Uusperheelliset kuumeilijat

Täällähän ne naisten vaivat sitten alkoi =D
Periaatteessa huojentavaa huomata, että oma kroppa toimii ja vielä suht säännöllisesti pillereiden lopettamisen jälkeen.
Hassua kuitenkin, että pilsujen jälkeen tuli noin "hassuja" oireita.Uutta yritystä vaan, onhan se harjoittelukin kivaa

Täällä nyt siis kp 1/26-28, yk 2

Mites täällä muilla mahtaa mennä?
Mä olen kovasti miettinyt tätä uusperhehommaa, sitten jos ja kun se yhteinen biologinen tulee niin perheellä 3 sukunimeä, hui hai!

 

huomenta päivää! täällä nyt sitten kp1/26-28. yk7 Eli menkat alkoi tänä aamuna (lopultakin) Kierto olikin tällä kertaa 29pv mut en katso tarpeelliseksi sitä kumminkaan listaan mainita kun tää oli (toivottavasti!!!) ihan ainutkertainen pitkä kierto. Nyt vaikuttaa siltä että oon saanut menkkakivut takaisin aina masussa on hyvin pieni tuntu ollut että menkat on päällä, mutta nyt oon oikeesti kipee :'( ei kiva! En jaksa nyt edes enenpiä kirjotella vaan painun peiton alle jos se vähän helpottais oloa... Mutta tilannepäivitystä tässä kumminkin

Piitu_83 meillä on nyt just sama kierto meinaatko tikutella ovista? seuraillaanpa yhdessä tuntemuksia tällä kierrolla ja katsotaan mitä tapahtuu kierron loppussa mä aloitan tikuttelun varmaankin kp9

Muokkaus: mä en osaa laittaa päivityspyyntöä punaisella! Yritin monta kertaa mut aina lopullisessa tekstissä vaan lukee [color] jotain... KERPELE! tämä tekniikan ihmelapsi lyö nyt hanskat tiskiin

 

juliesisko en meinaa ovista tikutella, mä kyllä huomaan kun on sen aika.meinaan on sellaiset vatsanväännöt ja vihlonnat aina silloin pari päivää.Just viime kierrostakin huomasin 11.3, että jaa, nyt ovuloidaan.Huvikseni kävin sitten ne ovulointipäivät katsomassa jossain netin laskurissa ja antoi saman päivn

Mutta ihmetellään tuntemuksia, hauskaa nähdä kuinka paljon kahden eri ihmisen kroppa toimii samalla kierrolla

Siinä punaisessa kuuluukin lukea se color, kirjoitat vaan siihen kohtaan mihin se kursosi jää.Molemmin puolin kirjoitusta näkyy noita color-hommia.Älä pyyhi

Kyllä se onnistuu, usko pois!!!

Mä meinaan kyllä tämän kierron ottaa ihan iisisti, laittaa kaikki raskaustestin hyvin piiloon ja päätin olla tekemättä niitä yhtään.Kyllä aikuisen ihmisen mieli menee aivan sekaisin, kun sitä lasta alkaa haaveilemaan.Huoh.Pitää ottaa itseään oikein niskasta kiinni :headwall:

Noh, ensimmäisen lapsi sai alkunsa toisen kierron aikana, pitää pitää peukkuja

 

Mulla esikoinen sai alkunsa "kertalaakista" Nyt sit tuntuu välillä niin turhauttavalta että miks ei tärppää... Mutta eiköhän se odotus vielä palkita! :heart: Mä aijon tikutella vielä nyt tän kierron kun testejä on, mä oon aina ollut sillain aavistuksella että koska mulla on ovis, mutta mitään kauheen selkeitä oireita ei oo yleensä... mut sit tän kierron jälkeen mä oon ajatellut oikeesti että en tikuttele enkä laske yhtään mitään päiviä tms. nyt oon merkannut kalenteriin kierrot hyvinkin tarkasti ja sit niitä tulee kytättyä ihan jatkuvasti. Jos sit osais höllätä vähän ja antais mennä ihan omalla painolla, nauttisi kesästä ja vauva tulee jos on tullakseen!

Niin en mä pyyhkinyt mitään niitä color -juttuja pois tms. vaan silti kun lähetin viestin menemään niin se teksti ei ollut punaisella vaan siinä luki ne colorit molemmin puolin.. En mää ymmärrä!

