Uusi täällä..

Aion testata 11.10. Ikää minulla jo 48 ja mies 54. Kotona myös 9-vuotias poikani. Nyt tuijotan malttamattomana omaa napaani ja kuulostelen 1. ja 2. viikon oireita. Käsiä ainakin kylmää, viluttaa, vatsassa täysi tunne, rinnat arat. Välillä ei tuntemuksia ja silloin nousee huoli, jos mitään ei olekaan tapahtumassa. Odotan testipäivää ja toivon parasta.
 
Voi surku että miehesi ajattelee noin, mutta minä kyllä yhdyn edellisiin kun sanon että älä ihmeessä anna kenenkään taivutella sinua vastentahtoisesti aborttiin, sinun sisälläsi kasvaa ihana pieni ihmistaimi ja sinä voit antaa vauvalle mahdollisuuden elämään!! ja ajattele vain kuinka paljon lapsi tulee tuomaan iloa sinun elämääsi! Minä olen jutellut muutaman kanssa joiden mies on heitä aborttiin taivuttanut ja voi kuinka he tänä päivänä ovat sitä katuneet ja itkeneet.lapsi on aina lahja ja suuri ihme ja luomistyö mihin on tarvittu kaksi ja jos toinen osapuoli ei sitä ymmärrä on hän siinä se joka menettää eniten, oikeen isot halit ja tsempit sinulle ja keskity nyt raskauteen ja siihen ultraan ja ota rauhallisesti, on myös sanonta että kun toinen ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa edessäsi. :hug: t:sabaka
 
Oikein kovasti onnea uusille raskautujille ja sitä toivoville.Mäkään en ole kovin useintäällä käynyt...nyt tuli taas vilkaistua.
Meillä raskaus jatkuu toistaiseksi ilman mitään ongelmia,vkot nyt 28+4.Välillä tuntuisi olevan supistuksia,puristavia ja selkää tykyttää.
:/
Tuli käytyä 4D-ultrassa ja siellähän se meitin neiti tyytyväisenä pötkötteli.Ihan on sisarustensa näköinen...ja iskänsä :D



Vatta tuntuu olevan jo järkyn iso ja vaikeuttaa liikkumista,mutta eiköhän tämä tästä.
Niin ja mä olen vielä 41v ja mies 42v =)
 
vaikka lukemassa olen joskus piipahtanutkin. Oli silloin vain joku hiljainen vaihe palstalla niin jäi.

Onnea kaikille raskautuneille myös minunkin puolestani!

Itse olen jo 44-v. eli näissä asioissa jo vanha! Tunnen itseni kuitenkin nuoreksi enkä edes muista ikääni normaalisti. Hammaslääkärissäkin änkytin ensin jotain, kun ei vaan tullut mieleeni. Liekö se iästä johtuukin ettei muista :LOL: ?

Meillä on tosiaan yksi lapsi ennestään ja kovasti on toista toivottu, kaveriksi hänelle. No, kesken ovat kaikki menneet eli ihan ei kaveria pian neljävuotiaalle tule ainakaan (ikäero) mutta jos nyt kuitenkin vielä pikkusisarus. Saa nähdä.

Pikkupaikkakunnalla kun ei ole erityisiä lapsettomuusklinikoita niin olen paikallisella gynegologilla käynyt aina välillä kuulemassa, kuinka kannattaa vaan yrittää! Hyvä merkki kuulema kun edes raskautuu vielä ja tällä iällä niistä vaan menee jo niin moni kesken.

Oma ikä alkaa jo mietityttää, ei siis ikä nyt vaan mitä se olisi sitten kun mahdollinen lapsukainen täyttäisi 15 v, 18 v, 20 v. Mutta toisaalta, olen kyllä yrittänyt aina olla liikoja suunnittelematta. Kokemus on opettanut, että elämä menee omia latujaan.

Kuitenkin lukeudun nyt vielä ainakin teihin jotka yhä toivotte pikkuista! Jaksamisen kanssa ei ainakaan ole tämän esikoisen kanssa ollut kertaakaan minkäänlaista ongelmaa, siis ainakaan vielä. Tiedä sitten murrosiästä mutta murhe kerrallaan. Nyt vain iloitsen ja olen onnellinen hänestä!

Hyvää syksyisen viikon jatkoa itse kullekin!
 

Yhteistyössä