Uusi täällä..

Ajattelin nyt täältä kysellä hieman yli nelikymppisen odotuksesta..

Olen 44v ja raskaana,raskaus on ihan totaalinen yllätys.Minulla on yksi 8v poika ja raskaudesta siis aikaa.Lähinnä olen kiinnostunut kuulemaan miten muiden samaaikäluokkaa olevien raskaudet on mennyt.Lääkärissä olen käynyt ja viikkoja olisi nyt reilut 6,kauheastihan nuita riskejä iän mukana tulee lisää..

Kiitoksia vastauksistanne!

 

Toivon sydämestäni että kaikki sujuu hyvin. Ikä on vain numero paperilla, jokainen raskaus on omanlaisensa ikään katsomatta. Sain ihanan terveen pojan lokakuussa 2006 , 47 vuotiaana joten taidan olla vanhin synnyttäjä näillä palstoilla ja oma raskauteni oli enemmän kuin helppo. Ei pahoinvointia, ei väsymystä, ei turvotusta, ei verenpainetta jne.jne , toisinsanoen olin elämäni kunnossa. Paino nousi sopivat 12 kg ja nyt olen muutamaa kiloa kevyempi kuin ennen raskautta. Jos haluat lukea tarkemman selonteon tarinastani, niin kurkkaa eiliseen kirjoitukseeni äidit 40+ / vanhin tietämäsi synnyttäjä

Ei muuta kuin onnea matkaan , äläkä turhaan hermoile!! :wave:

 

testauksen paikka huomisaamuna, jos uskallan :heart: =)
:wave:

 

Tosi mukava kuulla, että meitä vanhojakin on olemassa. Itselläni meni raskausaika tosi hyvin, vasta 15 viikolla ymmärsin olevani raskaana. Vanhuuden takia en saanut käydä tavallisella neuvolalääkärillä, kävin ÄPK:lla. Synnytys kesti vajaat kaksi tuntia, tuli kiire sairaalaan. Siellä ennätimme olla 12 minuuttia, kun tämä prinsessa syntyi. Pelkäsin, miten tässä iässä synnytys menee, mutta tosi hieno kokemus. Ei ennätetty edes sydänääniä kuunnella.
Onnea sinulle ja voimia, nyt huomaa, että valvominen ottaa koville joskus.

 

28/28 tänään.

eilen testauksessa haalean haalea haamu, saanähdä kuinka käypi! :heart:

Ihanaa lauantain päivää kaikille Taimin nimipäivää,minun isoäitini nimi =) .
Tosin on jo kauan sitten nukkunut pois

Heippa =) , :wave:

 

Olen 40vuotias kahden murrosikäisen lapsen äiti. Syyskuun alussa huomasin olevani raskaana...Laskettu aika huhtikuussa-08. Vuosi sitten synnytin kohtuun kuolleen tyttäremme rv:lla 22, joten jännittää tämä odotus.Odotan kuumeisesti kellon tulevan kahteentoista, jotta voin tilata 1. neuvola-ajan itselleni...

 

hei ja hyviä vointeja ja onnea uudelle odotukselle erityisesti raskaan kokemuksen jälkeen...positiivisrta asennetta ja uskoa että nyt kaikki menee hyvin.

 

Tervetuloa joukkoomme kasvavaan! :heart:

:wave:

 

Positiivinen mieli jossain alitajunnassa lymyilee ja tekisi mieli jo innostua tulevasta vauvasta. Äitipolille lähete lähti kiireellisenä, joten hyvissä käsissä tässä ollaan.
On ollut todella kiva lukea näitä keskustelusivuja ja huomata etten tässä nyt täysin outo lintu olekaan halutessani tässä iässä vielä vaipparalliin. Kiitos teille!

 

Tervetuloa joukkoon minäkään en luullut tällaista enää tapahtuvaksi että raskaana olisin mutta näin kävi ja iloinen yllätyshän se oli minä hillitsen jonkun verran myös innostusta kun on noita vastoinkäymisiä ollut paljon, myös olen äitipolin listoilla vuoden olen sinua nuorempi että samaa ikäluokkaa mutta niinhän me kaikki +40 ikähän on vain numero jutustellaan ja tutustutaan keskenämme kaikki porukat täällä täällä kun on niin paljon samalla tavoin ajattelevia ja elämää kokeneita äitejä mukana on mukava vaihtaa kokemuksia =) ja tunteita. minulla juuri alkamassa viikko 13 ja ensi viikolla niskapoimu ultraan menossa

 

Minulla ei ole kotona konetta,joten hyvin huonosti tänne pääsen,välillä käväsen lukemassa =) ITU08:Onnittelut!Todella raskas kokemus sinulla ollut.

