uusi tulokas

vihdoin sain kirjauduttua...ja hienon nimen. kaikki yrittämäni viritelmät oli jo kaytössä, joten iski paniikki ...iiik

Ikää 40 ja yksi lapsi 3v. Ja toista tekis mieli. Mutta en tiedä vieläkö uskaltaisin. Kaikki meni viimeksi hyvin, joten ehkäpä. Mies tahtoo kyllä, jotenkin tuntuu ettei hän ymmärrä meidän olevan jo ns riskiryhmää

 

Tervetuloa!
Minäkin olen juuri täyttänyt 40-v. Ja haaveilemme kolmevuotiaallemme sisarusta. (Kolme lasta ennestään)
Mieheni on kyllä nuorempi, eli vain minä kuulun ns. riskiryhmään?!
Meillä on yritys päällä ja toivottavasti pian tärppää!

 

Heippa vaan
Itse sain ensimmäisen 43v ja toisen 45v ja hyvin on mennyt.
Rohkeasti vaan eteen päin jos itsestä siltä tuntuu.

 

Tervetuloa joukkoon! Mulla neljä lasta, kaksi aikuista ja kaksi iltatähteä. Toisen sain 40:senä ja toisen 42v:aana. Hienosti on mennyt =) Tsemppiä sinulle jos aiot vielä sisarrusta suunnitella lapsellesi B)

 

Suunnitelmat on jo pitkällä...toteutusta vaan puuttuu. Mitä kauemman menee sen enemmän alan empimään. ..Joten toivon että sattuis se tarkoitettu vahinko

 

\

Tervetuloa!
Minäkin olen juuri täyttänyt 40-v. Ja haaveilemme kolmevuotiaallemme sisarusta. (Kolme lasta ennestään)
Mieheni on kyllä nuorempi, eli vain minä kuulun ns. riskiryhmään?!
Meillä on yritys päällä ja toivottavasti pian tärppää!

Juuh...mieshän ei taida kuulua riskiryhmään edes pappana,ainostaan nainen =)

 

meillä ennestään 3v poika, nyt raskaana viikolla27.
en tunne itseäni vanhaksi, enkä riskiryhmäläiseksi, tosin lapsivesipunktiossa kävin.
ikää nyt 41 ja lapsen syntyessä 42v

 

Minä olen 40 v. ja odotan esikoistani. Kovasti kaikki varoittelivat, kuinka vaikeaa tulee raskaus tässä riski-iässä olemaan, mutta täysin vastoin odotuksia (=hyvin) on tähän loppusuoralle sujunut. Verenpaine on matala, ei turvotukisia, ei supistuksia, ei selkävaivoja ja painokin on pudonnut (olen syönyt normaalin terveellisesti, mutta en kahden edestä). Jotain pikkuvaivoja aina on, mutta ei niitä jaksa enää tässä iässä murehtia. Onnea vaan yritykseen! =)

T. Sarde (rv35)

 

Täällä myös 41-vee mamma rv:lla 7, 42 tulee olemaan mittarissa iltatähden syntyessä =) Ennestään kaksi lasta 90-luvulta ja silloin vannoin, ettei enää ikinä... Tässä ollaan taas, mutta innoissamme!

Tutkimuksiin tahtoisin, mutta mietiskelen kovasti istukkabiopsiaan menoa, onko luotettava, kannattaako keskenmenoriskin takia jne jne.. Ilman muuta sitten niskapoimuun ja veriseulaan ja tarvittaessa lapsivesipunktioon, mutta tuo istukkatutkimus nyt mietintämyssyssä..

Ultrassa kävin jo, ihanasti pieni sydän sykki siellä ja toukkakin oli oikeassa paikassa, helpotti aivan vietävästi nähdä kaiken olevan kunnossa ainakin toistaiseksi! =)

Tsemppiä kaikille raskautetuille ja raskautta miettiville!

 

Heipsan!
Täytin juuri 40 v. Esikoiseni on nyt 1 v ja 1 kk... JA......... Eilen illalla tein raskaustestin. JA....... se näytti plussaa.

 

\

Heipsan!
Täytin juuri 40 v. Esikoiseni on nyt 1 v ja 1 kk... JA......... Eilen illalla tein raskaustestin. JA....... se näytti plussaa.

