Uusin Kaksplus ja vauvan hoitoon jättäminen

Taannoisessa hoitoonjättämiskeskustelussa sain todella paljon negatiivia kommentteja siitä että vänkäsin vauvan hoitoonjättämistä vastaan. Nyt pyydän kaikkia lukemaan uudesta Kaksplussasta psykoterapeutti Katri Kannisen vastauksen tätä aihetta koskevaan kysymykseen, löytyy sivuilta 88-89. Siinä on todella hienosti perusteltu ensisijaisen hoitajan (useimmiten äidin) merkitys vauvalle. Toivottavasti moni saa ajattelemisen aihetta!

Kerjään varmasti verta nenästäni, mutta oli pakko tulla aloittamaan uusi ketju aiheesta kun lehdessä näin tuon ammattilaisen kirjoituksen.

 

Kerrotko mitä siellä pääperiaatteitaan oli..? Ei viitsisi lehteä ostaa.

Meillä on 7.5 kk tyttö joka ei ole ollut vielä kertaakaan yökylässä eikä varmaan taida tämä äiti raaskia ollakaan erossa tytöstä yötä.
Taitaa olla eroahdistusta puolin ja toisin..

 

Ruoanlaiton lomassa laitan jotain... Kysyjä haluaisi jättää puolivuotiaan vauvansa neljäksi vuorokaudeksi mummulle hoitoon että itse pääsisi miehensä kanssa lomalle.

Kanninen vastaa, että vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät ole tässä vaiheessa ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.

5-6kk:n ikään mennessä äidistä on tullut vauvan mielessä korvaamaton, eikä edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin vauvaa tapaava mummo pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä pidempiä aikoja. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta, äiti on vauvan muisti ja kokemusten välittäjä.Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta hän selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tutta äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tutta ja turvallista.

Kokemukset, jotka ovat liian intensiiviä vauvan kestettäviksi, johtavat hetkelliseen olomassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemusten kanssa, esim. lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.

Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja, vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä. Olennaista on, että vauva saa toistuvastti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla.

-----
Tässä pääpiirteet vastauksesta, piti kirjoittaa lyhyemmin mutta en osannut jättää asioita pois.

Miulle pisti silmään tuo että esim. nälkäisenä turvaistuimessa itseminenkin on rankka kokemus vauvalle, kun monet pitävät vauvan kokemusmaailaa aikuisen kaltaisena, ja sanovat vauvan siellä kiukutelevan kun ei heti tule ruokaa. Samaan kategoriaan lukeutuu se, että joidenkin mielestä vauva "mököttää" kun ei suostu heti tulemaan äidin syliin kun hänet haetaan seuraavana päivänä hoidosta. Ihan kuin vauva osaisi olla tietoisesti vihainen siitä että hänet jätettiin hoitoon.

Tämä on tietysti vain yhden ammattilaisen mielipide ja toisenlaisiakin löytyy, mutta ihmettelen kuka haluaa ottaa riskin kun on tiedossa kuinka rankka kokemus hoitoonjättäminen voi vauvalle olla, ja millaisia seurauksia siitä saattaa tulla. Poislukien tietysti pakkotilanteet, äiti joutuu sairaalaan tms., mutta ne ovat kuitenkin hyvin harvinaisia tapauksia. Suurin osa hoitoon jättävistä vain haluaa hoitaa parisuhdetta tai lähteä "tuulettumaan" eli bilettämään, tai luulee että vauvalle on jotenkin tarpeellista ja jopa hyväksi että hänet jätetään hoitoon. Näissä tilanteissa voisi miettiä kahdesti.

 

Poislukien tietysti pakkotilanteet, äiti joutuu sairaalaan tms., mutta ne ovat kuitenkin hyvin harvinaisia tapauksia. Suurin osa hoitoon jättävistä vain haluaa hoitaa parisuhdetta tai lähteä "tuulettumaan" eli bilettämään, tai luulee että vauvalle on jotenkin tarpeellista ja jopa hyväksi että hänet jätetään hoitoon.
Ote Lionheartin kirjoituksesta.

Asiaviesti, kunnes sorruit taas tähän yleistykseen.
Välitä ystävällisesti minulle tutkimus, jossa perustellaan väitteesi "suurin osa haluaa tuulettumaan" tai harvinaiset pakkotilanteet".

Siis onko jossain tai kenties rouvalla itsellään tehtynä jokin tutkimus tai tutkimuslukuja, jossa enemmistöprosentti äideistä haluaa nimenomaan tuulettumaan viedessään lapsen hoitoon tai että sairaala- tms. vakavammat syyt olisivat jotenkin harvinaisempia.

Minä olen ihan ymmärtänyt, että valtaosa äideistä väsyy valvomisesta ja tästä syystä ns. "joutuu" hakemaan apua ulkopuoliselta estääkseen oman loppuunpalamisen. Voi kun muistaisin lehden, josta tässä oli n. vuosi sitten kirjoitus. Perustui johonkin kyselyyn...

