uusi mies ja lapset; vaikea yhtälö

[akkavalta]

Onko kukaan joutunu hylkäämään miesehdokkaan lasten takia? Siis mies ei tullut toimeen lastesi kanssa? Kokemuksia!

Itsellä hyvä mieskokelas mutta lasten(tytöt 3v ja 4v) ollessa paikalla vetäytyy hiljaiseksi taka-alalle... Olisiko tämä vaan alkureaktio... Kuinka teillä uusi mies käyttäytyi lasten ollessa paikalla?

 

[jansku]

Olisko mahdollista, että hän ei vain "osaa" olla lasten kanssa, jos ei ole kokemusta ennestään? Eli ehkä ei oikein aluksi hahmota, miten minkäkin ikäiselle lapselle puhutaan, mitä voisi touhuta jne... Voi olla ihan sellaista alkujännitystä, ja tuntee mukavammaksi katsella taka-alalta.
Mutta tietysti on ihmisiä, jotka ei lasten kanssa tule lainkaan juttuun. Jos ei lapset ylipäätään kiinnosta kovin paljon.

 

[Leah79]

No minua ärsytti suunnattomasti kun meillä oli samanlainen tilanne. Tapailin puolen vuoden ajan yhtä kaveria, hän tykkäsi lapsista ja oli kumminakin sukulaislapselleen, mutta meillä käydessään hän ei osannut olla luonteva lapsien kanssa. Hän istuskeli hiljaa ja lasten mentyä nukkumaan, alkoi jutella. Minä kyllä kysyin asiasta, ja jo seurustelun alussa kerroin lapsistani ja silloin se oli miehelle ookoo. Mutta hänen suhtautuminen heihin ei ollut minusta ookoo.Ehdotin sitäkin, että tavataan enemmän muualla kuin meillä. Ja enemmän keskenämme, ilman lapsia. Silloinkin hän sanoi, että ei ne lapset häntä häiritse.
Joskus saattoi olla semmoinen tilanne, että minä olin laittamassa ruokaa kun pienin lapsista vaikka kupsahti kumoon ja alkoi itkemään. Olisin odottanut, että tämä kaverini auttaisi, kun kerta istuskeli siinä joutilaana,mutta ei sillä refleksit toiminut ollenkaan. En tietenkään odottanut, että hän hoitaisi lapsiani kuin omiaan, mutta enpä osannut semmoista moukkamaisuuttakaan erottaa. Nyt sitten pikkuhiljaa tämä seurustelu on hiipunut, hän on hirveän loukkaantunut. Jos ja kun meillä on vielä jokunen keskustelu tulossa, niin aion kyllä painottaa juuri lasteni merkitystä.

 

[mievaan]

todella vaikea yhtälö... Itse mietin juuri 2 vuoden suhteen lopettamista osin tuon asian vuoksi

 

[seinäruusu]

\

Hän istuskeli hiljaa ja lasten mentyä nukkumaan, alkoi jutella.
Joskus saattoi olla semmoinen tilanne, että minä olin laittamassa ruokaa kun pienin lapsista vaikka kupsahti kumoon ja alkoi itkemään. Olisin odottanut, että tämä kaverini auttaisi, kun kerta istuskeli siinä joutilaana,mutta ei sillä refleksit toiminut ollenkaan.

No entäs ku lasten oma isä käyttäytyi näin meidän asuessa yhdessä :kieh:

 

[Leah79]

Niinpä! Minä olen kyllä nostanut metakan tuolloin ja onpahan ukko osannut nostaa lapsen lattialta, usein posket häpeästä punastellen.

 

[mamuska]

juuh,kerkesin tuossa jonkun tovin yh:na elellä ennen prinssini saapumista ja huomasin kyllä että ei nuo lapset ole miehille helppo niellä.yksi jannu jopa perusteli pettämistään sillä että kun onhan sullakin toi lapsi,just :kieh:
mutta toisaalta löytyyhän noita ihmemiehiäkin jotka hyväksyvät lapset.poikani saa jopa kutsua häntä isäkseen ja isän tavoin hän poikaani kohteleekin :heart:
voimia teille yh:na oloon ja toivottavasti löydätte ihmisen joka arvostaisi teitä ja lapsia :flower:

 

[pieleen meni]

\

Onko kukaan joutunu hylkäämään miesehdokkaan lasten takia? Siis mies ei tullut toimeen lastesi kanssa? Kokemuksia!

Itsellä hyvä mieskokelas mutta lasten(tytöt 3v ja 4v) ollessa paikalla vetäytyy hiljaiseksi taka-alalle... Olisiko tämä vaan alkureaktio... Kuinka teillä uusi mies käyttäytyi lasten ollessa paikalla?

Meillä oli kans se suhtautuminen vähän semmosta taka-alalla oloa. Varovaista kait alkuun.. ymmärsinhän minä tavattomasti, hänellä kun ei omia lapsia ollut eikä oikein kokemusta lapsista muutenkaan, vain hänen tuttavaperheellään oli pari samanikäistä lasta kuin minun lapseni, mutta he olivatkin äärimmäisen hyväkäytöksisiä ja kilttejä ja kunnollisia, ja kun sitten "perheinä" tapailimme, ei lapset ystävysytneet, vaikka kyllä kohteliaasti toimeen tulivatkin. Yhteinen harrastuskin oli, eikä edes siellä nämä lapset touhuneet keskenään.

