uusvanaha aihe

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiskis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiskis

Vieras
Nuihi lääkärireissuihi sen verra,että tietennii silloon kun lapset äitillä,esim. kesälomalla,ja jottai sattuu,niin äitillehä se kuuluu viiä lääkärrii,eikä sitä oikeutta kukkaa ole häneltä yrittänykkää viiä.
Vaan viime kesänäkkii,ku olivat mökkireisulla saaristossa ja toine lapsista liukastu märällä kalliolla,ja putos,ei äiti mihkää lääkärii lasta vieny,vaik toine satutti päänsä ja jalakansa.Hää ei tuonu edes lasta kottii suoraa lomalta,vaa oli luvannu lapsen eräälle tutullee talakoohommii,ja jätti poojan sinne ja tul ite kottii,eikä sanonu mittää isälle,että lapselle ol käyny onnettomuus.Laps sitte tul linja-autolla yksin ja oli naama mustana ja klenkkasi jalakaa,no myö saattii kuulla sitte vasta miten ol käyny ja laps pääs vasta sitte lääkäriin...Eli jos etälle nii tärkeetä on asjat hoitaa,nii miks hää ei sit hoija kumminkaa,vaan jättää lapsen oma onnesa nojjaa?
Mutta sitte ku tiälä kaapunkissa,ku laps on kotonaa sairastunu,siis täällä uusperhee kotona,ni sitte pitäs odottaa ku hää ehtii paikalle viemää lapsen lääkärriin...ei nii mittää järkee tuosa touhusa. :o
 
Ihan oikeasti - olet nyt juuttunut johonkin valtataisteluun sen miehen exän kanssa. Johtuuko se siitä että oma perhe-elämä mättää tai mistä - mutta mitäpä jos ryhtyisit keskittymään omiin lapsiin ja omaan perheeseen. Etsit nyt etsimällä syntipukkia siitä exästä että saat kiillotettua omaa egoasi - miksi roikut kiinni siinä exässä? Miehen lapset ovat osana äidin perhettä myös ja anna vanhemmat hoitaa noi kuviot kuten parhaaksi näkee. Miksi lähdet mukaan siihen heidän väliseen riitelyyn?
 
Ei millään pahalla äiskis, mutta uskotaan myö vähemmälläkkin että exäsi on inha immeinen!
Tää palsta on ihan hyvä purkautumiskeino #&%?$!*-tilanteissa, mutta sulla se ilmeisesti on jatkuva olotila?!
Olen itsekkin kokenut yhtä sun toista äitipuolena, mutta aika yleensä rauhoittaa ja jatkuva vihanpito on oikeasti pitemmän päälle rankkaa ja katkeruudesta puhumattakaan.
Otappa hyvä ihminen nyt ihan iisisti ja käyppä vaikka rauhoittavalla kävelylenkillä.Oma aika ja harrastukset ovat ainakin minua auttaneet silloin kun elämä tuntuu potkivan päähän..Liika asioiden murehtiminen ei varmasti tee sinullekkaan hyvää!
Unohda se miehesi ex ja käske miehesi hoitaa lasten asiat etän kanssa keskenään, informoikoot sitten sinua missä mennään.Ota lomaa tusota hullunmyllystä,ennen kuin pimahdat! ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.04.2006 klo 20:06 Erin kirjoitti:
Ihan oikeasti - olet nyt juuttunut johonkin valtataisteluun sen miehen exän kanssa. Johtuuko se siitä että oma perhe-elämä mättää tai mistä - mutta mitäpä jos ryhtyisit keskittymään omiin lapsiin ja omaan perheeseen. Etsit nyt etsimällä syntipukkia siitä exästä että saat kiillotettua omaa egoasi - miksi roikut kiinni siinä exässä? Miehen lapset ovat osana äidin perhettä myös ja anna vanhemmat hoitaa noi kuviot kuten parhaaksi näkee. Miksi lähdet mukaan siihen heidän väliseen riitelyyn?
Erin se on tuas lukenut osan kirjootuksistani,esim. se missä kerroin kuinkas kävikää,ku yriti vetää matalaa prohviilia,on jääny Eriniltä lukemati kokonaa...
Se mitä tännään tarkotin sanoa ol se,että jos on oikiasti kiinnostunu lastensa asijoista,nii kai sitä olettas,että olis varsinki silloon kiinnostunut,kun vastuu on hänellä itellää.Tai siis aena eikä vuan valkoiden ku se ommii intresseihi soppii.
Ja muute kyllä ne poijaat kuuluvat miunki perheesee,kun asuvat tiällä,vai meinaakko että ovat vuokralaisena tiällä?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.04.2006 klo 20:19 Taasko tätä kirjoitti:
Ei millään pahalla äiskis, mutta uskotaan myö vähemmälläkkin että exäsi on inha immeinen!
Tää palsta on ihan hyvä purkautumiskeino #&%?$!*-tilanteissa, mutta sulla se ilmeisesti on jatkuva olotila?!
Olen itsekkin kokenut yhtä sun toista äitipuolena, mutta aika yleensä rauhoittaa ja jatkuva vihanpito on oikeasti pitemmän päälle rankkaa ja katkeruudesta puhumattakaan.
Otappa hyvä ihminen nyt ihan iisisti ja käyppä vaikka rauhoittavalla kävelylenkillä.Oma aika ja harrastukset ovat ainakin minua auttaneet silloin kun elämä tuntuu potkivan päähän..Liika asioiden murehtiminen ei varmasti tee sinullekkaan hyvää!
Unohda se miehesi ex ja käske miehesi hoitaa lasten asiat etän kanssa keskenään, informoikoot sitten sinua missä mennään.Ota lomaa tusota hullunmyllystä,ennen kuin pimahdat! ;)
Kun näkiski sen päevän että nuo kaks lopettaasivat riitelyn,vuan nii se on,että kun se alko jo enne miun aikaani ni taitaa jatkuaki entissee mallii miun jäläkeenki...Sitte ku kumpikkii odottaa että asetun,siis etäki,hänen puolellee,nii oha se selevää,että puun ja kuore välissä tässä sitä on saanu olla...
Ja muute aikas moni muuki ku Erin lukkoo mitä haluaa,missähä välissä olen exääni arvostellu,kuten viestin alussa väitettään...
Ja lopuks yhteeveto: Kyllä miä olen ihan taatusti sitä mieltä,että jos etä kerran niin kovasti on lapsistaa kiinnostunu,nii olispa kiva nähä sekkii päivä jolloi hää jättää väliin jonku oman menonsa,joka sattuu samaan aikkaa ku lasten viikonloppu,eipä vielä oo niin käyny,lasten asijat ovat tärkeitä vaa sillo kun se hänelle soppii...Voehan se olla että on vaikia uskoo että joku oikiasti olis sellaanen,kun miten etää kuvailen,siitä voe hyvinkii tulla mieleen,että kuhan tuo äiskis ny omasta päästä keksii...Oliski mukavaa jos mitää kertomastani ei olis tapahtunu,oltaisii koko perhe säästytty palajolta...<br><br>
 

Yhteistyössä