Kai tämä syyllisyys on mun rangaistus erosta

[Tässäpä sulle tutkimustietoa!]

[QUOTE="vieras";28372929]Just joo. Laitapa linkki noihin tutkimuksiin... veikkaan, että ovat sinun hurmahenkisen uskonlahkosi tehtailemia.

Minun vanhempani riitelivät lähes joka päivä meidän lasten kuullen. Ei koskaan samaa omille lapsille.[/QUOTE]

Vanhempani erosivat -miten minulle kävi? - Väestöliitto


Judith S. Wallerstein alkoi vuonna 1971 tutkia avioeron vaikutuksia lapsiin. Tutkijaryhmänsä kanssa hän haastatteli perusteellisesti kuudenkymmenen kalifornialaisen eroperheen 131 lasta. Lasten matkaa aikuisuuteen seurattiin yksityiskohtaisesti kaksikymmentäviisi vuotta. Lapsia ja heidän molempia vanhempiaan on haastateltu erosta puolentoista vuoden kuluttua ja ainakin kerran viidessä vuodessa. Seurannan aloittamisen jälkeen lähes 80 % alkuperäisistä haastatelluista saatiin suoraan haastatteluun, joista kukin kesti useita tunteja. Nuorimmat ”lapsista” ovat nyt vähän yli kaksikymppisiä ja vanhimmat yli neljäkymmentävuotiaita. Tutkimus on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen siinä, että se on seurannut eron lapsia täyteen aikuisuuteen. Kirjassa tutustutaan lapsiin, joiden kohtalot havainnollistavat, miten lapsi kokee avioeron sisäisessä maailmassaan. Kirja sisältää myös tietoa, jota kirjoittaja on kerännyt työskentelemällä yli kuuden tuhannen lapsen ja heidän vanhempiensa kanssa Judith Wallerstein Center for the Family in Transition- nimisessä hyväntekeväisyyskeskuksessa, joka on vuodesta 1980 asti tarjonnut sovittelu-, tuki- ja koulutuspalveluja Marinin piirikunnan eroaville perheille.

 

["Helmi"]

[QUOTE="aapee";28374142]Kaikilla ei eroon kuitenkaan liity itsemurhayrityksiä ja alkoholismia, sehän se on avainasia että ero hoidetaan hyvin ja vanhemmat ovat väleissä toistensa kanssa. Voihan erolapsi ajatella myös niin että minä nyt en ainakaan mene eroamaan kun tiedän miltä se lapsista tuntuu.

Minulla itselläni elämä helpottui aikanaan vanhempien erotessa, toivoin sitä pitkään. En nyt ihan ajatellut että tämä menee tähän eroamisen tuomitsemiseen. Hain vain kokemuksia ja ajatuksia miten lasta voi tuossa surussa auttaa. En usko että elämänsä on pilalla kuitenkaan [/QUOTE]

sun uskosi ei riitä siihen miten ero vaikuttaa lapseen. Joka tapauksessa myös tutkimusten valossa sinä(tai te) olette vaikuttaneet pysyvästi lapsenne tulevaisuuteen, se ei tule olemaans sama kuin jos olisitte pysyneet yhdessä.

Mutta se on tää nykykulttuuri, minkään eteen ei olla valmiita tekemään töitä ja suhde ahdistaa lähdetään lätkimään, vaikka sen sijaan voisi kaivaa sen ahdistuksen syyn esiin ja tehdä asioille jotakin.

Mieheni meinasi omien kokemustensa takia(aivan jotka aiheutu siitä että isä petti hänen äitiään ja jätti hänen äidin yms) rikkoa perheen omilta lapsiltaan. koska häntä ahdisti olla minun kanssani,siksi että hän on aina paennut asioiden käsittelemistä ja tottakai silloin ahdistuu jos toinen yrittää niitä asioita/ongelmia käsitellä. oikeastaan siis koko ahdistus ei ollut parisuhteen syytä,se vaan toi esiin vanhoja käsittelemättömiä asioita. ilman psykoterapeutin tuke mekin oltais erottu(turhaan).

Tosin jos mieheni vanhemmat olisi pysynyt yhdessä niin koko ongelmaa ei välttämättä olis edes olemassa!!

se ero vaikuttaa lapsen koko tulevaisuuteen ja sitä kautta mahdollisesti myös lapsenlapsiin.. mutta toki se on tärkeintä nykypäivänä että kaikki on kivaa ja helppoa! miksi sitte edes tekemään lapsia jos ei osaa oikeesti sitoutua? ja jos haluaa kaiken olevan helppoa

 

[nokkimus]

[QUOTE="Helmi";28374587]sun uskosi ei riitä siihen miten ero vaikuttaa lapseen. Joka tapauksessa myös tutkimusten valossa sinä(tai te) olette vaikuttaneet pysyvästi lapsenne tulevaisuuteen, se ei tule olemaans sama kuin jos olisitte pysyneet yhdessä.

