lasta vahingoittaa niin MIKÄÄN ei oikeuta siihen, ei masennus ei kerrassaan mikään. Tosi helppoa kirkastaa omaa omaatuntoaan uskottelemalla, että no kun olin niin masentunut.

Miksi se on niin kauhea häpeä myöntää, että nyt ei jaksa? Kulissit on säilytettävä ja kodin on oltava moitteettomasti hoidettu. Aika torspoja miehiäkin teillä muuten jos eivät tajua, että väsyneitä olette.

 

[...................]

Minulta ei tipu mitään empatiaa tai sympatiaa tuota äitiä kohtaan, ei mitään. Tuosta ainoa oikea tuomio on vankilatuomio. Piste.

Toivottavasti elämääsi ei tule yllättäviä vastoinkäymisiä. Tuolla asenteellasi et nimittäin pysty kuormaa kantamaan.

Mistä tiedät ettei elämässäni ole ollut vastoinkäymisiä? Kyllä minua on koeteltu. Isäni kuolema, paha synnytyksen jälkeinen masennus ja irtisanominen työpaikasta. Kaikki vielä vähän ajan kuluessa. Mutta, ei mikään syy silti saisi minua pahoinpitelemään omaa lastani!! Pelottavaa, että jotkut oikeuttavat lasten törkeän pahoinpitelyn. Toivottavasti teillä ei ole lapsia.

 

[kahden äityli........]

. Vaikka jokainen lastaan läpsäissyt pistettäisi elinkautiseen vankeuteen, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että joka vuosi lukematon määrä äitejä Suomessakin sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja/tai kärsii liiallisesta uupumuksesta.

Haloo?!?!?!? Miten kehtaat kirjoittaa tuollaisen jutun jälkeen "pienestä läpsäisystä". Siis järkyttävää lukea, miten vauvan julmaa ja epäoikeudenmukaista törkeää pahoinpitelyä puolustellaan täällä.

 

[menkää jo itteenne]

Vitsit miten jännä on tämä ilmiö nimeltä masennus. Ennen lapsia ei tehnyt heikkoakaan kun valvottiin vapaaehtoisesti yöt ja töitä tehtiin niin paljon kun kerettiin. Sitten tuli lapsi/lapsia ja yövalvomiset ovatkin ihan kamalia, ei jakseta ja masennutaan. Sehän se oikeuttaa omaa lastaan pahoinpitelemään.

 

[guote]

Minulta ei tipu mitään empatiaa tai sympatiaa tuota äitiä kohtaan, ei mitään. Tuosta ainoa oikea tuomio on vankilatuomio. Piste.

Toivottavasti elämääsi ei tule yllättäviä vastoinkäymisiä. Tuolla asenteellasi et nimittäin pysty kuormaa kantamaan.

Mistä tiedät ettei elämässäni ole ollut vastoinkäymisiä? Kyllä minua on koeteltu. Isäni kuolema, paha synnytyksen jälkeinen masennus ja irtisanominen työpaikasta. Kaikki vielä vähän ajan kuluessa. Mutta, ei mikään syy silti saisi minua pahoinpitelemään omaa lastani!! Pelottavaa, että jotkut oikeuttavat lasten törkeän pahoinpitelyn. Toivottavasti teillä ei ole lapsia.

Kaikkien isät ja äidit kuolevat. Se kuuluu elämänkaareen, eikä ole mikään poikkeuksellinen vastoinkäyminen. Irtisanomisia on paljon, muillakin. Sekään ei ole mitään katastrofaalista. Synnykyksen jälkeinen masennus taisi olla itsediagnoimasi.

Puhun todella vaikeista vastoinkäymisistä. Jos vaikkapa lapsesi pahoinpitelisi masentuneena tai muista mielenterveyden ongelmista kärsivänä lastaan. Kyllä elämä opettaa antamaan armoa, kun se tarpeeksi ravistelee.