 

Sun pitää vaan testailla tuota värihommaa

Mä en oo ikinä edes kokeillut tikutella ovulaatiota, se olis ihan liian stressaavaa mulle, palais varmaan hermot kiinni parisuhteeseen ja lapseen alta aikayksikön

Mullakin vähän mentaliteetti, et tulee jos on tullakseen.Stressiä työharjoittelusta muutenkin, ei jaksa ressata ovulaatiostakin

Pitää malttaa mielensä, nauttia pitenevistä päivistä ja auringosta, eiköhän tulosta ala tupsahdella jossain vaiheessa

 

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!:wave:
juliesisko & Piitu_83 pahoittelut menkkojen saapumisesta :hug:
Toiveikkain mielin kohti utta kiertoa ja yritystä vaan, kevät voi tosiaan tehdä ihmeitä :heart:

Joku tuolla aiemmin keskusteli tuosta puolison suhtautumisesta toisen lapsiin jos/kun se yhteinenkin perheeseenkin putkahtaa. Itse olen kans miettinyt asiaa useaan otteeseen, vaikka minullakin tuo mies suhtautuu aivan mahtavasti mun lapsiin. Ollaan keskusteltukin asiasta ja kyllä minä uskon valitettavasti, että jollain tapaa se tulee näkymään ett yksi on oma ja muut ei.... Toivottavasti ei kuitenkaan mitenkään radikaalisti tai ettei suhtautuminen/ yhteiselo hirveästi muutu. Mutta ihmisluonto vaan on sellainen että kyllä ne omat lapset aina vähän edelle menee! :ashamed:
Kyllä meillä lapsetkin on puhunut samasta asiasta ja miettineet miten se elämä ja isäpuolen suhtautuminen muuttuu jos/kun meille se yhteinen lapsi saapuu taloon, ovat myös hieman odottavalla mielellä sen asian suhteen.. Fiksuja nuo lapset vaikkei yrityksestä pitäisi heidän tietääkään.

Ja sukunimi asiasta vielä, vaikkei meillä olekaan käytössä kuin kaksi nimeä perheessä, niin kyllä se vielä nykypäivänäkin monenlaista sekaannusta ja hämmennystä aiheuttaa kun äidillä ja lapsilla on eri sukunimi... Vaikka niitä avoparejakin ja kaikenlaisia uusioperheitä on paljonkin nykyisin
Lapsista on vaan jännää kun on eri nimiä perheessä...

Sitten vielä kaivellaan omaa napaa; sorruin sitten taas niihin ovistesteihin, vaikken aikonut enään. En kyllä miehelle puhu mitään, se vaan saa stressin niistä taas
Hänen mielestään se riittää, jos pupuillaan vähintään joka toinen päivä kierron alusta loppuun... huh huh, mä en taida niin kovaa tahtia jaksaa koko kiertoa! Vaikka mukavaahan tuo on....
no nyt siis kp 9 ja ovis pitäis olla vanhojen merkkien mukaan muutaman päivän sisällä, katsotaan saanko napattua tikkuun opcorn: kait sitä vaan haluaa tarkistaa, että edelleen tunnistaa oireet....

 

Moikka moi! :wave: Täällä ilkeistä menkkakivuista selvitty, vuoto vaan tuntuu olevan kiusallisen runsasta : / Uskoisin huomenna jo helpottavan!

Mulla ei oo oviksen testailu aiheuttanut kyllä mitään stressiä, päin vastoin musta se on ollut jännää testasin ekaa kertaa vasta viime kierrolla... Mut siis musta se oli jännittävää "tutkia" omaa kiertoa, kun en mä oo koskaan oireiden perusteella ollut kovin varma oviksesta. Me kumminkin ollaan yleensä hyvinkin aktiivia petipuuhissa kierron puolen välin tietämillä että sikäli sen oviksen kans en niin oo hätäillyt muutenkaan. Mut otetaan nyt seimerkkinä toi viime kierto, mulla on ovis ollut aina siinä kp12 tietämillä, satunnaisista oireista ja limoista päätellen ja onhan se laskujenkin mukaan tuossa main ollut kun menkat alkaneet aina sen 14pv myöhemmin Ja nyt siis kun testailin niin sain ovisplussan vasta kp15! Jos en olis testannut niin en olis välttämättä tiennyt mitään että ovis olikin nyt vähän tavallista myöhemmin, olisin ehkä kuvitellut sen olleen aikaisemmin niinkuin se on aina tuntunut olevan! Arvelin sitten tällä kertaa oviksen olleen kp16 ja menkathan alkoi kuin alkoikin 14pv myöhemmin eli kp30 muuttui kp1 Tääkin oli musta niin jänskä tajuta kun en oo oikeesti ennen tiennyt tuotakaan että menkkojen alkaminen riippuu ovulaation ajankohdasta Nyt vasta vauvanyrityksen alettua oon älynnyt kuinka vähän mä oon oikeesti tiennyt näistä asioista ennen. oon oppinut tosi paljon uutta!