 

Perustan mielipiteeni ihan näihin kirjoituksiin joita tällä palstalla saa lukea. Hyvin moni väittää että vauva suorastaan tarvitsee yökyläilyä ettei hänestä tule turvaton, ja äitikin luulee itsestään liikoja ja kuvittelee olevansa korvaamaton kun ei suo mummoille vauvan yökyläilyä. Eikä sitä väsymystä nukuta pois sillä että pitää lähteä baariin tuulettumaan. Murto-osa on niitä jotka sanovat nukkuvansa kotona väsymystä pois. En toki tiedä mikä on todellinen tilanne, mutta sellaisen kuvan täältä saa.

Jos äiti on väsynyt, miksei hän voi jättää vauvaa isän kanssa kotiin ja mennä itse sinne mummolle nukkumaan? Kaksplussan kirjoituksessakin Kanninen sanoi, että ideaalitilanteessa vauvan hoitaja on nimenomaan isä silloin kun on pakko jättää hoitoon. Luulen että tämä johtuu ihan vain siitä harhaluulosta että yökyläily on lapselle vain hyväksi.<br><br>

 

mä en ainakaan pystyisi olemaan vauvasta erossakaan tuollaista aikaa.... esikoisenkanssakin pystyin harvoin oleen just ja just sen 1 yön, eikä vieläkään (täyttää 5) ole ollut kun 1kerran 3yötä isovanhemmilla ja pari kertaa 2 yötä ja nekin on olleet tuskaa! nyt ehkä 1vloppu mummulla silloin tällöin olisi ok. ja vauva on nyt 2kk ja mietiskelen miten pystyisin noin klo19- 02 oleen erossa (niin että vauva isänkanssa kotona) jos menisin hetkeksi aikaa 1parhaan ystävän polttareihin! mutta en taida pystyä menee..

 

\

Perustan mielipiteeni ihan näihin kirjoituksiin joita tällä palstalla saa lukea. Hyvin moni väittää että vauva suorastaan tarvitsee yökyläilyä ettei hänestä tule turvaton, ja äitikin luulee itsestään liikoja ja kuvittelee olevansa korvaamaton kun ei suo mummoille vauvan yökyläilyä. Eikä sitä väsymystä nukuta pois sillä että pitää lähteä baariin tuulettumaan. Murto-osa on niitä jotka sanovat nukkuvansa kotona väsymystä pois. En toki tiedä mikä on todellinen tilanne, mutta sellaisen kuvan täältä saa.

Jos äiti on väsynyt, miksei hän voi jättää vauvaa isän kanssa kotiin ja mennä itse sinne mummolle nukkumaan? Kaksplussan kirjoituksessakin Kanninen sanoi, että ideaalitilanteessa vauvan hoitaja on nimenomaan isä silloin kun on pakko jättää hoitoon. Luulen että tämä johtuu ihan vain siitä harhaluulosta että yökyläily on lapselle vain hyväksi.

No se on ainakin tutkittu, että netissä pyörivät hieman yksinäiset, epäsosiaaliset ja epävarmat äidit, jotka hakevat täältä niin seuraa kuin tukeakin, tai sitten haluavat päteä, koska muualla eivät siihen elämässään kykene... Erään lehtiartikkelin mukaan valtaosa (huomio lukutaidottomille: ei siis kaikki) netin äitisurffaajista on vähäkoulutettuja ja rumasti sanottuna alempaa keskiluokkaa eli ei kovin hyvävaraisia. Kuulutkohan tähän porukkaan...?
Käyn kerran, kaksi viikossa pyörähtämässä täällä ja mielestäni törmään kirjoituksiisi koko ajan. Tuntuu, että olet koneella päivittäin ja useina eri kellonaikoina. Se jos mikä pistää ihmettelemään... Ehkä äitien tulisi suunnata vapaa-aikaansa (vai onko se ehkä lapseltakin pois?) muuhunkin kuin netissä roikkumiseen... Arvatenkin avaan itse sateenvarjon, sillä sinä et varmastikaan täydellisyydessäsi kuulu tähän kastiin! B)

No mutta siis, mielestäni on typerää tehdä yleistyksiä ja tutkimuksiin viittaavia johtopäätöksiä yhden nettipalstan perusteella. Koska tukeudun monipuolisempaan materiaalitietoon, kuten lehdet ja erilaiset julkaisut, kirjoja unohtamatta, minulla on aivan toisenlainen käsitys viittaamistani asioista.
Pahoittelut asiaan puuttumisesta, mutta en vaan voi sietää yleistyksiä jos niille ei ole minkäänlaisia perusteita ja joku naiiviudessaan kuvittelee nettipalstojen olevan sama kuin "todellinen maailma".

Pakko vielä lisätä, että muistan itsekin nuo ketjut, joissa on puhuttu hoitoon viemisistä, enkä niissäkään kokenut, että mainitsemasi valtaosa olisi halunnut viedä lapsensa hoitoon päästäkseen baariin. Voit toki laittaa linkin keskustelusta, jossa tätä kannatetaan prosentuaalisesti enemmän, mutta itse muistelin monien kirjoittaneen pienestä hengähdyshetken tarpeesta: ei baarissa, vaan lähinnä kotona ollen tai ulkoillen tai vaikka kylpylässä rentoutuen.