Tukeminen on tärkeää, ei syyllisen kivittäminen.

 

[Ymmeli]

Tuo tapahtunut oli vain jäävuoren huippu. Suomessa jää paljon vauvojen pahoinpitelyitä piiloon, koska äidit eivät uskalla kertoa tunteistaan neuvolassa suoraan ja koska neuvolassa ei huomata mitään ellei tilanne ole paha. Neuvoloissa on kiire ja vaikka äiti kertoisi väsymyksestä, vaativasta vauvasta, unettomuudesta ym niin silti vaan sanotaan, että koittakaa jaksaa. Sen sijaan pitäisi kysyä suoraan, että onko sellainen tilanne ettet enää jaksa ja kaipaat apua. Ja jos sitä ei suvusta ole saatavilla niin pitäisi kunnan tarjota mieluummin apua etukäteen ettei tarvi jälkikäteen kauhistella mitä kävi.

Ja kuten täällä sanottiin niin kukaan helpon vauvan äiti ei voi tajuta mitä se on vaativan vauvan kanssa, kun lapsi vaan huutaa, eikä nuku! Ja meidän vanhempien sukupolvikin on sellaista "itse pitää pärjätä, kyllä minäkin olen yksin viisi lasta hoitanut ja tehnyt samalla väitöskirjaa ja isä vielä rakensi taloa" niin ei sieltä oikein apua heru vaikka pyytäisi. Meilläkin äiti vaan vaihtaa puheenaihetta, kun kerron vaikeuksistamme. On sitä mieltä, että helppohan se on vauvan kanssa "lomailla", kun ei tarvi töihinkään mennä. Että sillon meidän aikana vauvat vietiin 5 kk hoitoon ja äiti meni töihin. Että ei pidä valittaa.

Mikään ei oikeuta lapsen pahoinpitelyyn, mutta itse ainakin voin ymmärtää miten sellaiseen suohon voi ajautua jos asiat tarpeeksi kasautuvat ja voimavarat loppuvat. Ja ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen!

 

[Yksi tuore äiti]

Niin hirvittävän järkyttävä kuin tämä uutinen on, ja etenkin nyt äidiksi tultua ja omaa vauvaa katsellessa koskettaa ja itkettää, ymmärränkin tapahtuneen paremmin kuin aiemmin... Äitiys voi olla niin uskomattoman rankkaa, vaikka olisi varustettu suht hyvilläkin henkisillä ja fyysisillä resursseilla. Uusi tilanne, jatkuva valvominen ja vaatiminen, kaikki mitä tämä pitää sisällään. Välillä sitä on niin loppu, epätoivoinen ja yksin tilanteen kanssa. Voi kun äidit saisivat enemmän apua ja tukea, muutkin kun valmiiksi sosiaalihuollon asiakkaat, äitiys on niin mullista ja voimia vievä juttu alkuaikoina ainakin.

 

[mieti vähän..]

Vitsit miten jännä on tämä ilmiö nimeltä masennus. Ennen lapsia ei tehnyt heikkoakaan kun valvottiin vapaaehtoisesti yöt ja töitä tehtiin niin paljon kun kerettiin. Sitten tuli lapsi/lapsia ja yövalvomiset ovatkin ihan kamalia, ei jakseta ja masennutaan. Sehän se oikeuttaa omaa lastaan pahoinpitelemään.

Joo toista se oli ennen..hoh hoijakkaa.. Paljon tuli ravattua baareissa ja yöt silloin tietysti iloisesti valvottua, MUTTA kyllä mä ainakin vedin hirsiä sitte sen seuraavan päivän ja piereskelin sohvalla. Ja yövuoroakin on tullut painettua, mutta seuraavana päivänä myös nukuttua (ootko kuullu, että yövuoron jälk. on ns.nukkupäivä) Että kyllä se musta on toista tänään, jos äiti ei saa koskaan nukkua..Esim. yöllä vauva valvottaa ja päivällä isommat lapset..