Uusi täällä...

Olen uusi täällä ja minulla on kaksi lasta, poika 5v ja tyttö 3v. Kumpikaan lapsista ei näe isäänsä... Ja pakko myöntää, etten edes kaipaa miestä perheeseen. Isähahmon lapset ovat saaneet minun veljestäni.
Sillon aikoinaan kun odotin esikoista, niin koitimme seurustella lapsen isän kanssa, mutta se ei onnistunut. Sovimme, että mies pitää yhteyttä lapseen ja kuuluu tämän elämään, pas.kat! Mies katsoi vierestä perhe-elämää pari kuukautta ja lopetti yhteyden pidon.
Kuopuksen kohdalla lähes sama juttu, tosin mies jätti meidät oman onnensa nojaan jo odotus aikana....
Rankaahan tämä yh:na oleminen on, mutta lapset pitävät kiinni elämässä. Nyt toivoisin kolmatta lasta- sekin isättömänä...
Olenko teidän mielestä itsekäs kun en halua edes yrittää saada lapsille isää...?

t. Veranna

 

tuota oletko ajatellut että lapset ehkä haluavat isän... en oikein ymmärrä tätäe että lapsia tehdään ns. ilman isää... tuota miten tämän kolmannen olet ajatellut tehdä?? ja useinhan se on että eivät suhteet kestä ja miehen on vaikeaa ehkä sopeutua perhe elämään jos on esim. oltu vain hetki yhdessä.. en tiedä miten sitensinun kohdallasi on??? mutta minun järkeeni ei vaan mahdu että että lapsia väännetään monen eri miehen kanssa..sanotaanko että antaa tietyn kuvan ihmisesta minulle jo jos lapsia on jo 3-5 eri miehen kanssa!! mutta tämä on siis minun mielepiteeni!!!

 

Hmm,kyllä hän tuo aikas erikoiselta kuulostaa että haluat vielä kolmannen lapsen mutta ilman isää.Mutta se on sun päätös miten haluat elää elämääsi lasten kanssa...

 

et ole itsekäs. pärjään oman lapseni kanssa ilman isää vallan mainiosti. ja olen myös ajatellut, että jos toisen lapsen joskus haluan, niin ei se isä ole mikään välttämättömyys. mukavaahan tietty olis jos joskus tapais miehen jonka kanssa voisi viettää loppuelämän. mutta kokemusteni jälkeen en taida uskoa enää ikuiseen onneen.

mutta mikä ihme tekee naisesta automaattisesti "huonon" jos on lapsia useamman kuin yhden miehen kanssa? kun joskus käy niinkin että se mies vaan häipyy kuvioista eikä halua tavata lastaan tai ottaa mitään vastuuta mistään. eikös silloin se mies ole se huono ihminen?

en ainkaan itse koe että olisin jotenkin huono, tai #&%?$!*, jos joskus saan toisen lapsen jolla siis tulee pakostikin olemaan eri biologinen isä kuin esikoisella.

ja sekin vielä, että kyllä ilman isääkin voi kasvaa ihan kunnon kansalaiseksi...

 

Itselläni on noin 3-v tyttö ja eronnu myös,haluaisin jo toisen lapsen mutta moni miesystävä ei hyväksy lastani. Olen ajatellut että helpompi olis kasvattaa itse lapset ilman miestä kun tapella tapaamisasioista tai muista arkipäivän asioista. Nautin kun ei ole riitoja kasvatus asioista. =)

 

Mä oikeastaan ymmärrän sua.. en tiedä... :/ Ymmärrän sen, että lasten iät ovat tehneet oman valinnan, mutta...
Mäkin olen yh. Mutta ehkä hyvä niin... lapsen isä on hullumies, joka tekee paljon rikoksia ja nyttenkin on istumassa, 6v päästä pääsee pois ja sillon lapsemme on 10v.
Silloin kun kerroin, että odotan lasa, hän konkreettisesti uhkasi minun ja sikiön henkeä, mutta kiitos erään miehen- käteeni tuli vain pieni, tikkausta vaativa haava.
Mutta kun lapsi syntyi, osallistui mies perheelämään omalla tavallaan, kävi katsomassa poikaa viikottain. Mutta suuttui ihan kummallisista asioista MINULLE, esim että seurustelin toisen miehen kanssa, lapsen sukunimeksi tuli minun sukunimeni (hän ei suostunut isyystä tunnustamaan ja onneksi ei). Ja kun hän suuttui minulle, hän ei käynyt katsomassa lasta...
Pimee mies... onneksi istuu linnassa. Saan kasvattaa poikani minunlaisella tavalla.