Kannattaako parisuhdetta jatkaa, jos...

["surullinen"]

-Tuntuu, ettei meitä ole "tarkoitettu yhteen", puoliso ei tunnu olevan "se oikea"

-Tunnen jääväni paitsi monesta asiasta elämässä seurustelemalla kyseisen miehen kanssa

-Seurustelua on takana vasta muutama kuukausi, mutta riitely on jokapäiväistä ja erokin on ollut vireillä jo useamman kerran

-Tapaamiset tulee sovittaa miehen menojen mukaan

-Miehen teot ja tavat ärsyttävät välillä suunnattomasti

-Kaipaan vapautta

+Rakastan miestä todella ja välitän hänen tunteistaan

+Seksi on mahtavaa

+Miehen seurassa voi olla 100% oma itsensä

+Mies haluaa sitoutua ja olisi varmasti mitä luotettavin isä ja aviomies

+Mies antaa tilaa omien unelmien toteuttamiselle, mutten koe silti pystyväni niihin ollessani parisuhteessa

Taidan tietää vastauksen itsekin..

 

[Tapiontytär]

[QUOTE="surullinen";28424432]
-Seurustelua on takana vasta muutama kuukausi, mutta riitely on jokapäiväistä ja erokin on ollut vireillä jo useamman kerran
[/QUOTE]

Muutama kuukausi? Ero vireillä? Ehkä tarkoitit muutamaa vuotta. Muussa tapauksessa olen hieman hämilläni

Mutta siis yhteenveto on sitä luokkaa, että ero tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Mielummin ennemmin.

 

["surullinen"]

Muutama kuukausi? Ero vireillä? Ehkä tarkoitit muutamaa vuotta. Muussa tapauksessa olen hieman hämilläni

Mutta siis yhteenveto on sitä luokkaa, että ero tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Mielummin ennemmin.

Joo, ihan muutamaa kuukautta tarkoitin
En alun perinkään halunnut parisuhdetta vaan nautin omasta tilasta ja vapaudesta, koen miehen tavallaan painostaneen minut parisuhteeseen ja olen koettanut jo useampaan otteeseen päästä tilanteesta ulos - tuloksetta..

 

[lady x]

Pikkuisen ristiriidassa tuo, että jäät paitsi asioista, mutta plussana mainitset, että voit olla sataprosenttisesti itsesi? Hiukan avaamista vaatisi nämä lauseesi.

 

["huhhuh"]

Jos on parin kk:den jälkeen jo noin ahdsitunut olo, niin päästä nyt hyvä mies menemään ja vapauta itsesikin ahdistuksesta.

 

["Helmi"]

[QUOTE="surullinen";28424432]-Tuntuu, ettei meitä ole "tarkoitettu yhteen", puoliso ei tunnu olevan "se oikea"

-Tunnen jääväni paitsi monesta asiasta elämässä seurustelemalla kyseisen miehen kanssa

-Seurustelua on takana vasta muutama kuukausi, mutta riitely on jokapäiväistä ja erokin on ollut vireillä jo useamman kerran

-Tapaamiset tulee sovittaa miehen menojen mukaan

-Miehen teot ja tavat ärsyttävät välillä suunnattomasti

-Kaipaan vapautta

+Rakastan miestä todella ja välitän hänen tunteistaan

+Seksi on mahtavaa

+Miehen seurassa voi olla 100% oma itsensä

+Mies haluaa sitoutua ja olisi varmasti mitä luotettavin isä ja aviomies

+Mies antaa tilaa omien unelmien toteuttamiselle, mutten koe silti pystyväni niihin ollessani parisuhteessa

Taidan tietää vastauksen itsekin..[/QUOTE]

hetkonen, jos mies antaa tilaa unelmien toteuttamiselle mutta sä tunent jääväsi paitsi monesta asiasta,niin silloinhan ongelma on sinun omassa päässäsi,ei miehessä! joten tuo ongelma ei katoa vaihtamalla miestä

mitä tarkoitat että kaipaat vapautta? miksi? vapautta tehdä mitä? eiköhän tuo kuulosta sun sitoutumiskammolta.

