Minusta tämä on ihan järkyttävää, ihan järjellä ajateltuna. Nämä vanhemmat voivat kuvitella olevansa lapsilähtöisiä, mutta todellisuudessa nämä vanhemmat tyydyttävät omia tarpeitaan elämällä elämäänsä lapsen/lapsien kautta. Omia unelmia jne. Kuinka monta kertaa olemmekaan saaneet lukea psykologien haastatteluita ja kommentteja siitä, kuinka lapsia kuormitetaan harrastuksilla. Itse olen supersuorittaja äidin lapsi. Minun piti olla kaikessa hyvä, kaikessa erikoinen. Piti olla musiikkiluokalla, musiikkiopistossa, soittaa soitinta, käydä musiikinteoriassa, kuorossa, olla paras kilpavoimistelija, paras koulussa... Ja nyt aikuisena ymmärrän, että vaikka nämä harrastukset eivät aina olleet pahasta, olivat ne silti äidin kunnianhimoa, ei minun parastani. Kauheinta oli aika 11-14-vuotiaana kun koulupäivät olivat jo pitkiä ja harrastukset täyttivät illat. Olisin joskus toivonut ihan vain vapaata aikaa paljon, omien ystävien kanssa. Lapsen tehtävä on olla vapaa ja leikkiä. En minä osannut lapsia sanoa, etten halua tätä. Tai osasin 14-vuotiaana ensimmäisen kerran, mutta äitini pakotti jatkaaman ja sanoi ettei hän hyväksy luovuttamista, se mikä aloitetaan ,hoidetaan loppuun. Oman lapseni kohdalla olen hyvin tarkkana siitä, että hän itse haluaa mennä harrastukseensa ja valita ne. Hän on käynyt kokeilemassa pallopelejä, eikä tykännyt niistä joten en pakottanut jatkaan. Nyt hän käy baletissa ja rakastaa sitä, ei ole yhtäkään kertaa ettei hän haluaisi mennä. Samoin kuvataidekoulu on hänelle tärkeä. Mutta tämä 2xviikossa harrastaminen on meille riittävä. Olen silti lapsilähtöinen. Annan silti lapselleni aikaa, huomiota ja rakkautta. En tiedä millainen reikä vanhempien sielussa täytyy olla, että sitä pitää lähteä täyttämään elämällä noin vahvasti lasten kautta. Nämä lapset eivät varmasti edes tiedä mitä haluavat, koska heidät on niin aivopesty elämään äidille mieluista "hyvää elämää". Sääliksi käy.Ja kaikille, joiden tekee mieli sanoa, että tämä on kateellisen puhetta, niin voin itseäni hyvin tarkkaan analysoineena sanoa, että en ole kateellinen. Kun nään suorituskeskeisen äidin- tunnistan sen. Ja tässä on kyse juuri siitä ja se saa karvat pystyyni.