Tänään olisi viikkoja kasassa 9 ja käväsin tällä viikolla neuvolassa.Vointi on ollut hyvä,lukuunottamatta loppumatonta väsymystä.Voisi vain nukkua koko ajan.3viikon päästä olisi sitten se np-ultra,kovasti sitä odotan,toivottavasti kaikki olisi hyvin :heart: Miten teidän muiden miehet on suhtautunut raskauteen?Tarkoitan nyt lähinnä näitä yllätysraskauksia?

 

Meillä isäntä ainakin suhtaunut hyvin vaikka hänkin on minua reilusti vanhempi, nauroi onnellisena ja sanoi että eihän tämä voi olla totta mutta ylpeä ja iloinen on siitä ja toivottavasti kaikki menee hyvin niin saa poika leikkikaverin

 

Minun miesystäväni kun ei ilahtunut uutisesta.Hän ei siis ole ensimmäisen lapseni isä.Myös minun mieheni on vanhempi kuin minä enkä todellakaan olisi tälläistä reaktiota odottanut.Oikeastaan olen todella hämilläni tästä Tunteet ovat todella sekaisin.

 

No nämä miehet osaa kyllä olla välillä mukavuuden haluisiakin kun ikää tulee lisää, kurjaa sinun kannalta jos hän ei heti osaa iloita asiasta mutta annappa hänelle vähän aikaa kasvaa ajatukseen, toivotaan että mieli muuttuu :hug: Minä olen ainakin kaikkien odotuksesta iloinen, itse en edes ole kovin uskonnolisesta perheestä ja kun kerroin vanhemmilleni niin äitini joka on kohta 70v. sanoi että kyllä lapsi on aina vanhemmilleen siunaus ja suuri lahja että se pitäisi kaikkien tajuta. ja näinhän se on meillä kun ei enää ole sotaa nälänhätää tai muuta ja tukea saa jokapuolelta ja apua, iloitse kuitenkin raskaudestasi ja toivotaan :wave: suuret tsempit ja kerro kuinka asia edistyy.

 

39v plussannut ilmoittautuu tänne kun nuo 30 ovat niin junnuja ... Merkillistä tämä elämä... Mirena poistettiin elokuussa ja nyt jo testi oli positiivinen. Ajattelin, että mahdollisuus saada toinen lapsi on vähäinen, mutta toisin kävi näköjään... Mitäköhän 6-v esikoispoika meinaa asiasta... Muutenkin tuleva jännittää, kuinka pärjäämme uusperheenä, tähän asti kun on mennyt hyvin... Mutta eiköhän täällä ole vastaavassa tilanteessa olevia, joten turhat murheet pois...

 

Mies ei todellakaan ole lämmennyt ajatukselle,vieläkään :'( Kovasti haluaisi ettei tätä koskaan tulisikaan.Hitto miten joku voi olla nuin julma ja kylmä ihminen?Ei se auta kuin päivä kerrallaan yrittää! :'(

 

:heart: , :flower:

Ja mörritykselle voimia :hug: , kyllä se mies varmaan lämpenee vielä! Ainakin viimeistään, kun vauva syntyy! :heart:
=) , :wave:

 

Ritlin kertomus on kuin omani 2 vuotta sitten...
Paljon onnea kaikille odottajille. Mörritys, miehesi möksötys on varmaankin huolta ja pelkoa. Toivottavasti hän siitä tointuu ja on tukenasi.

 

Kiitokset onnittelusta! Valitettavasti kävikin huonosti, tänään alkoi vuoto ja uä:ssa näkyi tyhjä kohtu. Joten pitää jatkaa yrittämistä! Toivottavasti tärppää toisenkin kerran

 

ritlille! :hug:
Kauanko menkat ehti olla myöhässä, jos saan kysyä? Itseäkin jännittää, että jos tärppää, miten pysyy pikkainen matkassa.Minulla ovulaatiosta maanantaina se 10 pvää, tänään lämpö aamulla jo 36,7, oliko muilla odottamaan alkaneilla lämmöt koholla, minulla koko alkukierto oli 35,8, oviksen jälkeen pikkuhiljaa noussut koko ajan. Toivon tietenkin, että olisi tärpännyt, mutta nyt vaan odotellaan *kuinka ämmän käy*

Onnea sinulle jatkossa ritli, kyllä se onnistuu, kun nytkin onnistui! Oliko sinulla muuten hormonikierukka?Itsellä oli poistettiin 25.7.-07.eli toinen yrityskuukausi menossa. =)

Heippa ja ihanaa vkloppua! Ihan kaikille :heart: + :heart:

=) , :wave:

 

Pahoittelut ritlille :hug:

Ja omaa asiaa,taas...
Kyllä tämä nyt hieman siltä näyttää että ero tässä tulee ellen aborttiin taivu :'( :'( Enhän minä nyt sellaiseen voi taipua,kun en edes sitä halua!Mies on jo asuntoja katsellut ja vissiin todellakin meinaa pois lähtiä jos tämä raskaus jatkuu.Miten joku voi olla nuin kylmä ihminen?Miten minä olenkaan voinut(voin) rakastaa tuollaista ihmistä?!

