Hei taas,
Mun mielestä kaksosraskaus on sen verran erikoinen juttu varsinkin fyysisesti, ettei kannata tuntea liikaa syyllisyyttä, jos ei koko ajan "hehku" raskauden onnea ja kaksosarjen odotusta. Itsellenikin on ehkä tämä sinänsä kovasti toivottu raskaus, mutta yllätyksenä tullut kaksosuus ollut hieman pettymys siinä, että olo on suurimman osan aikaa melko tukala. Nyt on viikkoja 22+1 ja koko ajan on olo ihan kuin olisi syönyt mahansa tosi täyteen ja vauvat potkii kivuliaasti rakkoon missä tahansa asennossa. Juuri kun iskias loppui, niin väsymys palasi ja petipuuhatkin tuntuvat vähän ikäviltä, varsinkin jos "tulee" eli yritän olla tulematta (kamalaa). Odotan jo, että pääsen eroon mahastani
Eli voitte arvata, miten syyllinen olo sitä on toisinaan. Kuitenkaan ei enää mistään hinnasta luopuisi noista pikkuisista ja jos vähään aikaan ei tunnu liikkeitä, niin sitten sitä kipeää potkua rakkoon oikein odottaa... Ristiriitaista siis suoraan sanottuna. Tsemppiä kaikille!
Laureline ja pojat 22+1
Mun mielestä kaksosraskaus on sen verran erikoinen juttu varsinkin fyysisesti, ettei kannata tuntea liikaa syyllisyyttä, jos ei koko ajan "hehku" raskauden onnea ja kaksosarjen odotusta. Itsellenikin on ehkä tämä sinänsä kovasti toivottu raskaus, mutta yllätyksenä tullut kaksosuus ollut hieman pettymys siinä, että olo on suurimman osan aikaa melko tukala. Nyt on viikkoja 22+1 ja koko ajan on olo ihan kuin olisi syönyt mahansa tosi täyteen ja vauvat potkii kivuliaasti rakkoon missä tahansa asennossa. Juuri kun iskias loppui, niin väsymys palasi ja petipuuhatkin tuntuvat vähän ikäviltä, varsinkin jos "tulee" eli yritän olla tulematta (kamalaa). Odotan jo, että pääsen eroon mahastani
Eli voitte arvata, miten syyllinen olo sitä on toisinaan. Kuitenkaan ei enää mistään hinnasta luopuisi noista pikkuisista ja jos vähään aikaan ei tunnu liikkeitä, niin sitten sitä kipeää potkua rakkoon oikein odottaa... Ristiriitaista siis suoraan sanottuna. Tsemppiä kaikille!
Laureline ja pojat 22+1