Ihanaa Sydämelliset onnittelut :hug: :flower: Muista kirjoittaa kuulumisia

 

Hei, Itselläni on myös 90-luvulla syntyneet 3 lasta. Vanhin pääsi tänä kesänä ripille. Vielä viimekesänä olin lujana uudelle aviomiehelleni, (jolla oli ollut kova vauvakuume jo pitkään), että meille ei tule lapsia!
Päätin kuitenkin jaksaa vielä yhden kerran rakastamani ihmisen iloksi. Toukokuussa meille syntyi ihana tummatukkainen poika ja ikää minulla oli 41,5v. Odotusaika meni miltei paremmin kuin edelliskerralla, koska ei ollut pikkulapsia hoidettavana ja sai levätä tarpeeksi. Ei mitään vaivoja ja painoakin tuli vain 6kg. Kävin istukkabiopsiassa,pelkäsin kuollakseni kun "elävältä" otetaan pala sisäelimestä,mutta yllätyksekseni se ei tuntunut juuri miltään.Kamalinta oli se turhaan pelkääminen siinä hoitotoimenpiteessä.
Kannatti käydä,sillä oli huojentavaa odottaa vauvaa, jolla ei olisi kromosomipoikkeavuuksia. Yllättävää oli info ennen hoitoa, että Down syndrooma on vain yksi monista ja lievampiä. Kamalampia olivat väistämättä kuolemaan johtavat. Synnytys oli nopea ja yllättävän kivulias,mutta normaalisti hänkuitenkin tuli 4470g ja 51cm. Kannatti tehdä..suosittelen muillekin..pelko pois!

 

Onnea plussanneille :flower: :heart:

 

Ihanaa lukea teidän kommenntteja! Minäkin haluaisin vielä yhden, mutta kun ei tärppää! Ei sitten millään!

 

Mekin yritämme kovasti vielä lasta.
Toinen yrityskierto menossa.

Toivottavasti tärppää!

 

Onnea yritykseen. Minulla tuhisee sängyssä vajaa seitsemän viikkonen prinsessa joka sai sunnutaina kasteessa nimeksi Jasmin Marika. Me vaan syödään ja nukutaan. Yöllä tankataan kerraan ja siinä kaikki. Tällä iällä osaa ottaa kaikki asiat paljon rauhallisemmin. Ja voi ne kaikki muistot kun esikoinen (poika) vajaa 19 vuotta ja tyttö 14vuotta sitten antoi ensihymyn, ne palaavat mieleen kun tyttö räväyttää aurinkoakin hurmaavamman hymynsä. En voi kuin ihmetellä niitä jotka tuomitsevat yli 40v raskauden. Se on meidän oma asia ja itse varmasti myös vauvamme hoidamme. Hyvää alkanutta syksyä kaikille. :hug:

 

Vauvantuoksuiset onnittelut ! :flower: :flower: :flower:

Kumpa meillekin ... :'(

 

On monta kaunista tarinaa, siitä kuinka elämä on auvoista yli 40-v ja pienen lapsen vanhempana.Itse tein toisen ratkaisun, koska riski saada kehitysvammainen lapsi kasvaa huomattavasti yli 40-vuotiaana ja meillä tuli jo miehen kanssa kiistaa siitä, että olisko abortti tällöin vaihtoehto vai ei !
Iäkkäiden vanhempien lapsi tai lapset menettävät yhden sukupolven...heillä ei ole mummuja eikä liioin pappoja. Yksi sukupolvi puuttuu välistä. Isovanhemmat ovat tosi tärkeitä lapselle ja lapsille.
Suuri ikäero sisarusten välillä tekee sen, ettei voi puhua tavallisesta sisarussuhteesta... ja yleensä perheen iltatähdestä tulee helposti pilalle hemmoteltu nuorimmainen, joka tuottaa vain myöhemmin skismaa sisarusten välillle.
Lapset kasvaa...he eivät ikuisesti ole vauvoja tai pieniä lapsia...itse kolkuttelet kuuttakymppiä ja lapsesi on murrosikäinen.
Tämmöisiäkin asioita kannattaa miettiä onnen hehkutuksen keskellä...
Olen itse perheestä, jossa isä oli 50-vuotias kun nuorimmainen syntyi ja äiti 40-vuotta...sen ja muutaman muun esimerkin valossa...kannustan kaikkia tekemään lapset nuorena, joka tässä tapauksessa ei tarkoita teiniraskautta...kun yrittämään niitä yli 40-vuotiaan riskisynnyttäjänä.
Aika aikaansa kutakin ja lapsihan on vain lainaa,hetken pieni palleroinen...
Tiedän,että saan tällä kirjoituksella kaikki ikinuoret nelikymppiset niskaani...joskus kannattaa valottaa myös kolikon toista puolta ja miettiä missä ollaan kymmenen vuoden päässä,jos eletään.
Jokainen tekee itse ratkaisunsa ja nainen asian lopulta päättää...ja mies päättää,että jääkö vai lähteekö !

 

no höpö höpö. Onko miehesi aivopessyt sinut samalla kun luovuit unelmastasi? Meillä ainakin on isovanhemmat. Kannattaa muistaa, että kaikessa on sekä hyvät että huonot puolet. Positiivista suhtautumista vaan tarvitaan kaikkeen

 

Luuleeko Milla että kehitysvammaisia lapsia saavat vain nelikymppiset?
Taidat olla väärillä jäljillä.

Ja tottakai vanhemmat miettivät sitä kolikon toista puolta!

Mies lähtee kyllä ihan muista syistä!