Sukunimi asiaa en oo koskaan tullut miettineeksi, ennenkuin mies taannoin kysyi yks kaks, että kun se lapsi tulee niin saako se minun vai hänen sukunimen? Mies haluaisi lapselle oman sukunimensä. Ei me oikeastaan asiasta sitten sen enempää puhuttu edes, mutta ei mulla ole mitään sitä vastaan että lapsi saa isän sukunimen. Mä luulen että tuo ajatus on miekkosellani muhinut siitä saakka kun hänen sisko sai vauvan... Tämä vauva sai äitinsä sukunimen kun ovat avoliitossa ukkonsa kanssa.
Mun esikoisella on minun sukunimi. Oon miettinyt joskus, että jos menisimme naimisiin niin haluaisin ottaa miehen sukunimen... mut siinä vaiheessa mä jotenkin haluaisin että myös mun esikoinen voisi olla samalla sukunimellä kuin muutkin perheenjäsenet. Joskin tätä ei varmaankaan kannata edes ajatella koska mies ei halua naimisiin :ashamed: Itseasiassa oon ollut itsekin aina avioliittoa "vastaan", mutta välillä on käynyt kieltämättä päässä ajatus että tän miehen kanssa mä voisin kävellä alttarille Kihloihin me mentiin jo vuoden seurustelun jälkeen, mutta molemmat sillä ajatuksella että tämä on vain merkki sitoutumisesta eikä tarkoita seuraavaksi avioliittoa.

Kävin ostamassa tänään greippimehua, josko se auttaisi mua sen oviksen tunnistamisen kanssa, mielenkiinnolla kokeilen! Sit ostin vitamiineja sekä itselleni että miehelle Mun poika on ollut isällään nyt viikon, ja oikeesti on tullut syötyä ihan kamalan epäterveellisesti ku ollaan miehen kans oltu kaksin kotona Pizzaa, valmisruokia ja kaikkee moskaa, yök! Jotenka nyt ostin kaappiin roppakaupalla ihania salaattiaineksia ja kanaa ja proteiinijuoman tarvikkeet myös Tuntuu että on tullut viimeaikoina elettyä/ syötyä miten sattuun kun on ollut pääsiäistä ja kahdet synttärikemut ja nyt viikonloppuna oli kavereiden kans saunailta yms. Täähän sit näkyi tänä aamuna puntarissa: +2kg :O oon aina ollut aika kriittinen painoni suhteen, vaikka en lihava olekaan, jotenka nyt päätin että pudotan ensinnäkin tuon 2kg ja sitten jos sais vielä muutaman kilon lisää pois! katotaan kuinka neitin käy Kävihän mulla mielessä että ruokaremontti edesauttaa raskautumistakin! Häätyy ottaa tälle kierrolle nyt oikein kunnolla ittee niskasta kiinni ja katotaan kierron lopussa olisko vaakassa miinusta ja testissä plussaa

 

Huomenta!