Mutta se on tää nykykulttuuri, minkään eteen ei olla valmiita tekemään töitä ja suhde ahdistaa lähdetään lätkimään, vaikka sen sijaan voisi kaivaa sen ahdistuksen syyn esiin ja tehdä asioille jotakin.

Mieheni meinasi omien kokemustensa takia(aivan jotka aiheutu siitä että isä petti hänen äitiään ja jätti hänen äidin yms) rikkoa perheen omilta lapsiltaan. koska häntä ahdisti olla minun kanssani,siksi että hän on aina paennut asioiden käsittelemistä ja tottakai silloin ahdistuu jos toinen yrittää niitä asioita/ongelmia käsitellä. oikeastaan siis koko ahdistus ei ollut parisuhteen syytä,se vaan toi esiin vanhoja käsittelemättömiä asioita. ilman psykoterapeutin tuke mekin oltais erottu(turhaan).

Tosin jos mieheni vanhemmat olisi pysynyt yhdessä niin koko ongelmaa ei välttämättä olis edes olemassa!!

se ero vaikuttaa lapsen koko tulevaisuuteen ja sitä kautta mahdollisesti myös lapsenlapsiin.. mutta toki se on tärkeintä nykypäivänä että kaikki on kivaa ja helppoa! miksi sitte edes tekemään lapsia jos ei osaa oikeesti sitoutua? ja jos haluaa kaiken olevan helppoa[/QUOTE]

aika harvoin jaksan näihin lähteä mukaan mutta.. sun miestä varmaan olis ahdistanut myös se että vanhemmat olis pysynyt yhdessä onnettomina; siitäpä saakin hyvän parisuhteen mallin. olis sitten toteuttanut sitä ajatusmalliaan sun kanssa.

olisko ollut helpompi terapioida kuntoon suhde ja pitää perhe kasassa? sillä ei varmaan ole sun miehes kannalta oikeasti väliä millaiseen ratkaisuun vanhempansa ovat aikoinaan päätyneet, vaan sillä ettei hän asiaa ollut käsitellyt aikanaan (siis saanut siihen apua).

eikun kaikkien pitää pysyä maailman tappiin yhdessä ja kaikki saadaan aina aina aina toimimaan kun käydään terapiassa, ja aina aina aina lapset kärsivät loppuelämänsä kun vanhemmat eroavat.

mikä sun traumasi oikein on, pitäiskö sun se käsitellä?

 

["aapee"]

[QUOTE="Helmi";28374587]sun uskosi ei riitä siihen miten ero vaikuttaa lapseen. Joka tapauksessa myös tutkimusten valossa sinä(tai te) olette vaikuttaneet pysyvästi lapsenne tulevaisuuteen, se ei tule olemaans sama kuin jos olisitte pysyneet yhdessä.

Mutta se on tää nykykulttuuri, minkään eteen ei olla valmiita tekemään töitä ja suhde ahdistaa lähdetään lätkimään, vaikka sen sijaan voisi kaivaa sen ahdistuksen syyn esiin ja tehdä asioille jotakin.

Mieheni meinasi omien kokemustensa takia(aivan jotka aiheutu siitä että isä petti hänen äitiään ja jätti hänen äidin yms) rikkoa perheen omilta lapsiltaan. koska häntä ahdisti olla minun kanssani,siksi että hän on aina paennut asioiden käsittelemistä ja tottakai silloin ahdistuu jos toinen yrittää niitä asioita/ongelmia käsitellä. oikeastaan siis koko ahdistus ei ollut parisuhteen syytä,se vaan toi esiin vanhoja käsittelemättömiä asioita. ilman psykoterapeutin tuke mekin oltais erottu(turhaan).

Tosin jos mieheni vanhemmat olisi pysynyt yhdessä niin koko ongelmaa ei välttämättä olis edes olemassa!!

se ero vaikuttaa lapsen koko tulevaisuuteen ja sitä kautta mahdollisesti myös lapsenlapsiin.. mutta toki se on tärkeintä nykypäivänä että kaikki on kivaa ja helppoa! miksi sitte edes tekemään lapsia jos ei osaa oikeesti sitoutua? ja jos haluaa kaiken olevan helppoa[/QUOTE]

Nyt musta tuntuu että sulla on traumoja kun miehesi meinasi sinusta erota. Syytät siitä hänen vanhempiaan? Ja siksi olet noin katkera eronneille. Tottakai kaikki toivois että kaikki liitot onnistuis, se nyt vaan on mahdottomuus niin kauan kuin me kaiki ollaan erilaisia. Ihmisetkin muuttuu ja toiveet elämästä muuttuu eikä ne aina mene yksiin sen kumppanin kanssa, joka on ehkä valittu teininä jolloin ei itseäkään tuntenut..