Ja lapsia tehdään tai paremminkin saadaan silloin kun elämäntilanne ja muu on siihen otollisinta aikaa.

Voit kyllä jättää katkerat kommenttisi omiin tietoihisi.
Toiset iäkkäämmät (kuten sanoit) osaavat kyllä tehdä omat päätöksensä.

 

Sitä paitsi menetin mummoni ollessani kaksi vuotias.

Ja äitini sai minut 25 vuotiaana.

Eli ei sitä koskaan tiedä, milloin kuolee. Huono veruke!

 

Sitäpaitsi ihmettelen, miksi 39 vuotias on vielä ok ikäinen, mutta heti täytettyään 40v muuttuu ikälopuksi.

Kyllähän se niin on ettei ikä ole vain numeroita !

 

Ja höpö höpö!!!Ei kait niitä lapsia isovanhempien takia tehdä. Oma äitini sai meidät kolme lasta 18v mennessä. 15v eka 17v toka ja minä kun oli 18v. Kekkosen luvalla meni isäni kanssa naimisiin kun oli 15v. Ja kuoli 30vuotiaana joten minulla ei ole ollut äitiä auttamassa. Myös mieheni äiti on kuollut. Hyvin olen pärjännyt ilmankin vain ikävä on välillä. Tuntuu vaan että nykypäivän nuoret ainankin ja miksei hieman vanhemmatkin pitävät omia vanhempiaan itsestään selvyytenä ja "lapsenvahteina". Edelleenkin 40v ja hieman yli on hyvä ja kypsä ikä tehdä lapsia. Itse me ne hoidamme. Arvostelijat jääköön omaan arvoonsa. :hug:

 

\

On monta kaunista tarinaa, siitä kuinka elämä on auvoista yli 40-v ja pienen lapsen vanhempana.Itse tein toisen ratkaisun, koska riski saada kehitysvammainen lapsi kasvaa huomattavasti yli 40-vuotiaana ja meillä tuli jo miehen kanssa kiistaa siitä, että olisko abortti tällöin vaihtoehto vai ei !
Iäkkäiden vanhempien lapsi tai lapset menettävät yhden sukupolven...heillä ei ole mummuja eikä liioin pappoja. Yksi sukupolvi puuttuu välistä. Isovanhemmat ovat tosi tärkeitä lapselle ja lapsille.
Suuri ikäero sisarusten välillä tekee sen, ettei voi puhua tavallisesta sisarussuhteesta... ja yleensä perheen iltatähdestä tulee helposti pilalle hemmoteltu nuorimmainen, joka tuottaa vain myöhemmin skismaa sisarusten välillle.
Lapset kasvaa...he eivät ikuisesti ole vauvoja tai pieniä lapsia...itse kolkuttelet kuuttakymppiä ja lapsesi on murrosikäinen.
Tämmöisiäkin asioita kannattaa miettiä onnen hehkutuksen keskellä...
Olen itse perheestä, jossa isä oli 50-vuotias kun nuorimmainen syntyi ja äiti 40-vuotta...sen ja muutaman muun esimerkin valossa...kannustan kaikkia tekemään lapset nuorena, joka tässä tapauksessa ei tarkoita teiniraskautta...kun yrittämään niitä yli 40-vuotiaan riskisynnyttäjänä.
Aika aikaansa kutakin ja lapsihan on vain lainaa,hetken pieni palleroinen...
Tiedän,että saan tällä kirjoituksella kaikki ikinuoret nelikymppiset niskaani...joskus kannattaa valottaa myös kolikon toista puolta ja miettiä missä ollaan kymmenen vuoden päässä,jos eletään.
Jokainen tekee itse ratkaisunsa ja nainen asian lopulta päättää...ja mies päättää,että jääkö vai lähteekö !

Millalle vaan tiedoksi että näitä asioita on varmasti moni ajatellut ET OLE AINUT AJATTELEVA. Mutta oman ratkaisusi kanssa et taida olla sinut kun alat muita arvostelemaan. Tiesitkö että nuorena (alle 18v)on yhtä suuri riski saada kehitysvammainen lapsi kuin yli 40v?

 

[/quote]
Millalle vaan tiedoksi että näitä asioita on varmasti moni ajatellut ET OLE AINUT AJATTELEVA. Mutta oman ratkaisusi kanssa et taida olla sinut kun alat muita arvostelemaan. Tiesitkö että nuorena (alle 18v)on yhtä suuri riski saada kehitysvammainen lapsi kuin yli 40v?
[/quote]

:attn: hyvä äiskä -64 & vieras (jonka tekstiä lainasinkin) :flower:

En ole todellakaa vanhemmilleni lasta synnyttämässä. Eiväthän he lapsiamme hoida, kuin vain tilapäisesti. Hehän ovat lapsensa jo hoitaneet.

Ihme homma tämä arvostelu täällä!
Katkeruus paistaa läpi.