Toi oviksen tikuttelu on varmaan hyvä asia jos ei ovulaatiota tunne.Mun on pakko myöntää, että kuulin vasta vähän aikaa sitten, että senkin voi tikuttaa :ashamed: Aina oppii jotain uutta.Jotenkin tuntuu, että nykyisen miehen kanssa kaikki asiat kiinnostaa jotenkin enemmän.Tosi vaikeeta selittää.
Silloin, kun ensimmäistä lasta odotin (ja tehtiin) niin käperryin niin täysin itseeni ja siihen raskauteen ja unohdin kokonaan parisuhteen.Seksiä ei tod.tehnut mieli eikä mikään muukaan lääppiminen.Olo oli ihan sellainen, että tässä on vain minä ja masuasukki, miestä ei ollenkaan.Työnsin miehen pois luotani.Tosin suhde oli jo valmiiksi aika hataralla pohjalla.Kaipa sitä silloin ajatteli, että lapsi parantaa suhdetta.Paskat.Noh, maailman ihanin pieni mies siitä suhteesta jäi, joten mitään en kadu :heart: Mutta on se kummallista miten toi jälkiviisaus aina nostaa päätään.
Niin siis meinasin, että tässä suhteessa en todellakaan samaa virhettä tee, suhde kuitenkin NIIN paljon parempi kuin edellinen, kaikin puolin.

Mitenköhän mä sain tän aiheen nyt ovulaatiosta parisuhteeseen?Taisi mulla ihan joku pointtikin olla, mutta katosi matkan varrella

Toi roskaruuan syöminen on kumma juttu.Mä tunnistan itseni tosta kirjoituksesta.Tosin taas olen huomannut, että valon määrä määrää ruuan määrän =) enemmän aurinkoa, vähemmän ruokaa.

Heilutelkaahan peittoja

 

Sukunimestä vielä taisi olla jotain.Kun siis sitä olen miettinyt, että jos ja kun miehelle tulee biologinen lapsi niin sille tulee isän nimi.Sama homma oli entisen mieheni kanssa.Ja jotenkin mietin, että lapselle tulee isän nimi, varsinkin jos vanhemmat on yhdessä.Mutta siis jos meille tulee lapsi:minulla eri sukunimi kuin lapsellani.Jos mennään joskus naimisiin, ensimmäisellä lapsellani eri sukunimi kuin muulla perheellä.Jotenkin tuntuu niin hassulta.Toki, voihan se olla, että jossain vaiheessa minulle tulee yksinhuoltajuus ensimmäisestä lapsestani, mutta vaihtaisinko silloinkaan lapseni sukunimeä.Mene ja tiedä...

 

Huomenta! Kauheeta kun nyt vasta älysin miten pitkä liirumlaarumi tuo mun eilinen teksti onkaan Onkohan tota jaksanu kukaan lukea

Joo oon huomannut itsestäni kans, että vuodenajat yms. vaikuttaa mun syömisiin todella paljon... Aina vuoden alussa oon kauheen innokas syömään terveellisesti ja tehostan liikuntaakin ihan hulluna, joulun ja uudenvuoden mässäilyjen jälkeen... Sit toinen "piikki" tulee aina vähän ennen kesää Ja huomaan itsestäni, että meen aika maihin kun ulkona on pilvistä ja sateista ja pimeetä, sillon mussutan kauheesti kaikkea ylimääräistä mitä en normaalisti halua edes syödä :O Yleisimmin syön aika terveellisesti mut nyt se jotenkin on viime viikkojen aikana karannut ihan toisille urille... Mutta tänä aamuna söin oikein kuitupommipuuron ja hedelmää sekä ruisleivän päällä runsaasti tuoreita kasviksia Lounaaksi on ihana kanasalaatti odottamassa!

(nyt kokeilen punaisella, katsotaan onnistuuko) Juu elikkä tänään kp3/26-28 ja aloitin aamulla juomaan greippimehua... Siis hyi! :x Sinnillä join sen yhden lasillisen mutta nyt mulla on vieläkin vähän huono olo siitä. Kuin te saatte sen alas? Ostin mehua kaksi purkkia eilen, yritän vielä huomenna juoda mut jos se oikeesti menee näin ittensä kiusaamiseksi niin taidan jättää väliin

Miten Pink*? Ethän vaan kadonnu ketjusta? Entäpä Kärsimätön? mites siellä tilanne?

Pitää alkaa valmistautua työn äärelle pikkuhiljaa. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Aurinkoa ja plussatuulia

 

Hip hei!!!! Punanen onnistui mut unohdin lihavoida

 

Huomenta kaikki! Täällä bongattiin vaaleanpunertavaa vuotoa eilen, lieköhän liian aikaista kiinnittymisvuodoksi kun ovisplussan sain 15. päivä. Jännittää, tekis mieli alkaa jo testailla, mutta hölmöähän se ois tässä vaiheessa. Onneks oon lähdössä reissuun viikoksi, siellä se aika menee nopsaan ilman jatkuvaa pöksytilanteen kyttäämistä ja testaamisen miettimistä (EHKÄ )

Julie, pahoittelut menkoista :/ Uuteen nousuun tällä kierrolla! :heart:

Kärsimätön, mikä tilanne?