Ja vielä vastaus yhteen kysymykseen "miksei isä voi hoitaa, jos äiti nukkuu?": on perheitä, joissa isovanhemmat voivat olla huomattavasti läheisempiä kuin itse isä, lisäksi nykypäivänä on paljon yksinhuoltajia, ja joskus jopa isä voi väsyä, kun valvominen on niin totaalista. Kokemuksesta tiedän...

 

Pitipä minun nyt tämäkin lukea...minun oli tarkoitus viedä kahden viikon päästä esikoiseni (8kk:tta) yökylään jotta pääsen käymään mieheni kanssa BAARISSA, ajatelkaa kuinka kauhea äiti olen. Olen pysytellyt nyt pois ravintolaelämästä 1,5vuotta ja nyt on vaan sellainen fiilis, että haluan yhden illan mieheni kanssa istua iltaa terasseilla ym. Muutenkin poden todella huonoa omaatuntoa siitä että otamme yhden illan ja yön mieheni kanssa vain meille ja mieleni senkun saa lisää ikäviä kolahduksia kun teitä lukee. Maailmassa on niin paljon mielipiteitä ja kuka sitten on oikeassa. Taitaa vaan periaatteet puhua puolestaan, helppohan siellä on puhua jos viihtyy niin erikoisen hyvin kotona ja saa tyydytyksen siitä...

 

\

No se on ainakin tutkittu, että netissä pyörivät hieman yksinäiset, epäsosiaaliset ja epävarmat äidit, jotka hakevat täältä niin seuraa kuin tukeakin, tai sitten haluavat päteä, koska muualla eivät siihen elämässään kykene... Erään lehtiartikkelin mukaan valtaosa (huomio lukutaidottomille: ei siis kaikki) netin äitisurffaajista on vähäkoulutettuja ja rumasti sanottuna alempaa keskiluokkaa eli ei kovin hyvävaraisia. Kuulutkohan tähän porukkaan...?
Käyn kerran, kaksi viikossa pyörähtämässä täällä ja mielestäni törmään kirjoituksiisi koko ajan. Tuntuu, että olet koneella päivittäin ja useina eri kellonaikoina. Se jos mikä pistää ihmettelemään... Ehkä äitien tulisi suunnata vapaa-aikaansa (vai onko se ehkä lapseltakin pois?) muuhunkin kuin netissä roikkumiseen... Arvatenkin avaan itse sateenvarjon, sillä sinä et varmastikaan täydellisyydessäsi kuulu tähän kastiin! B)

No kiva että olet pannut merkille kellonajatkin jolloin netissä pyörin. On mukavaa että joku edes huomioi minut kun olen niin yksinäinen ja pätemisenhaluinen Tänään olenkin täällä ehtinyt roikkua kun meillä sairastetaan, molemmat lapset ovat tällä hetkellä (harvinaista kyllä) päiväunilla.

Jos olen täydellinen äiti sen takia että en vie vauvaani yökylään, otan mielelläni arvonimen vastaan. Monessa muussa asiassa voin harmikseni kertoa että olen kaikkea muuta kuin täydellinen. Mutta miksi kaikki pitää käsittää aina äidin oman sädekehän kiillotuksena, oli kyse sitten hoitoonjättämisestä, kestovaipoista, imetyksesta, valmispurkkiruoista vs. kotiruoasta, lista on loputon? Etenkin tämä hoitoonjättäminen on minusta niin tärkeä asia nimenomaan vauvan kannalta että se ansaitsee keskustelua, vaikka sitten olisikin ilman lähdeviitteitä jokaisen väitteen perässä. Tieteellinen tutkimus on asia erikseen, mutta tämä on ihan tällaista maallikoiden vertaiskeskustelua. Jos kokee olevansa liian koulutettu käymään keskustelua keskustelupalstalla, ei täällä ehkä kannata käydä.

 

\

\

Arvatenkin avaan itse sateenvarjon, sillä sinä et varmastikaan täydellisyydessäsi kuulu tähän kastiin! B)

Jos olen täydellinen äiti sen takia että en vie vauvaani yökylään, otan mielelläni arvonimen vastaan.

Itse asiassa en puhunut äitiydestä tuossa yhteydessä lainkaan...
Mutta ei tulisi mieleenkään väittää, ettet olisi sitä omille lapsillesi! =)

 

Mua kiinnostaa tietää, mitä tapahtuu jos alle vuoden ikäisen lapsen jättää esim. yhdeksi yöksi hoitoon? Mitä tapahtuu konkreettisesti? Mitä siitä seuraa ja miten se ilmenee?

Mietin vaan, kun itse olen ollut paljon hoidossa pienenä. Äitini oli vuorotöissä ja öitä poissa, jolloin olin kotona isäni kanssa tai isovanhemmillani. Äitini oli äitiyslomalla sen vaivaiset 3 kuukautta ja sitten olin tädilläni ja mummillani hoidossa. Tämä oli toistuvaa ja alle vuoden ikäisenä kertoja oli useampi. Olen ollut rauhallinen lapsi enkä itse muista mitään ikävää lapsuudestani. Minulla on mielestäni hyvin läheiset välit vanhempiini, näen viikottain ja luotan heihin kaikin tavoin.