Kuvaa lasten erilaista luonnetta ja erilaista lähtöasetelmaa sekä erilaista perhekuviota, missä minun lapseni ovat olleet ja missä nämä toiset lapsi eli.
Ja peruspersoonan eroja.

Ei meillä sitten mitään tullut tästä kuviosta vaikka mies kait luuli, että ajan kanssa ymmärtäisi ja alkaisi tykkäämään lapsistani. Hän käänsi sen kylläkin minun syykseni: silloin alussa minä en antanut hänelle vastuuta lapsista. Niin millaista vastuuta? Miten? Olisi ottanut sen, siinähän ne lapset olivat, saman katon alla asutiin yms.

Mies ei enää sietänyt lapsiani., lapset kun tuppaa kasvamaan, niistä tulee uhmakkaita teini-ikäisiä ja mikä kamalinta, tyttölapset kasvaa nuoriksi naisiksi, ja mies, joka ei ole tyttösen isä, joutuu näkemään kodissaan nuoren naiseksi kehittyvän neitoisen.. Kuulostaa uskomattomalta, mutta on totta: 40 vuotiaalle miehelle noin 13 v naiseksi kehittyvä lapsi alkoi olla ahdistavasti liikaa.. vaikkei tyttö puolialasti kotona koskaan kulkenutkaan. Ei hän lapseen kajonnut, eikä muutakaan, ei lapsi keikistellyt tai mitään hölmöä, eli normaalisti siinä, mies käänsi sekin asian lasta vastaan....

Eli ei onnistnut, olisi pitänyt alussa oleviin pieniin ja mitättömiin merkkeihin uskoa.

 

[positiviaa]

Meilläpä taas on hiukan toisin... Alussa oli mullakin sama fiilis, ettei mies ole yhtään kiinnostunut lapsesta mutta hänpä tarvitsikin vaan vähän aikaa, koska hänellä ei ollut aiempaa kokemusta lapsista. Nyt siis tämä puoli sujuu hienosti, mutta tyttö (2,5 v) protestoi voimakkaasti uutta miestäni vastaan (ei vielä asuta yhdessä). Eli käytännössä kiukuttelee kaikesta miehen ollessa läsnä, kun joutuu jakamaan äidin jonkun muun kanssa. Mieheen tämä sattuu tosi paljon, kuvittelee kai tämän johtuvan hänestä itsestään vaikka todellisuudessahan olis ihan sama lapsen kannalta, kuka "varastaa" häneltä äidin huomiota.

Mutta olen kuitenkin saanut lupauksen paremmasta elämästä, joten aion sinnikkäästi jatkaa suhdetta! Kyllä tämä vielä ajan kanssa muuttuu helpommaksi! Tai niin toivon...

 

[ikään kuuluva]

\

Meilläpä taas on hiukan toisin... Alussa oli mullakin sama fiilis, ettei mies ole yhtään kiinnostunut lapsesta mutta hänpä tarvitsikin vaan vähän aikaa, koska hänellä ei ollut aiempaa kokemusta lapsista. Nyt siis tämä puoli sujuu hienosti, mutta tyttö (2,5 v) protestoi voimakkaasti uutta miestäni vastaan (ei vielä asuta yhdessä). Eli käytännössä kiukuttelee kaikesta miehen ollessa läsnä, kun joutuu jakamaan äidin jonkun muun kanssa. Mieheen tämä sattuu tosi paljon, kuvittelee kai tämän johtuvan hänestä itsestään vaikka todellisuudessahan olis ihan sama lapsen kannalta, kuka "varastaa" häneltä äidin huomiota.

Mutta olen kuitenkin saanut lupauksen paremmasta elämästä, joten aion sinnikkäästi jatkaa suhdetta! Kyllä tämä vielä ajan kanssa muuttuu helpommaksi! Tai niin toivon...

Kuuluu ikään. Ei siis johdu siitä, ettei mies ole lapsen isä tai että ei asu vakituisesti siellä.
Voit siis lohduttaa miestäsi tällä.
Meilläkin on 2,5 v yhteinen lapsi ja yhdessä asutaan siis. Mutta auta armias jos isi tulee äidin viereen!! Tenava nostaa kauhean metelin ja tunkee siihen väliin ja sekaan. Jos köllöttelemme sohvalla vierekkän, on ipana suunnilleen minun naamallan lopulta. Tai jos näkee että isi on asettautumassa minun viereeni, keskeyttää leikin, syöksyy väliin, karjuu, tunkee miehen pois...
Yöllä ja itkuihin muutenkin kelpaa vain äiti. Jos isä menee, huuto pahenee.

Yhteistä hetkeä , läheisyyttä ja tunnesidettä, voi luoda lapsen kanssa menemällä pulkkamäkeen, tai hoitamalla lapsen iltakylvyn. Tekemällä yhdessä jotain ihan tavallista arkiasiaa, niin ettei äiti ole paikalla ollenkaan.