uusperheet?

[lapsien puolesta]

meillä on 3 yhteistä lasta ja tuntuu että ollaan melkein ainoat kellä on "perusperhe".
monien lapset on joutuneet jo tosi pienestä alkaen tottumaan ravaamiseen kahden perheen välillä. eikä nämä kovin helposti tunnu sujuvan.

itse kun mietin miehen uuteen perheeseen ja itseni, tuntuu todella pahalta lasten vuoksi! ei meilläkään aina kaikki suju, mutta uudet perheet tuntuisi todella väärältä lapsien kannalta. tai edes uudet puolisot.
vaikea selittää, mutta ehkä joku tietää pointin? miten iso asia lapselle se olisikaan! uudet ihmiset elämässä, äidille ja isälle niin hienoa, mutta lapsi joutuu siinä todella vaikeaan paikkaan!

tähän nyt varmaan tulee monta uusperheen puolustajaa, mutta vaikka se on nykyään "sääntö", en voi mitenkään uskoa että se on jokaiselle perheenjäsenelle mukavaa. kaikenhan ei elämässä tarvitse olla mukavaa, mutta kyllä lasten pitäisi tulla kaikessa ensimmäisenä.

itsekin olen eroperheestä. vanhemmat löysi uudet puolisot vasta kun olin jo teini, mutta eipä se sen hienompaa ollut.
isän puoliso vihasi kaikkia meitä ja raivostui isälleni jos edes suunnitteli tekevänsä jotain meidän lapsien kanssa. ja kuitenkin oli silloin jo 5kymppinen, äiti itsekin.
äidin puoliso oli nuori. sekopää, joka kyttäsi teinejä ja ahdisteli mahdollisuuksien mukaan. muutin siis kotoa pois jo alaikäisenä.

pienemmät lapset joutuvat vain tyytymään osaansa! teininä ja hiukan isompana voi jo itsekin vaikuttaa joutuuko tuollaista kestämään, mutta miten ne pienimmät
ja eihän niille välttämättä edes osu tuollaisia vanhempien puolisoja, mutta uusi vieras aikuinen, tulee yhtäkkiä omaan kotiin ja oma rakas äiti/isä on ihan sen ihmisen lumoissa...
ja se pieni ihminen joutuu yhtäkkiä kahden kodin välille.
vaikka vanhemmat osaisi sopia ne asiat, on se silti todella iso ja vaikea asia lapselle. ei lähellekään mukavaa, normaalia arkea.

 

[huh]

huh. hurjaa. joskus olen lukenut kivoja kirjoituksia lehdestä, että on saanut monta mummoa, monta siskoa, veljeä, ja kaikki ovat olleet yhtä onnellistä perhettä. on tulllut tukiverkkoa samalla ja ollaan oltu sovussa ja tykätty kaikista.

itse tunnen vaan ydinperheitä pääasiassa. kummallista, kaikki lasteni luokka ja päiväkotikaverit ovat ydinperheestä. tai en ainakaan tiedä ketään joka ei olisi.

 

[lapsien puolesta]

eikö kukaan muu kehtaa olla samoilla linjoilla...?!

 

[mie]

Meillä kai on jonkin sortin uusperhe. Miehellä tytär aiemmasta liitosta. Käy meillä koulujen lomien aikoina. Itse en haluaisi meidän yhteiselle lapselle äiti- tai isäpuolta. Kaikkein eniten toivon, että lapsemme saa aikuistua tässä perheessä eli että suhteemme kestää ja lapsella säilyy ehjä koti.

 

[BootyPeppi]

mä olen nähnyt hyvinkin toimivia uusperheitä. Puolin jos toisin asiat hoituu ja lapsella hyvä olla. Sitten on ne perheet joissa homma ei hoidu. Ihan niinkuin siinä ydinperheessä.

 

[Aurinkokunta]

Kai mekin virallisesti ollaan uusperhe, vaikka mie kyllä ydinperheenä meitä ajattelen syystä että meillä nuo 2 mun edellisestä liitosta olevaa lasta ei käy tapaamassa isäänsä muuta kuin hautuumaalla - eli he eivät ns. ravaa kahden kodin väliä.
Meillä on perhe: äiti, isä ja lapset - kaikki samalla viivalla, ja nämä 2 edellisen liiton lastakin puhuvat virallisesta isäpuolestaan isänä.
He olivat kyllä niin pieniä (2½v ja 1v2kk) isänsä kuollessa, että kumpikaan ei muista oikeaa isäänsä ollenkaan, isompi muistaa pieniä hetkiä ajasta, jolloin asuimme kolmisin, hän mie ja siskonsa.