Siskoni kanssa ollaan molemmat pohdittu asiaa, kun koetaan, että kaikki on hyvin vaikka oltiinkin hoidossa pienenä. =)

 

kaksi makkaraa -juuri samaa míetin itsekin..mitenkäs ennen muinoin.onko Suomi täynnä tunnevaurioisia ihmisiä.. =)

 

\

Mua kiinnostaa tietää, mitä tapahtuu jos alle vuoden ikäisen lapsen jättää esim. yhdeksi yöksi hoitoon? Mitä tapahtuu konkreettisesti? Mitä siitä seuraa ja miten se ilmenee?

Ei mitään. Paitsi että vanhemmat saavat ehkä kerrankin nukkua rauhassa läpi yön ja ehkä jaksavat sitä vauva-arkeakin sitten paremmin.

 

dr philillä (ottamatta sen enempää kantaa hänen kasvatusmetoideihinsa) on mielestäni hyvä neuvo pikkulasten hoitoonjättämiseen: 1 vrk per ikävuosi. eli vuoden vanha voisi olla yhden yön hoidossa, 2v kaksi.

oma tuntemukseni on etten voisi mitenkään jättää lastani, nyt 6kk, muille kuin isälle hoitoon. enkä ainakaan yöksi. eroahdistus olisi valtaisa molemmin puolin. mutta tämä on vain minun näkemykseni. en halua ottaa kantaa miten muiden tulisi toimia.

 

\

Mua kiinnostaa tietää, mitä tapahtuu jos alle vuoden ikäisen lapsen jättää esim. yhdeksi yöksi hoitoon? Mitä tapahtuu konkreettisesti? Mitä siitä seuraa ja miten se ilmenee?

Luuletko että kaikista henkiseen kehitykseen vaikuttavista asioista voidaan sanoa suoralta kädeltä mitä ne konkreettisesti aiheuttavat? Silloinhan ei psykologejakaan tarvitsisi kun voisi jostain opaskirjasta lukea syyt ja seuraukset.

Kun tämä ketju nyt menee siihen samaan vanhaan jankkaamiseen, voisiko joku kertoa pitikö mainitsemaani kirjoitusta ihan huuhaana. Vai miten siihen pitäisi suhtautua kun tämä asiantuntija kertoi miten vauva kokee eron äidistä? Samaa asiaa olen lukenut mm. Sinkkosen kirjoista, vauva peilaa omaa olemustaan juuri äidin kautta, eikä pidempi ero äidistä ole vauvalle hyväksi. Ja vauvallehan pitkä ero välttämättä ole edes monta tuntia, riippuu toki paljon vauvan iästä. Minusta niin kuvaavaa oli juuri tuo että pieni vauva kokee jo näläntunteen turvaistuimeen sidottuna melkein sietämättömänä kokemuksena, ja silti vauvojen sietokykyä pitää testata pitkillä poissoloilla, jolloin hoitajana ei ole vauvalle se tärkein ihminen. Kun omien vanhempien lohtu on se paras lohtu. Miksi se pitää kieltää ellei ole joku todella painava syy olla poissa vauvan luota?

Minusta on hirvittävä lukea niitä kertomuksia, joissa äiti sanoo lähteneensä baariin tuulettumaan ja "kyllä vaipanvaihto maistui taas paremmin kun sai vähän tuulettua". Kiva niin, mutta millä hinnalla vauvan näkökulmasta? Kyllä minulta olisi ainakin baarireissusta ilo kaukana jos vauva kokisi yhdenkin Kannisen kuvaaman tunteen (ahdistus, paniikki, tyhjyyden tunne jne.) sen takia että olen poissa. Hän jatkaakin että tällaiset kokemukset voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii selviämään sietämättömien kokemusten kanssa, esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen ("vauva nukkui koko yön mummolassa vaikka kotona syö vielä monta kertaa yössä", oma huom.) tai sylistä kieltäytyminen ("vauva mökötti kun tulimme häntä hakemaan", oma huom.).

Tiedän ettei yhden asiantuntijan mielipidettä voi tulkita kuin raamattua, mutta eikö se kuitenkin herätä ajatuksia?

 

Mielestäni Lionheartilla on ihan oikeita pointteja tuossa. Mutta senverran haluaisin olla eri mieltä, että sen turvallisen aikuisen EI tarvitse olla äiti vaan ihan kuka tahansa lasta pääasiallisesti hoitava aikuinen. Jos isä osallistuu/hoitaa lapsen pääasiallisesti, niin silloin se on isä, tai jos on adoptoitu lapsi, se on ottovanhempi, jne. Eli se itse äitiys ei siinä ole se autuaaksitekevä asia.