 

Voi kuinka ikävää, että miehesi ottaa asian näin! En oikein ymmärrä häntä, en sitten mitenkään!

Toivon sinulle jaksamista ja et tietenkään mitään aborttia voi tehdä vaikka mies sitä vaatisikin! Sinä kannat pientä vauvan alkua ja päätökset ovat sinun.



Mutta jos tosiaan teille ero tulee, uskon, että ero olisi tullut ehkä myöhemmin jostain muusta syystä kuitenkin!

Onko sinulla ystäviä, jotka tietävät raskaudesta ja teidän tilanteesta ja ketä voisi tukea sinua.!

Missä päin asustelet? jos saa kysyä..
Me taas täällä niin molemmat haikailemme, että josko vielä saisimme sen pienen käärön sulostuttamaan elämäämme!

Toivon sinulle ison määrän onnea elämässäsi ja pikkuiselle myös, sekä vanhemmalle lapsellekkin! :heart:

Kirjoittelemisiin -pikkumyy- :heart: , :wave:

tervetuloa sivuilleni jos kiinnostaa =)
http://www.vauvakuumeiset.suntuubi.com/

 

Kiitokset tuesta!
Mulla Mirena poistettiin 17.8, menkat (??) alkoivat 20.8, todella RUNSAINA. Ovulaatio oli siitä sitten parin viikon päästä. Vilutukset ym. oireet alkoivat aika pian, mutta testi oli positiivinen vasta viime ma. En tiedä oliko sitten "valeraskaus" vai mikä. Normaalia kiertoa ei vielä ehtinyt tulemaan, joten hedelmöittyminen (jos oli edes...) tapahtui ehkä liian nopeasti. Nyt sitten jää nähtäväksi milloin seuraava ovulaatio on ja uskaltaako sitä heti yrittää uudestaan. Mieli tekisi kovasti, mutta pitää kysyä gyneltä sitten kun on jälkitarkastus uä. Toivottavasti sinulla Pikkumyy on tärpännyt!!
Mörritys; itselläni oli hieman vastaava tilanne kun odotin esikoistani, päätimme kuitenkin olla yhdessä, mutta erohan siitä tuli kun poju oli 6kk, premmin pärjättiin kahdestaan!

 

samoin minulla nämä syyskuun menkat olivat aivan kauhean runsaat, ei kivat. Mutta nyt tämä myös mukaan!



, :wave:

 

Itse en ole vähään aikaan käynyt tällä palstalla. Anteeksi kaikille, jotka ovat laittaneet viestiä, enkä ole vastannut. Jonain päivänä vastailen, kunhan saan voimani takaisin. Isäni kuoli kaksi viikkoa sitten ja on ollut vähän ajattelemista. Mutta kun nyt luin Mörrityksen kirjoituksen, niin oli ihan pakko kerätä voimia ja kirjoittaa. Missään nimessä et taivu mihinkään abortti hömpötyksiin! Vaikka vauva tuleekin yllätyksenä, niin se on kuitenkin elävä pienen ihmisen alku. Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia sinua tekemään aborttia ja vain sinä itse päätät mitä teet. Ja kun sinä haluat pitää vauvan, niin silloin pidät. Jos teille tulee ero, niin miehesi ei edes ansaitse sinua rinnalleen. Ei ne vauvat ihan tyhjästä synny, joten hänenkin "panoksensa" siihen on tarvittu, vaikkakin "vahingossa". Ja niinkuin jo monta kertaa olen sanonut aiemmin, niin lapsia ei tehdä, ne tulee jos on tullakseen. Ja elämä on lahja. Jos miehellesi ei järki puhe tehoa, niin sille ei voi mitään Luulisi, että kun saa pienen vauvan sitten jossain vaiheessa eteensä, niin viimeistään silloin luulisi heräävän ja miettivän mitä ihmeellistä onkaan saanut aikaiseksi. :hug: Toivon sinulle voimia jaksaa eteenpäin ja toivon todellakin, että miehesi tajuaa mitä hänellä on menetettävänä. Nyt keskityt ajattelemaan vain itsesi ja vauvan hyvinvointia. Vaikeaa se tietysti on, jos toinen jota on rakastanut, etsii itselleen asuntoa siinä samalla. Valitettavasti niitä julmia ja kylmiä ihmisiä mahtuu maailmaan. Toivon sydämestäni, että miehesi vielä tulee järkiinsä. Ikävien asioiden keskellä toivotan kuitenkin hyvää syksyä!!