Tervetuloa uusille, päivittelen listaa tänään tai huomenna ellei joku muu ehdi ensin!

 

Nyt mä osaan!!! lihavoida ja värittää elikkä päivistyspyyntöä vielä tässä sitten ihan oikeaoppisesti: kp3/26-28, yk7 että näin!

 

En oo kadonnut! Reissussa olin to-pe ja viikonloppuna ei tule käytyä koneella..

Pahoittelut juliesiskolle menkoista..:hug:

Kittyb: Ei oo liian aikasta kiinnittymisvuodolle!! opcorn: Mullakin tuli sitä vaaleanpunertavaa limaa just n. 7pv oviksesta!

Luin kyllä kaikki jutut keskiviikosta eteenpäin, mut älkää pahastuko, jos ei kaikkea muista kommentoida..

Siihen miehen suhtautumiseen ja sukunimeen:
Me ollaan naimisissa ja sama sukunimi mulla ja miehellä. Minun lapsella isänsä sukunimi. En koe ongelmaksi, lapsi näkee isäänsä usein ja varmaan isälleen tärkeetä, et lapsella hänen sukunimi.. Tän nykyisen miehen kans mulle oli tärkeetä, et ensin mennään naimisiin ja sitten vasta mietitään lasta ja näin tehtiin.. Mm. sukunimi oli yks asia mikä tähän vaikutti. Ja tietysti avioliitto juridisesti turvallisempi vaihtoehto..

Mulla on tosi paljon pyöriny mielessä se, et miten mies suhtautuu lapseeni, kun saa omankin.. Ihan hyvin ne tulee toimeen, mutta valitettavasti viime aikoina vähän huonommin menny. Aika monessa asiassa tuntuu, että oon lapseni kasvattanu huonommin kuin mitä mieheni olisi kasvattanut.. Riitojakin ollaan aikaseks tästä aiheesta saatu. Mies tietää, että tätä asiaa harmittelen ja sanoin heti plussa aamuna, et mulla on sitten niitä asioita, mistä pitää vielä jutella... Tämä on yksi niistä. En oleta, että suhtautuisi samalla tavalla minun lapseen ja omaansa, mutta toki ei saa selvää syrjintääkään olla. Olen itse ollut hetken aikaa "äitipuolena" ja tiedän, etten itsekään pystynyt miehen lapsia pitämään samanarvoisina kuin omaani, niin en siksi liikoja vaadi. Katotaan nyt miten tää menee...

Sit juliesisko tais kysyy, miten miten mieheni otti plussauutisen vastaan..
Sillon aamulla tosiaan neljän aikaan menin tikku kädessä sängyn viereen ja kysyin, et "ootko hereillä?". Olihan se.. Kun kerroin, et mulla on kädessä tikku, jossa on kaks viivaa ja tarkottaa, et oon raskaana, niin pimeässä huoneessakin "tunsin", miten miehen kasvoille levis hymy. "Oikeesti?!?" "Joo-o.." "No tuu tänne sieltä!" ja sit menin siihen kainaloon ja siinä sitten oltiin epäuskoisina suupielet korvissa... Ja unta oli turha enää odotella.. Eli mies otti uutisen vastaan hyvin onnellisena, niinkuin arvelinkin. Hänellä oli meistä kovempi vauvakuume. En kertonu etukäteen, et aion testata, joten sain myös yllätettyä hänet iloisesti! Noin juuri olin ajatellutkin, et haluisin sen menevän.

Omaa napaa vielä sen verran, et vilutus jatkuu ajoittain edelleen, rinnat on ihan tosi arat ja painavat ja nyt alkaa myös nännit herkistyä. Mies ihan innoissaan, kun rinnat pullottaa, vaikka mulla on ihan muutenkin kyllä isot rinnat.. Pientä öklötystä on, tiheesti pitää jotain pientä napsia suuhun. Valkovuoto alko lisääntyä myös. H5+1 on tänään.

