P
plaah
Vieras
Kiitos ja anteeksi näin etukäteen avautumiseni, mutta jonnekkin tämä v*tutus on pakko purkaa.
A) Jos olisin tiennyt, mitä tämä tulee olemaan, en olisi ikinä ryhtynyt tähän.
B) Vinkkinä muille, en suosittele tätä kenellekkään, ellei vastapuolen lapset ole niin isoja, että saavat itse päättää sen, missä asuvat, isän vai äidin luona.
Tätä shittiä on nyt kaksi vuotta kestänyt ja loppua ei näy.
Mies haluaa pitää lapsensa tietenkin asumassa meillä, mikä ei lapsen äidille tietenkään sovi. Lapsi on nyt ollut meillä noin puolet ja puolet, tämä on onnistunut, sillä olen ollut kotiäitinä ja tehnyt keikkatyötä, millä olen kustantanut mm. asuntolainan, sähkölaskut yms.. Nyt on kuitenkin tilanne se, että lähden elokuun alusta uudelleen opiskelemaan ja kuviot vaikeutuu. Lapselle ei tietenkään saa tästä kunnasta hoitopaikkaa, kun on kirjoilla toisessa kunnassa. Ikävä kyllä, KELA ei tue millään tavalla ei-oman-lapsen hoitoa kotonakaan, joten sekään ei ole vaihtoehtona enää, vaikka en opiskelisikaan. Ainoa vaihtoehto on siis joka toinen viikonloppu täällä meillä, sillä joudun tekemään keikkatyötä, edelleenkin siksi, että saan asuntolainan maksettua, kuten myös omien lapsieni päivähoitomaksut.
Kaikki, siis järjestelmällisesti KAIKKI on lapsen äidin kanssa äärettömän vaikeaa.
Mistään ei voida sopia, vaan kaikki tapaamisasiat hoidetaan käräjäoikeudessa.
Vaatteet, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, häviää lähes joka kerta kun lapsi palautuu tänne toiseen kotiinsa. Haalarit on riekaleina, vaatteet repaleina, jos yleensäkkään tulevat takaisin. Toinen kenkä hukkuu yllättäen tai muuta vastaavaa. Todella v*ttumaista, kun tuo raha ei tunnu puissa kasvavan.
Emme ole naimisissa, joten mies maksaa lapsensa äidille meidän menoihin nähden melko isoa elatusmaksua. Kun minä opiskelen, niin sitä ei huomioida lainkaan elatussopimusta tehdessä. Ainoastaan miehen tulot ja asuntolainan lyhennykset. Lisäksi on autolaina, jota ei huomioida lainkaan, plus muut juoksevat menot. Kun lapseni menevät päivähoitoon, hoitomaksu määräytyy kuitenkin meidän molempien tulojen mukaan.
Käääks, että voi olla hankalaa.
Mies on nyt ihan palasina, kun yllättäen ei saakkaan nähdä lastaan kuin joka toinen viikonloppu, sillä taloudellisesti enää ei ole mahdollista minun jäädä lapsia kotiin hoitamaan.
A) Jos olisin tiennyt, mitä tämä tulee olemaan, en olisi ikinä ryhtynyt tähän.
B) Vinkkinä muille, en suosittele tätä kenellekkään, ellei vastapuolen lapset ole niin isoja, että saavat itse päättää sen, missä asuvat, isän vai äidin luona.
Tätä shittiä on nyt kaksi vuotta kestänyt ja loppua ei näy.
Mies haluaa pitää lapsensa tietenkin asumassa meillä, mikä ei lapsen äidille tietenkään sovi. Lapsi on nyt ollut meillä noin puolet ja puolet, tämä on onnistunut, sillä olen ollut kotiäitinä ja tehnyt keikkatyötä, millä olen kustantanut mm. asuntolainan, sähkölaskut yms.. Nyt on kuitenkin tilanne se, että lähden elokuun alusta uudelleen opiskelemaan ja kuviot vaikeutuu. Lapselle ei tietenkään saa tästä kunnasta hoitopaikkaa, kun on kirjoilla toisessa kunnassa. Ikävä kyllä, KELA ei tue millään tavalla ei-oman-lapsen hoitoa kotonakaan, joten sekään ei ole vaihtoehtona enää, vaikka en opiskelisikaan. Ainoa vaihtoehto on siis joka toinen viikonloppu täällä meillä, sillä joudun tekemään keikkatyötä, edelleenkin siksi, että saan asuntolainan maksettua, kuten myös omien lapsieni päivähoitomaksut.
Kaikki, siis järjestelmällisesti KAIKKI on lapsen äidin kanssa äärettömän vaikeaa.
Mistään ei voida sopia, vaan kaikki tapaamisasiat hoidetaan käräjäoikeudessa.
Vaatteet, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, häviää lähes joka kerta kun lapsi palautuu tänne toiseen kotiinsa. Haalarit on riekaleina, vaatteet repaleina, jos yleensäkkään tulevat takaisin. Toinen kenkä hukkuu yllättäen tai muuta vastaavaa. Todella v*ttumaista, kun tuo raha ei tunnu puissa kasvavan.
Emme ole naimisissa, joten mies maksaa lapsensa äidille meidän menoihin nähden melko isoa elatusmaksua. Kun minä opiskelen, niin sitä ei huomioida lainkaan elatussopimusta tehdessä. Ainoastaan miehen tulot ja asuntolainan lyhennykset. Lisäksi on autolaina, jota ei huomioida lainkaan, plus muut juoksevat menot. Kun lapseni menevät päivähoitoon, hoitomaksu määräytyy kuitenkin meidän molempien tulojen mukaan.
Käääks, että voi olla hankalaa.
Mies on nyt ihan palasina, kun yllättäen ei saakkaan nähdä lastaan kuin joka toinen viikonloppu, sillä taloudellisesti enää ei ole mahdollista minun jäädä lapsia kotiin hoitamaan.