Jos molemmat vanhemmat hoitavat lasta, niin esim isän hoidossa vauva ei noita tunteita (oletettavasti, eipä näitä tietty kukaan voi 100% mennä suuntaan tai toiseen sanomaan...) koe. Eli äiti voi vallan mainiosti "lähteä tuulettumaan"; esim jumppaan, istumaan iltaa tyttökaverille, leffaan/teatteriin/yms. Olennaista on, kenen hoitoon vauva jää, eli isän hoidossa (tasavertaisen vanhemmuuden ollessa kyseessä, kuten luulisin nykyään kuitenkin useimmiten olevan?) vauva tasan tarkkaan pärjää ja voi hyvin, pystyy tunteitaan myö sisän kautta peilaamaan.

 

Tässä jokin aika sitten meidän tyttö (silloin 3kk, nyt 4kk) joutui pariksi viikoksi sairaalaan rankan sairauden vuoksi. Pissatulehdus joka levesi munuaisiin, ja sitä kautta yleisesti verenkiertoon. Rakenteellista vikaa toisessa munuaisessa ja nyt ootellaan jatkotutkimuksiin pääsyä.

Eli tästä asiaan, itselläni ei tuon kahden viikon aikana pää kestänyt olla sairaalassa yhtään yötä. Kärsin mm. sosiaalisesta pelosta ja paniikkihäiriön tapaisesta oireilusta johon meni ennen raskautta lääkitys ja halusin sen kuitenkin lopettaa raskauden ajaksi. Noh, en ole vielä aloittanut lääkitystä uudelleen koska ennen tuota tytön sairastumista oloni oli mitä mainioin, mutta kun tyttö sairastui oireet palasivat ja sairaala ahdisti (olen muutenkin sairaalakammoinen ihminen). Aamua iltaa kuitenkin miehen kans ajettiin tytön luokse sairaalaan ja yöksi tulimme kotiin koska ensimmäisenä iltana jo eräs hoitaja näki kuinka väsynyt ja ahdistunut olin.

Tyttö ekat päivät/yöt nukkui vain melkein tiedottomana joten siinä mielessä ei varmaan isoa vahinkoa ollut vaikka kotiin tulinkin aina yöksi. Vaikka tytön olo alkoi kohenemaan päivä päivältä en voinut siltikään jäädä yöksi sinne kun ahdisti. Itkin lääkäreillekin jotka tyttö tutkivat, että kun olen niin huono äiti etten voi olla täällä öitä vaikka haluaisinkin niin lääkäri vain totesi, että kaikki äidit on erilaisia ja meidän vauvalle parasta on se, että äiti käy yöt nukkumassa kotona jotta jaksaa päivät olla äiti, joka on täysipainoisesti läsnä eikä ole yötäpäivää hermoraunio äiti joka hermostuttaisi vain lapsenkin kun luonnollisesti lapsethan aistii äidin tilan.

Ja lääkärit/hoitajat myös lisäsivät myös sen, että vauvoille tärkeintä on se, että on pätevä hoitaja joka huolehtii ruoan, pitää vaipan kuivana, on seurana ja ennen kaikkea antaa syliä kun tarvitsee. Toki ei kukaan voi kieltääkään etteikö äiti olisi ehkä se paras.

Meidän vauvasta ainakin pidettiin hyvää huolta ja tyttö jopa tottui siihen tuon parin viikon aikana, että äiti ja isä tulee aamulla ja lähtee illalla. Hurmasi kaikki hoitajat siellä ja oli oikea hymytyttö kun alkoi toipumaan.

Tässä meidän tarinamme jossa vauva joutui yöt olemaan äidistä erossa jopa 2 viikkoa eikä ollut vasta kuin 3kk.

Monet voi pitää minua huonona äitinä, mutta minulle riittää, että tytöllä oli siellä paras mahdollinen hoito ja äiti oli päivät siellä hyvissä voimissa.

Koskaan ei tiedä jos tuollainen tilanne tulee uudestaan, mutta se on taas uusi juttu ja tämä juttu meni meillä näin.

 

\

\

Mua kiinnostaa tietää, mitä tapahtuu jos alle vuoden ikäisen lapsen jättää esim. yhdeksi yöksi hoitoon? Mitä tapahtuu konkreettisesti? Mitä siitä seuraa ja miten se ilmenee?

Luuletko että kaikista henkiseen kehitykseen vaikuttavista asioista voidaan sanoa suoralta kädeltä mitä ne konkreettisesti aiheuttavat? Silloinhan ei psykologejakaan tarvitsisi kun voisi jostain opaskirjasta lukea syyt ja seuraukset.

Kun tämä ketju nyt menee siihen samaan vanhaan jankkaamiseen, voisiko joku kertoa pitikö mainitsemaani kirjoitusta ihan huuhaana. Vai miten siihen pitäisi suhtautua kun tämä asiantuntija kertoi miten vauva kokee eron äidistä? Samaa asiaa olen lukenut mm. Sinkkosen kirjoista, vauva peilaa omaa olemustaan juuri äidin kautta, eikä pidempi ero äidistä ole vauvalle hyväksi. Ja vauvallehan pitkä ero välttämättä ole edes monta tuntia, riippuu toki paljon vauvan iästä. Minusta niin kuvaavaa oli juuri tuo että pieni vauva kokee jo näläntunteen turvaistuimeen sidottuna melkein sietämättömänä kokemuksena, ja silti vauvojen sietokykyä pitää testata pitkillä poissoloilla, jolloin hoitajana ei ole vauvalle se tärkein ihminen. Kun omien vanhempien lohtu on se paras lohtu. Miksi se pitää kieltää ellei ole joku todella painava syy olla poissa vauvan luota?