väestöliitolta löytyy hyvää parisuhdetietoa kannattaa lukea,saattaa tajuta asioita.

ps. niissä riidoissa on jotain takana, pitää kyetä keskustelemaan niistä tunteista ja tarpeista,silloin kun molemmat on rauhallisia. joskus nimittäin ei ole kyse siitä että haluaa niin eriasioita vaan siitä että reagoi eritavalla,omaa erilaiset defenssit(minän suojakeinot,joita käyttää joko tiedostamattaan tai tiedostaen) sitten toinen vaan tulkitsee väärin toisen käytöstä ja riita on valmis!


Liian usein pariskunnat eivät näe, että riidassa on pohjimmiltaan kysymys tunneyhteyden katkeamisesta. Kaikkien konfliktien ja hädän taustalla kumppanit haluavat tietää: Oletko olemassa minua varten? Tarvitsetko minua? Luotatko minuun?

Pidä minut lähelläsi - Väestöliitto

lue koko juttu

 

["surullinen"]

Pikkuisen ristiriidassa tuo, että jäät paitsi asioista, mutta plussana mainitset, että voit olla sataprosenttisesti itsesi? Hiukan avaamista vaatisi nämä lauseesi.

Voin siis puhua miehelle ihan mistä tahansa, kaikista näistäkin tunteista mitä olen tähän kirjoittanut. Mies ei vaan silti suostu päästämään suhteesta irti. Mies itse taitaa olla hieman läheisriippuvainen, ja hänellä tulisi aina olla jonkinlainen parisuhde/tapailu meneillään. Se taas saa minut tuntemaan itseni arvottomaksi.

Haaveenani on pitkään ollut mm. uuden ammatin opiskelu ja asuinpaikan vaihto, miehellä ei mahdollisuuksia muuttaa mukana joten vaikka kannustaakin, ei haluaisi minun lähtevän. Pelkää minun löytävän jonkun muun ja pettävän, mikä taas tietysti tavallaan on ymmärrettävää minun horjuttaessa eroaikeillani koko ajan suhteen luottamusta..

 

["surullinen"]

[QUOTE="Helmi";28424486]hetkonen, jos mies antaa tilaa unelmien toteuttamiselle mutta sä tunent jääväsi paitsi monesta asiasta,niin silloinhan ongelma on sinun omassa päässäsi,ei miehessä! joten tuo ongelma ei katoa vaihtamalla miestä

mitä tarkoitat että kaipaat vapautta? miksi? vapautta tehdä mitä? eiköhän tuo kuulosta sun sitoutumiskammolta.

väestöliitolta löytyy hyvää parisuhdetietoa kannattaa lukea,saattaa tajuta asioita.

ps. niissä riidoissa on jotain takana, pitää kyetä keskustelemaan niistä tunteista ja tarpeista,silloin kun molemmat on rauhallisia. joskus nimittäin ei ole kyse siitä että haluaa niin eriasioita vaan siitä että reagoi eritavalla,omaa erilaiset defenssit(minän suojakeinot,joita käyttää joko tiedostamattaan tai tiedostaen) sitten toinen vaan tulkitsee väärin toisen käytöstä ja riita on valmis!


Liian usein pariskunnat eivät näe, että riidassa on pohjimmiltaan kysymys tunneyhteyden katkeamisesta. Kaikkien konfliktien ja hädän taustalla kumppanit haluavat tietää: Oletko olemassa minua varten? Tarvitsetko minua? Luotatko minuun?

Pidä minut lähelläsi - Väestöliitto

lue koko juttu[/QUOTE]

Kiitos kovasti tästä! En koe olevani sitoutumiskammoinen, mutta en tunne, että elämässäni olisi nyt oikea aika parisuhteelle.