 

Ai että mä oon Pink* niin iloinen sun puolesta! :heart: Kumpa pääsisi jo pian itsekin perässä plussa listalle!

kittyb kyllä minustakin sulla on just mahdollisen kiinnittymisvuodon aika, toivottavasti oli sitä! Peukutan sulle Mulla on taas niin vahva tunne että plussia tulee lisää!

 

Kittyb Jännääopcorn:

Meillä myös on monta sukunimeä. Ei nimi miestä/naista pahenna, niin uskon

Tuosta isäpuoli-jutusta olen sitä mieltä, että se vaikuttaa tosi paljon kuinka vanha lapsi on ollut, kun isäpuoli on tullut elämään (esim syntymästä asti versus esiteinin isäpuoleksi). Kun kohtasin mieheni minulle oli hyvin hyvin tärkeää, että hän kohtelee lastani "kuin omaansa". Sittemmin olen ymmärtänyt, että vanhemmalla lapsellani on oma isänsä ja heillä on omat juttunsa eikä minun mieheni tehtävä ole olla isä vaan isäpuoli (tämä on tärkeää myös lapselle, kukaan ei ollut viemässä hänen oman isänsä paikkaa). Miehelläni ja isommalla lapsellani on oma suhteensa, joka on lämmin ja turvallinen, eikä varmaan ulkopuolisen silmiin eroa tavallisesta isä ja poika meiningistä. Minä kuitenkin huomasin, että samana päivänä kun meidän yhteinen lapsemme syntyi, syntyi myös uusi isä, näin sen selvästi. Oman lapsen syntymä myös lähensi miestäni vanhempaan lapseeni, teki meidän perheestä entistä tiiviimmän.

Teemaan liittyen, minua on aina kiinnostanut kovasti tietää millaista on olla äitipuoli. Onko täällä paikalla sellaista? Äidin rakkaus omiin lapsiin on niin kaikkinielevä.. Toisaalta, itse olen ajatellut vakavasti myös adoptiota, jossa tilanne on hieman samankaltainen. Pitää luoda suhde tuntemattomaan lapseen.

ON: perusaamulämpöni heittelee joka aamu n puolen asteen sisässä, pitää kait laskea jotain keskiarvoa.
Lisäksi kevättä ilmassa ja ainakin minun kohdalla myös hormonit hurisee Jotenkin, en kestä että edes ajattelen näin, ei tekis kuitenkaan mieli heilutella niitä peittoja "turhaan".
Huokaus tätä vauvantekohommailua!

 

Täällä olisi vielä yksi uusperheen rouva.
Ikää on 29 v. ja tytölläni 10 v.
Nykyisen miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vuoden 2009 elokuusta. Naimisissa vuoden 2011 maaliskuusta.
Nyt sitten yritetään yhteistä lasta.
Olen ollut pari päivää tosi väsynyt ja on etova olo. Menkat pitäisi alkaa ihan näinä päivinä. Vielä en ole uskaltanut testiä tehdä. Katsotaan miten kauan jaksan odotella.

 

Komppaan Mamaa ; myös minusta lapsellani on jo isä ja uusi mieheni on lapselleni yksi miehenmalli lisää. Ei isän korvike. Lapseni oli n. 3½ v, kun mieheni tuli elämäämme. Varmasti heidän välinsä olisi erilaiset, jos olisi ollut vaikkapa kouluikäinen jo.

Itse en enää ole äitipuoli, mutta olen siis ollut. Silloisen mieheni lapset eivät asuneet meillä vaan kävivät joka toinen viikonloppu. Minun tyttö oli silloin pari vuotias ja miehen lapset 8 ja 11v. Tilanne oli mulle aika hankala.. Pojat kyllä tykkäsi minusta ja minusta heidän vierailut meillä oli ok. Mutta jossain vaiheessa yritin kyllä keksiä itselleni jotain menoja silloin kun pojat oli meillä ja ne viikonloput tuntui raskailta. Tunsin syyllisyyttä siitä, millainen äitipuoli olin.. :ashamed: Jos parisuhde olisi jatkunut, niin oltaisiin varmasti enemmän vielä keskusteltu tilanteesta ja saatu homma toimimaan. Parisuhde vaan katkesi lyhyeen meistä riippumattomista syistä, mikä oli tosi harmi...:| Mutta sopeutumista ehdottomasti ainakin minulta vaati paljon!