Minusta on hirvittävä lukea niitä kertomuksia, joissa äiti sanoo lähteneensä baariin tuulettumaan ja "kyllä vaipanvaihto maistui taas paremmin kun sai vähän tuulettua". Kiva niin, mutta millä hinnalla vauvan näkökulmasta? Kyllä minulta olisi ainakin baarireissusta ilo kaukana jos vauva kokisi yhdenkin Kannisen kuvaaman tunteen (ahdistus, paniikki, tyhjyyden tunne jne.) sen takia että olen poissa. Hän jatkaakin että tällaiset kokemukset voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii selviämään sietämättömien kokemusten kanssa, esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen ("vauva nukkui koko yön mummolassa vaikka kotona syö vielä monta kertaa yössä", oma huom.) tai sylistä kieltäytyminen ("vauva mökötti kun tulimme häntä hakemaan", oma huom.).

Tiedän ettei yhden asiantuntijan mielipidettä voi tulkita kuin raamattua, mutta eikö se kuitenkin herätä ajatuksia?

Kun on niin monta tarinaa kuin on perhettäkin!
Mä luulen, että toi hoitojuttu ja tutkimus on niille vanhemmille, jotka eivät tosissaan panosta lapsiinsa. Siis niillä, joille oma itse on koko ajan tärkeämpää. Niille, jotka toistuvasti tyyliin joka viikonloppu vievät lapset hoitoon omien menojen vuoksi.

Mutta jos satunnaisesti viet lapsen hoitoon, vaikka yöksikin, niin ei se hallaa tee. Mä en voi mitenkään uskoa siihen! En ole itse kokenut mitään sellaista pienenä hoidossa ollessani eli koen olevani tasapainoinen vanhempi lapsilleni ja välini omiin vanhempiin ovat normaalit (mitä se ikinä sitten onkin! ).

Sä ehkä tulkitset Lionheart sitä liian kirjaimellisesti. Tarkoitan, että hyvässä vanhemmuus-lapsi-suhteessa yksi yö esim. kerran puolessa vuodessa ei voi olla traagista. Mieti nyt. Jos sä joutuisit vaikka auto-onnettomuuteen ja sitten oot sairaalassa ja sen jälkeen menetät kontaktin lapsiisi kun ne ovat jotenkin menettäneet luottamuksensa. Ei toi vaan mene noin. Jos on ollut läheinen suhde ja lapsille rakentunut perushoidossa luottamus, niin ei se niin nopeasti katoa. Muuten on jotain tehty kyllä väärin!

Mutta oon tismalleen samaa mieltä, että jokaviikonloppuiset tai vaikka joka kuiset yö- tai monen päivän hoidot muulla kuin omilla vanhemmilla, eivät ole oikein, eivätkä edesauta lasta sen luottamuksen rakentamisen kanssa jne.
Eli mun mielestä toi tutkimus ja kirjoitus koskee näitä JATKUVASTI hoitoon vieviä vanhempia, jotka ikään kuin pakenevat omaa vanhemmuuttaan. Ymmärsitköhän mitä ajan takaa...? =)

 

mietin vain miten on voitu tutkia miten vauva suhtautuu johonki yökylä hommaan, mistä tiedetän mukamas että vauva on ahdistunut ,tuskainen jne kun on erossa äidistä tai isästä esim.mummolassa. meillä vauva oli ekaa kertaa mummolassa 2kk ikäisenä koska itsekkäästi halusimme mennä siskoni häihin! ajatelkaa..! illalla veimme hoitoon ja aamulla haimme, tyytväisenä nukkui siellä ja oli oikein iloinen aurinkoinen itsensä kun haimme...en usko etttä jäi kovin kummosia traumoja..nyt tyttö 6kk..
tietysti oli paha mieli jättää hoitoon mutta kyllä siinä taisi olla äidillä enempi ikävä kun vauvalla..tai mistäs sen tietää mutta uskon hänen silti luottavan minuun yhtälailla vaikka en olisi vienytkään hoitoon.
nyt kesällä olisi tulossa ystäväni polttari ja siitä 2 viikon päästä häät jolloin vauvamme on 8kk ja kutsuttu on sinne ja aion tod.näk mennä...en kyllä alkais selittelee että en voi tulla koska vauvani saa tarumoja jos laitan hänet hoitoon..
en kyllä laittais 4 yöksi ,siitä olen samaa mieltä, johan itsellä ois jo niin ikävä ja en usko et lapsellekaan kiva ois olla erossa äidistä niin pitkään, mutta yksi yö sinne tänne, ilalla vie ja aamul hakee..ei ole maailman loppu!