 

[hittasti etenevä naine]

Veikeää miten erilailla miellämme ihmissuhteet ja niiden tasot.
Itse olen hitaasti lämpiävää tyyppiä. Jos olisin ollut muutaman kuukauden kimpassa jonkun kanssa en osaisi mieltää häntä puolisokseni. Minulle hän olisi "vasta" miesystävä. Myös kyllästyminen poikakaveriin/puolisoon tapahtuisi minulla paljon hitaammin. Ihastuksen haihtuminen ja pikku asioiden ärsyttäminen astuisivat kuvioihin vasta muutamann vuoden päästä.

 

["Helmi"]

[QUOTE="surullinen";28424515]Kiitos kovasti tästä! En koe olevani sitoutumiskammoinen, mutta en tunne, että elämässäni olisi nyt oikea aika parisuhteelle.[/QUOTE]

tuo loukkaa todella paljon miestäsi! tottakai hän tuntee ettei kelpaa sinulle!

Nuorempana minä toimin niin että aina kun se toinen alkoi päästä liian lähelle,minä ahdistuin ja otin etäisyyttä, usein vielä jätin. Näin että vika on siinä tosiessa,ei me vaan sovita yhteen jne jne.

mutta huomaisin että sama toistui joka suhteen alussa.. lopulta totesin itselleni että tätä menoa olen yksin loppuelämäni, seuraavassa suhteessa päätin pysyä siinä suhteessa vaikka ahdistaa,päätin olla miehen lähellä vaikka ahdistaa(kun aiemmin tein aina niin että aloin viettää kavereiden kanssa aikaa enempi jotta ei tartteis nähdä miestä). Jossain vaiheessa huomasin että minua ei enään ahdistakkaan.. ei yhtään.

tuo suhde meni poikki siitä seuraava suhde, ja sama ahdistus tuli taas.. ja jossain vaiheessa hävisi.. en muka ollut sitoutumispelkoinen, mutta olin kuitenkin, en vain tajunnut sitä pitkään aikaan,koska en pysähtynyt ajattelemaan asioita sen syvällisemmmin..

 

["Helmi"]

Veikeää miten erilailla miellämme ihmissuhteet ja niiden tasot.
Itse olen hitaasti lämpiävää tyyppiä. Jos olisin ollut muutaman kuukauden kimpassa jonkun kanssa en osaisi mieltää häntä puolisokseni. Minulle hän olisi "vasta" miesystävä. Myös kyllästyminen poikakaveriin/puolisoon tapahtuisi minulla paljon hitaammin. Ihastuksen haihtuminen ja pikku asioiden ärsyttäminen astuisivat kuvioihin vasta muutamann vuoden päästä.

paripsykoterapeutti sanoi että se ns. alkuhuuma poistuu n6kk-2v sisällä, sen jälkeen suhde tulee realistisemmalla tasolle, joidenkin ihmisten ihmissuhteet päättyy aina tähän vaiheeseen.

 

["Helmi"]

toisaalta me ollaan miehen kanssa oltu lähes 6v yhdessä.. yhden kriisin koettelemana ja minä olen tätä nykyä kuin vastarakastunut!

samaten isäni ja äiti ovat viimesen vuoden olleet ihme kyyhkyläisiä(33vuosi heillä meneillään yhteiselämää).

 

[hittasti etenevä naine]

[QUOTE="Helmi";28424629]paripsykoterapeutti sanoi että se ns. alkuhuuma poistuu n6kk-2v sisällä, sen jälkeen suhde tulee realistisemmalla tasolle, joidenkin ihmisten ihmissuhteet päättyy aina tähän vaiheeseen.[/QUOTE]

Kuulostaa loogiselta, siis tuo sykli.

 

["helmi"]

en kyllä vastannut otsikon kysymykseen siihen vastaan että minä jatkaisin tuota suhdetta,mutta en tiedä onko se sinun kohdallasi järkevää, on jos todella aiot sitoutua suhteeseen, sillä päätös siitä että haluan olla tuon ihmisen kanssa on välttämätön suhteen toimimiselle.