Minäkin voin kuvitella jo sieluni silmin, miten miehestäni syntyy isä, kun hänen ikioma lapsensa syntyy.. :heart: Toivon vaan hartaasti, että hän ei käännä selkäänsä siinä vaiheessa lapselleni.. Joo, tää on kyllä sellainen asia, että ihan vaan minun mielenrauhan vuoksi tulee varmasti puheen aiheeksi heti, kun (jos..) tää raskaus nyt näyttää jatkuvan alkua pidemmälle.. Ehkä tää on ihan turha huoli ja murehdin suotta, mutta ei sille mitään voi, että nää asiat pyörii mielessä.. Myös esim. anoppi asia on sellanen mikä pitää ottaa puheeksi...:kieh:

 

Tervetuloa joukkoon Emma82 :wave: Ja jännitystä piisaa siis sullakin! Pidetään peukkuja

mama007 mulle kans oli tosi tärkeetä, että mies ottaa mun lapsen kuin omakseen... Itseasiassa juuri siihen miehessäni alunperin niin kamalasti ihastuinkin, kun he poikani kanssa tapasivat jo aika varhaisessa vaiheessa meidän suhdetta (lapsi oli tuolloin juuri 3v täyttänyt) ja niillä synkkasi heti! Mies on todella huolehtiva ja rakastava isäpuoli. Mun lapsella on myös todella läheiset välit isäänsä ja ovat yhdessä paljon /soittelevat toisilleen. En missään nimessä oo milloinkaan halunnut miehestäni lapselleni isää tehdä vaan nimenomaan turvallisen isäpuolen joka on miehenmallina meillä kotona. Isä on kuitenkin aina isä! Ollaan oltu muutaman kerran tilanteissa missä joku ulkopuolinen on kutsunut mun miestäni lapsen isäksi. Poika on ollut ihmeissään ja huvittunut, että "miks noi luulee sitä mun isäksi" Ollaan keskusteltu poikani kanssa että joku, joka ei meidän perhettä tunne, voi luulla että mies on hänen isä kun kolmisin jossakin liikutaan. Mutta meidän ei tarvitse siitä välittää ja poika tosiaan suhtautuu näihin tilanteisiin aina huumorilla!

Mulla kans hormoonit lähtenyt kevätvilliin! Siis mieli tekee kokoajan mut menkat perhana kiusaa Hih, eilen saunan jälkeen köllittiin ukon kans sängyssä ja tuumasin sille sitten, että "olis pitänyt tuolla suihkussa touhuta kun eihän tästä halusta pääse näköjään muuten..." Ukolla aivan silmät kirkastui ja hihkaisi että "onkait siellä vielä löylyä mennään udestaan saunomaan!" Noh, ei menty (kauheeta miehen kiusaamista) mut kyllä noi menkat tuolla kp5 pitäis alkaa jo olla takana Mulla on jotenkin nyt hirmu hyvä tunne tästä kierrosta ja oon tosi toiveikas! Kumpa jo lopultakin saatais tulosta ahkeraan työhön

 

Itsellä menossa kp 29/? yk 1. En voi sanoa mikä on normaali kierto. Aina ollut säännöllisen epäsäännöllinen kierto. Kolme vuotta oli hormonikierrukka käytössä, jolloin tosi harvoin vuotoa. Eikä oikein mitään tuntemuksia oliko menkkoja vai ei. Juuri ennen kierrukan poistoa oli ihan selkeät menkka tuntemuksen ja hyvänlaisesti vuotoa.

Ovulaatio ajankohtaa en senkummemmin laskellut. Mutta pääsiäisen aikaan oletin olevan. Silloin ainakin peittoa heiluteltiin kovasti. Kyllä se tosiaan aika jyystämistä on välillä.

Ensimmäinen raskaus oli aikanaan "vahinko". Enkä oikein muista minkälaisia tuntemuksia olisi silloin ollut. Pientä pahoinvointia, mutta ei muuta.

Huomenna käyn ostamassa testin, jos menkat ei ala sitä ennen.

Ukkeli on yhtä innostunut tästä kuin minäkin. Välillä tuntuu että enemmänkin kuin minä.

Mies on alusta asti suhtautunut hyvin tyttööni. Heillä on hyvä suhde. Mies onkin sanonut että hän on kuin oma tyttö.
Tyttö käy isänsä luona joka toinen vkl ja loma-ajat jaettu tasapuolisesti.

