Uusi yritys: Lapsi sai sitten synttärilahjaksi "hieman isohkoja" vaatteita

["vieras"]

Aloitin toisen ketjun, kun mua häiritsee niin pahasti tuon edellisen otsikon kirjoitusvirheet...

Tiedän, ettei lahjahevosen suuhun saisi katsoa eikä meillä yleensä katsotakaan. Paitsi tämän kerran.

Lapsella oli tässä ihan hiljattain synttärit, jonne tietysti kutsuttiin sukulaisia ja ystäviä vieraiksi. Kutsun saatuaan lapsen eräs täti kysäisi minulta, että minkäköhänlaista lahjaa sitä voisi katsella. Totesin, että ei ai
nakaan minkäänlaista lelua, koska niitä meillä on jo liikaakin, mutta muuten kaikki käy. Lapsen täti vastasi siihen, että ostaa sitten vaatteita ja kysäisi vielä kokoa, jonka otti ylös.

Synttäripäivä sitten koitti ja täti toi lapselle lahjan. Vaatteitahan sieltä paljastui, mutta kun ne olivat kokoa 116-128 ja tilanne on siis se, että tällä hetkellä lapsi käyttää kokoja 92 ja 98. (Imoitin tädille koon 98.)

No, kiitettiin tietysti kauniisti lahjasta, jolloin lapsen täti vastasi, että "Joo, ostin muuten vähän isompia vaatteita, tuolta X (kaupan nimi) sai näitä ihan pilkkahinnoin kun nehän lopettaa. Mutta eihän se mitään vaikka on isompiakin vaatteita, voihan niitä sitten myöhemmin käyttää eikä heti tarvi rynnätä ostoksille... Ja voihan noita pitää jo nytkin, on vähän kasvunvaraa eikä heti jää pieneksi." Minä siihen, että "Joo, totta", vaikka mieleni teki kyllä sanoa että jos noita nyt alkaa pitämään päällä, niin ovat kyllä täysin puhkikuluneita siihen mennessä kun oikeasti lapselle ovat sopivia

Ihan kaunis ajatus kyllä ja tuolla ne on meillä vaatehuoneessa, mutta ihan totta... En mäkään osta mitä tahansa (esim. vaatteita ties millä koolla) vain siksi, että halvalla sattuu saamaan. Jotenkin vain ärsyttää.

 

[chef]

Ehken lahjaksi ostaisi noin reilua kokoa...mutta kyllä mä ostelen ylisuurta omille lapsilleni.

Meillä on juuri siirrytty kokoon 110 cm. Mutta koko 116 cm odottaa jo valmiina, eli seuraavaa kokoa on jo niin paljon varastossa, ettei lisää tarvita. Ja nämä vaatteet on siellä varastossa olleet suunnilleen...hmmm...no ainakin vuosi sitten niitä jo ostelin. Tällöin lapsen vaatekoko oli 98-104 cm.

Kohtapuolin pitää alkaa katselemaan kokoa 122 cm

 

[-]

Mä kyllä ymmärrän jos lapsen vanhemmat hamstraa tarjouksista isojakin vaatteita lapsilleen mut onhan se vähän kökköä ostaa lapselle lahjaksi älyttömän kokosia vaatteita. Pieni kasvuvara on eri..

 

["Vieras"]

En tiedä mikä on ongelma jos vaatteet on muuten mieluisia, mutta jos et pidä saaduista vaatteista niin se on ikävää. Minä ainakin säästäisin mielelläni vaikka olisikin reiluja jos tosiaan muuten ovat kivoja. Mikäli et pidä niistä niin laita sitten kiertoon. Meilläkin aina ollut seuraavia kokoja varastossa jos jotain kivaa on eteen sattunut niin olen ostanut koosta välittämättä. Lahjan antajalla varmaan ihan hyvä ajatus takana, joten ei kannata pahastua.

 

[poing]

Ymmärrän ap:ta. Kyllä minäkin ostan etukäteen lapselle 1-2 kokoa suurempaa vaatetta, mutta ap:n lapsi sai jopa128 cm vaatteita ja nyt käyttää 92/98. Eli vaatteet on 3-5 kokoa suurempaa. Oma lapseni on saman kokoinen ja maksimissaan haluaisin 110 cm kokoa varastoon nyt.