 

\

mietin vain miten on voitu tutkia miten vauva suhtautuu johonki yökylä hommaan, mistä tiedetän mukamas että vauva on ahdistunut ,tuskainen jne kun on erossa äidistä tai isästä

Aivan.
Musta on ihan naurettavaa kysyä ulkopuoliselta neuvoa siihen, että jättääkö lapsen yökylään vai ei. Ja joka vastasi lehdessä kysyjälle - musta vastaus oli ihan jotain älytöntä. Toivottavasti kysyjä ei ota arvoonsa vastausta, vaan tekee niinkuin itse parhaaksi näkee. En usko siihen, että vauvalle jää jotain traumoja tai muuta vastaavaa. Enkä sano tätä sillä, että meillä lapset ois hoidossa olleet aikasesta vaiheesta lähtien, koska eivät ole olleet. Pian 3kk tyttö ei oo ollut koskaan, eikä pitkään aikaan vielä meniskään, mutta häiden takia, hääyöksi menee hoitoon reilun 4kk:n iässä.

 

Johan oli jollain vieraalla outo lähestymistapa aiheeseen, kun heti piti hyökätä Lionheartia vastaan henkilökohtaisuuksilla :/ Oikein kellonajat oli tutkittu ja viestien määrät. Sori, mua vaan riipoi toi...

...koska asiaahan Lionheart puhuu ja herättää keskustelua mielestäni ihan hyvästä aiheesta. Minä oon Lionheartin kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla.

Sitä muutama tuumi, että eihän heillekään ole jäänyt traumoja eivätkä muista, että olisi ollut mitenkään ankeaa olla hoidossa. No miten ihmeessä te voisittekaan muistaa, millaisia tunteita teillä oli alle vuosikkaana? Voihan olla, että aika harvalle jää pysyviä traumoja, mutta vauva elää ajan tässä ja nyt. Kyllä meistä moni on voinut tuntea ajoittain kovaakin ikävää/ ahdistusta mummojen ja kummien ja setien ja tätien jne. hoidossa. Ja jos muistellaan aikoja taaksepäin niin pitkälle, kun pystytään, niin onko täällä oikeasti joku, joka ei ole koskaan tuntenut koti-ikävää ja kaipuuta äiteen syliin? Eikö vauvalla ole mielestänne kykyä näihin samoihin tuntemuksiin?

Minusta on ihanaa, kun maailmassa on joku, jolle olen näin äärimmäisen tärkeä. Hänen vuokseen jaksan mielelläni vähän enemmän.

 

Mutta, kun ei elämä aina mene niin täydellisesti oppikirjojen mukaan. Voin vaan uskoa, että jokainen lapseaan rakastava äiti ei tahallaan/huvin vuoksi lastaan hoitoon laita. Ja jos huvin vuoksi laittaa ja lähtee vaikka viihteelle niin se olkoon sallittua kunhan ei ole säännöllisesti toistuvaa.

Enkä minä sano etteikö Lionheartin kirjoituksessa olisi järkeäkin, mutta ei elämä aina ole noin mustavalkoista. On tilanteita joissa pitää mennä tilanteen mukaan. Ei sen mukaan mitä oppikirjassa tai missään kirjoituksissa kirjoitetaan.

 

\

Johan oli jollain vieraalla outo lähestymistapa aiheeseen, kun heti piti hyökätä Lionheartia vastaan henkilökohtaisuuksilla :/ Oikein kellonajat oli tutkittu ja viestien määrät. Sori, mua vaan riipoi toi...

...koska asiaahan Lionheart puhuu ja herättää keskustelua mielestäni ihan hyvästä aiheesta. Minä oon Lionheartin kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla.

Sitä muutama tuumi, että eihän heillekään ole jäänyt traumoja eivätkä muista, että olisi ollut mitenkään ankeaa olla hoidossa. No miten ihmeessä te voisittekaan muistaa, millaisia tunteita teillä oli alle vuosikkaana? Voihan olla, että aika harvalle jää pysyviä traumoja, mutta vauva elää ajan tässä ja nyt. Kyllä meistä moni on voinut tuntea ajoittain kovaakin ikävää/ ahdistusta mummojen ja kummien ja setien ja tätien jne. hoidossa. Ja jos muistellaan aikoja taaksepäin niin pitkälle, kun pystytään, niin onko täällä oikeasti joku, joka ei ole koskaan tuntenut koti-ikävää ja kaipuuta äiteen syliin? Eikö vauvalla ole mielestänne kykyä näihin samoihin tuntemuksiin?

Minusta on ihanaa, kun maailmassa on joku, jolle olen näin äärimmäisen tärkeä. Hänen vuokseen jaksan mielelläni vähän enemmän.

Kieltämättä päivittäin törmään minäkin erään nimimerkin viesteihin. Ihmettelen että miten 2 lapsen äiti ehtii noin paljon palstailemaan. Minä en kertakaikkiaan ehtisi. Vasta nyt iltaisin lasten mentyä nukkumaan pääsen käymään tietokoneella.

