Uusi onni

[Mimmi]

Hei te kaikki jotka täällä vuodattavat suruaan täällä siksi että avioliitto on harmaa ja arkinen eikä anna enää mitään. Kyselette neuvoja kannattaako erota vai ei.

Minäpä kerron, mitä minulle tapahtui.
Avioliitto oli ""loppuunkaluttu"", ei ollut mitään mieltä missään ja masennuin pahan päiväisesti. Olisikohan iälläkin ollut merkitystä, olen nimittäin 40-50 ikäluokkaa.

Minä tein irtioton. Muutin kotoa ja asustelin yksin, joskus (harvoin) teini-ikäiset lapset olivat luonani, mutta kovin nihkeästi.

Kävin tansseissa, ravintoloissa, tapasin ihanan miehenkin ja seurustelin.
Vaikeaa!

Ei elämäni ollut onnellista.
Oli ikävä lapsia, rauhallista perhe-elämää, kotia, sukulaisia, yhteisiä ystäviä ja entistä elämää. Kaikkea tuttua oli ikävä.
Miehestä otin eron mutta kaiken muunkin menetin.

Sitten tapahtui ihme.
Lasten takia halusin muuttaa kotiin ja mies otti avosylin takaisin. Muutin siis takaisin kotiin.
Ensin oli paha olla, muistelin ihanaa miesystävääni ja vertasin häntä aviomieheeni. Juuri alkanut rakkaus voittaa aina. Olin jo jättänyt tämän ihanan, lasten takia, kun eivät voineet sietää tätä. Mutta silti ikävä oli välillä todella kova.

Pikkuhiljaa tapahtui lähentymistä aviomieheeni. Omalla ajallaan, ei kiiruhtamalla.
Nyt paluustani on aikaa 3 kk ja voin sanoa että olen rakastunut uudelleen aviomieheeni. Ja hän minuun. Ero teki hyvää ja auttoi ymmärtämään toisen merkityksen.
Tuntuu ettemme ole nuorinakaan olleet näin onnellisia toisistamme.

Neuvon että jos ei kyseessä ole alkoholi, väkivalta tai ainainen riita niin pysykää yhdessä. Ei elämä ole yhtään parempi muualla ja jos vaikka löydätkin uuden onnen niin se tulee olemaan todella vaikeaa jos on lapsia.

Tiedän ettei minun ja mieheni elämä olisi korjaantunut ilman 1.5 v eroa. Jotain siis oli tapahduttava.
Meille kävi näin ja olen siitä todella onnellinen.

Kirjoitin aikaisemmin tänne samalla nimimerkillä ja kerroin että ei ihminen muutu. Samat ihmiset eivät voi käyttäytyä yhdessä, kuin yhdellä tavalla. Otan sanani takaisin.
Me emme muuttuneet kumpikaan mutta kunnioitus toista kohtaan palasi ja se on juuri kaiken a&o.

 

[sil viisiin]

onnea, että sait vaimosi kanssa asiat skulaamaan jälleen!

 

[Guest]

Alkoholi ei ole este rakastamiselle ja onnelle, jos sen seuraukset ja vaikutuksetkaan eivät sitä ole. Siinä olen eri mieltä noista kriteereistäsi, jotka ovat ""muka"" hyviä syitä eroon.


Alkoholin aiheuttamat seuraukset tai siitä johtuvat tekemiset voivat sitä olla, jos niitä on. Kaikilla ei ole.

Alkoholi ei ole mikään hyväksyttävä puolustus ihmisen tehdessä jotain väärin.

Toisaalta alkoholi ei ole väärin ollenkaan, sen pahemmin kuin kahvi, jos ihminen itse tietää ja toimii niin kuin toimisi muutoinkin ja kantaa vastuun teoistaan/sanoistaan.

Toisin sanoen: Känni ei riitä puolustukseksi. Ja pelkkä känni ei ole pahe.

 

[Ap]

Hyvä pointti!
Alkoholi yksin ei ole syy avioeroon vaan siitä seuraavat ongelmat.
Alkoholi on yksi riippuvaisuuden laji kuten myös peli, urheilu, seksi, netti jne...
Jos siis puoliso on todella riippuvainen esim pelien pelaamisesta että kaikki perheen rahat kuluvat siihen niin ei siinä avio-onni kukoista.

Liika on liikaa kaikessa.

 

[Oli]

onni, että miehesi otti sinut vielä takaisin. Niin ei aina käy.

Itse tunnen yksinäisyyttä nykyisessä parisuhteessani mutta vanhaan en voisi koskaan palata (lapset jo maailmalla). Toivon, että löydän joskus ihmisen, jonka kanssa voisin vielä leikkiä kotia. Nykyisen kanssa en ehkä koskaan voi, on semmoista ihmistyyppiä, että en viikkoa enempää jaksaisi yhteiseloa. On kyllä kiva että on kuitenkin joku joka pitää hyvänä.


Onneksi on ystäviä ja ihana koti.