 

["dipadapa"]

[QUOTE="vieras";28344251]Aloitin toisen ketjun, kun mua häiritsee niin pahasti tuon edellisen otsikon kirjoitusvirheet...

Tiedän, ettei lahjahevosen suuhun saisi katsoa eikä meillä yleensä katsotakaan. Paitsi tämän kerran.

Lapsella oli tässä ihan hiljattain synttärit, jonne tietysti kutsuttiin sukulaisia ja ystäviä vieraiksi. Kutsun saatuaan lapsen eräs täti kysäisi minulta, että minkäköhänlaista lahjaa sitä voisi katsella. Totesin, että ei ai
nakaan minkäänlaista lelua, koska niitä meillä on jo liikaakin, mutta muuten kaikki käy. Lapsen täti vastasi siihen, että ostaa sitten vaatteita ja kysäisi vielä kokoa, jonka otti ylös.

Synttäripäivä sitten koitti ja täti toi lapselle lahjan. Vaatteitahan sieltä paljastui, mutta kun ne olivat kokoa 116-128 ja tilanne on siis se, että tällä hetkellä lapsi käyttää kokoja 92 ja 98. (Imoitin tädille koon 98.)

No, kiitettiin tietysti kauniisti lahjasta, jolloin lapsen täti vastasi, että "Joo, ostin muuten vähän isompia vaatteita, tuolta X (kaupan nimi) sai näitä ihan pilkkahinnoin kun nehän lopettaa. Mutta eihän se mitään vaikka on isompiakin vaatteita, voihan niitä sitten myöhemmin käyttää eikä heti tarvi rynnätä ostoksille... Ja voihan noita pitää jo nytkin, on vähän kasvunvaraa eikä heti jää pieneksi." Minä siihen, että "Joo, totta", vaikka mieleni teki kyllä sanoa että jos noita nyt alkaa pitämään päällä, niin ovat kyllä täysin puhkikuluneita siihen mennessä kun oikeasti lapselle ovat sopivia

Ihan kaunis ajatus kyllä ja tuolla ne on meillä vaatehuoneessa, mutta ihan totta... En mäkään osta mitä tahansa (esim. vaatteita ties millä koolla) vain siksi, että halvalla sattuu saamaan. Jotenkin vain ärsyttää.[/QUOTE]

Onhan tuo älytöntä. Meillä 6-vuotias tyttö käyttää nyt kokoa 116. Luulisin , että 128 tulee käyttöön vasta 1,5-2 vuoden kulutta. Eli voi tulla pitkä säilytysaika kaapeissa, jos lapsesi on nyt 2-3 vuotta vanha.

 

["vieras"]

Meillä 128 oli käytössä eskarissa ja ekalla luokalla.

 

[-]

Ymmärrän kyllä. Meillä oli tosin juuri äskettäin niin päin, että tytöllä oli synttärit, käyttää kokoa 98 tällä hetkellä, olin ilmoittanut anopille kahteen kertaan jo koon 98-104 ja niin hän toi lahjaksi juhlamekon kokoa 74! Joululahjaksikin saatiin vaatetta samaa kokoa, silloin jo sanoin, että todellakin liian pieni ja olin ilmoittanut hänelle isomman koon... Huokaus oikeesti! Ja hänkin oli jossain alennusmyynnissä käynyt shoppaamassa, varmaan oli ollut niin, että vain tota kokoa oli jäljellä... Pahempi tietty näin päin, mutta ymmärrän että liian isotkin vaatteet on ihan älyttömiä, kiva niitä on sitten jossain säilöä ja yrittää muistaa, että mitä on missäkin ja minkäkokoista, helposti jää sit kuitenkin ihan käyttämättä. Anoppi on meille aikoinaan ostanut pojalle joululahjaksi jostain alesta toppatakin kokoa n.120, kun poika käytti varmaan kokoa 98/104 ja vielä ihan tyttövärisen toppatakin. Tuolla se oottaa laatikossa, että josko pikkusisko kasvaisi joskus niin isoksi, mutta veikkaanpa että jää kuitenkin käyttämättä lopulta, kun ei niin mieluinen ollut muutenkaan...