Toisaalta samainen nimimerkki suositteli päiväsaikaan käyttämään joitain lapsiparkkeja tms. Jos äiti käy kampaajalla tai hammaslääkärille, niin päivisin voi jättää vaikka kelle tuntemattomalle tai puolitutulle. No mun mielestä ihan sairaan ristiriitaista. Ei tulis mieleenkään jättää edes 2- tai 3-vuotiasta jonkun tilapäisen lähes tuntemattoman hoitajan huomaan. Tärkeämpää on hoidon laatu ja tuttuus kuin kellonaika!

Sitten toi traumajuttu. Mistä sitä oikeastaan tietää vauvojen traumoista. Saattaahan hän saada niitä vaikka äiti tekisi kaikkensa. Esim. kyllä meillä toisinaan 4-kuinen huutaa itsekseen jos olen jumissa esikoisen kanssa. Viimeksi tänään, kun olin kädet kakassa (esikoisen kanssa...), niin vauva sai huutaa pari minuuttia, että hoidin yhden 'tilanteen' pois päiväjärjestyksestä. Ja pari viikkoa sitten vatsataudissa oksennellessa en todellakaan päässyt pöntöltä vastaamaan joka kiljahdukseen. Näin ollen, vauva koki jotain todella kauheaa vai?

Taitaa olla vauvojen aliarvioimista tuollainen hössötys. Ei kai pienestä odotuksesta rikki mene. En minä ainakaan arkitilanteissa kahden lapsen kanssa pääse samalla sekunnilla sen luokse joka inahtaa. Enkä edes halua kirjaimellisesti juosta joka asian takia.

Ollaan varmaaan ikävöity pienenä vanhempia. Kyllä huomaan sen 2-vuotiaasta esikoisestani. Ei tarvitse kuin käydä vessassa, niin äitiä tulee ikävä ja huuto oven takana on mahdoton. Tuo esimerkkini kertokoon, että ikävä ei aina ole pahasta...

 

\

Taitaa olla vauvojen aliarvioimista tuollainen hössötys. Ei kai pienestä odotuksesta rikki mene. En minä ainakaan arkitilanteissa kahden lapsen kanssa pääse samalla sekunnilla sen luokse joka inahtaa. Enkä edes halua kirjaimellisesti juosta joka asian takia.

Ollaan varmaaan ikävöity pienenä vanhempia. Kyllä huomaan sen 2-vuotiaasta esikoisestani. Ei tarvitse kuin käydä vessassa, niin äitiä tulee ikävä ja huuto oven takana on mahdoton. Tuo esimerkkini kertokoon, että ikävä ei aina ole pahasta...

Tässä puhuttiin nyt yön yli poissaoloista...

 

Kyllä Lionheart herätteli keskustelua ihan hyvillä pointeilla. Sääli tosiaan, että meni henkilökohtaisuuksiin heti alkumetreillä.

Mulla ei ole tutkimustietoa, mutta kokemusta omasta ja kavereiden takaa. Kyllä ainakin minun tuttavapiirissä ne jotka ovat jättäneet vauvan hoitoon, ovat tehneet sen mennäkseen baariin, bileisiin, miehen kanssa matkalle tai siivotakseen kotinsa perusteellisesti (en kyllä ymmärrä pitääkö sitä siivota yölläkin?). Yksikään ei ole koskaan kertonut jättäneensä vauvaa hoitoon siksi, että olisi halunnut levätä itse. Tämä siis tosielämästä, eikä netistä ja koulutukseltaan kaikki ovat vähintään ylioppilaita ja suurimmalla osalla on amk tai yliopistotausta.... ei siis voida puhua mistään vähän koulutetusta sakista.

Ei siinä mitään jos joskus tekee mieli päästä vähän ihmisten ilmoille kotoa, piristäähän se mieltä kummasti, mutta miksi pitää päästä tuulettumaan keinolla millä hyvänsä? Vauvalle vaan tuputtamaan pulloa, jos ei ole ennen sitä saanut ja ei kun mummolaan vaan maitopulloineen. Siellä tullettumassa voisi käydä vauvan ehdoilla. Kävin minäkin pari kertaa kun jaksoin. Lähdin viimeisen imetyksen jälkeen istumaan iltaa kavereiden kanssa (vesilinjalla) ja palasin yösyötölle (poissa n. klo 21-02). Yösyöttöjen loputtua pystyi olemaan hiukan pidempäänkin jos tahtoi (lue:silmät kestivät auki). Vauva ei edes tiennyt, että äiti oli poissa. Vaan onko se nyt taas niin, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä?!?

En tiedä millaisia vauvoja ne ovat, jotka voi tuupata esimerkiksi matkan ajaksi useaksi vuorokaudeksi hoitoon. Onko ne tahdottomia pötköjä, joille on ihan sama kuka antaa ruokaa ja vaihtaa vaipan? Kertokaa jos tiedätte! Meidän pikkuisista kumpikin on nostanut kovan metelin vauvana jos hoitaja ei ole näyttänyt äidiltä tai isiltä. 2½-vuotias esikoinen ei ole edelleenkään ollut yökylässä... ehkä olemme siis jotenkin outoja?