ON: pahoinvointi helpotti hiukan kun kävi koiran kanssa pitkällä lenkillä. Nyt taas lisääntynyt. Ruoka ei oikein tahdo maistua. Mutta syötävä on. Ja hajamielisyys lisääntynyt.

 

Ilmoittaudun mukaan =) Oli ihana lukea muiden ajatuksia jotka olette samassa tilanteessa. mä oon siis 30.v. ja mieheni 38.v. mulla on kaksoset -01 ja kuopus -06. Kuopus asuu meidän kanssa ja kaksoset käy jokatoinen vkonloppu.
Miehelläni on 4 lasta 14,12,8 ja 7 jotka käyvät kerran kk pitkän vkonlopun ja lomilla enemmänkin.
Meillä siis välillä vähän ja välillä paljon porukkaa kotona. Lisäksi valmistumme Mll tukiperheeksi ja lapsia voi tulla vkonlopuiksi joskus kun sovitaan.
MEillä on iso rintamamiestalo maalla ja eläimiä. 3 lemmikki lammasta, 2 kissaa, koira ja 5 kania
Meillä menossa yk 11 5.v. kierukan poiston jälkeen. Ollut välillä myös terolutit käytössä 6kk. nyt luomu kierto menossa ja ovista odotan. pitää ehkä tikuttaa jos pystyy vaan ku ollaan silloin pois kotoa.
tämmöstä meillä...
jos joku lisäis mut listaan...

 

me ollaan oltu pian 2.v. yhdessä ja häät on kesällä 1.9.
onko muita naimisiin menijöitä?onks kukaan teistä etelä-pohjanmaalta?!

 

Kp 28/dpo 13 ja aamulla apteekin omalla niin selkeä viivanpaikka että empä ole ennen moista edes nähnyt!!! Nega se siis tietenkin on kun on kiiltävä valkoinen :kieh:

 

Heips! Tämä tulee alkuun nyt taustailemaan. Pillerit lopetan tämän paketin jälkeen. Eilen kyllä juteltiin, että malttaako sitä odottaa kolmea kuukautta, vai lopettaisiko tämän liuskan jälkeen. Exän kanssa yritettiin puolisen vuotta lasta, mutta ilman tulosta. Suhde kaatui ja näin jälkikäteen ajateltuna on hyvä ettei onnistanut. Nyt hänestä on tullut isä ja omassa takaraivossa ajatus, että tulenko itse saamaan lasta ollenkaan. :/
Nyt olen hyvin saanut karistettua semmoiset ajatukset pois mielestä ja tilalle on tullut vain mieletön vauvakuume. :heart: Itselläni ei vielä lapsia ole, mutta miehellä kaksi, jotka asuvat meillä joka toinen viikko.

 

Eilen illalla alkoi alaselkäsäryt, sekä ylävatsaa juilii välillä. Kp 30/? yk1. Joko on yhtä pahat menkat alkamassa kuin ennen ekaa raskautta, tai sitten ollaan raskaana.

Pahoinvointi lisääntynyt. Sekä on vetämätön olo. Olen huomannut, että raitis ilma auttaa. Joten eikun vain koiran kanssa ulkoilemaan mahdollisimman paljon.

Testit on ostettu. Mutta taidan odottaa huomisaamuun asti testaamista. Katsotaan riittääkö kärsivällisyys.

Tänään on suunniteltu opintojen suorittamisen aikataulua. Olis jäljellä 9 viikkoa työharjoitteluja. Sekä muutamat tehtävät vielä tehtävänä. Sen verran taustaa, että pidin pienen tauon opinnoista. Koska ystäväni kuoli, ja koin raskaaksi jatkaa opintoja kesken kriittisimmän surutyön. Minusta tulee lähihoitaja joko ennen heinäkuuta tai viimeistään elokuun loppuun mennessä.

Olen yrittänyt lukea teidän kaikkien kirjoitukset. Vaikka en kaikkeen vastaa tai kommentoi, olen silti lukenut. Jotenkin tuntuu hassulta hypätä tänne kesken kaiken, mutta eiköhän se tästä.
Lähinnä tämä on näköjään nyt omaa höpinääni. Koittakaa kestää. :ashamed: