Uusavuttomuudesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kookosta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

kookosta

Aktiivinen jäsen
02.02.2007
18 491
0
36
Aina välillä saa ihmetellä miten jotkut ihmettelee miten uusavuttomia ihmisiä maa päälään kantaa. Aloin sitten pohtimään kunnolla Mistä se mahtaisi johtua (sen sujaan että päivittelen niitä ihmettelijöitä ).
Vielä 50 vuotta sitten on ollut ihan tavallista, että on perheessä on ollut monta lasta, ei ole ollut sähköä, puhelinta tai juoksevaa vettä autosta puhumattakaan. kylällä (parhaimmillään se kylä on ollut 50 km päässä ) on käyty traktorilla tai hevoskärryillä eikä tosiaankaan joka päivä. Sisaria on hoidettu kun vanhemmat on olleet maatöissä ja viihdykettä on tarvinnut hakea jostain muualta kun netistä, pleikkarista tai telkkarista. On ollut luontevaa että isommat sisaret hoitaa pienempiä ja näin oppivat perus asioita lasten hoidosta. On ollut normaalia että isovanhemmat onm asuneet saman katon alla ja näin ollen tieto lastenhoidosta sekä kodinhoidosta on siirtynyt luontevasti sukupolvelta toiselle.

Ja mitä on nykyään? On normaalia että perheessä on yksi, kaksi tai kolme lasta. Vanhemmat toki on töissä, mutta vanhemmat sisarukset ei siinä määrin hoida pienempiä kun enne vanhaan vaan pienemmät ovat hoidossa toisaalla aikuisten valvovan silmän alla. Sukulaiset asuu hajallaan ja usein isovanhemmat asuvat eri paikkakunnalla missä perhe. On autoja, telkkareita, sähköä ja muuta nykypäivän mukavuutta joka takaa sen että päätä ei tarvitse välttämättä vaivata elämisen perusasioilla, kuten "lapset tekee ruoan sillä aikaa kun äiti pesee pyykint", ei, nykyään kone pesee pyykit, äiti tekee ruoan ja lapset viihdyttävät itseään miten parhaaksi taitavat. Ja kun suku on levinnyt maailmalle kun akanat tuuleen ei jokapäiväisessä elämässä tule luonnollisia tilanteita missä vanhempi sukupolvi kertoisi ja neuvoisi nuorempaa kuinka koti ja lapset hoidetaan (kaikkiin "typeriin" mitä-puen-lapselle-päälle-kun-on-pakkasta-kysymyksiin on ollut vastaukset lähellä ). Nykypäivänä internetti korvaa suurelta osin ylipäätä sisoaalisia kanssakäymisiä, niin on aivan luonnollista että ne kysymykset jotka ennen olisi luonnostaan siirtyneet sukupolvelta toiselle kysytään internetissä.

Ja mitä siitä sitten tulee jos täälä(kään) ei noita kysymyksiä saa kysyä? Millainen mahtaa olla seuraavan sukupolven tarina ja heidän vanhempansa ovat tyäysin käsiä kodinhoidossa ja lastenhoidossa kun ei ole ollut ketään keltä kysyä mieltä askarruttavia asioita?
Eikö siis ole ihan hyvä että se uusavuttomuus tulee ilmi täälä(kin) näiden "typerien" kysymysten muodossa ja että tieto vaihtaa omistajaa, kun että esim joku äiti laittaa lapsen liian vähissä vaatteissa ulos nukkumaan ja lapsi paleltuu vaunuun?
 
:flower: Hyvin kirjoitettu. Suurin osa kotihommista ja lastenhoidosta on sellaisia että ne oppii harjoittelemalla. Kovasti helpottaa jos vieressä on joku kokeneempi joka puuttuu hommiin jos ne menevät pieleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
höpöhöpö. nykyään ihmiset tietävät asioita 1000 kertaa enemmän kuin ennen. ei voi verrata, nykyään on tietoa niin paljon enemmän.

meillä ei loisita, jos joku uskaltaa sanoa että on tylsä, minä ehdotan varmasti jotain ruoanlaittoa tai kotityötä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
höpöhöpö. nykyään ihmiset tietävät asioita 1000 kertaa enemmän kuin ennen. ei voi verrata, nykyään on tietoa niin paljon enemmän.

Ja se ei välttämättä ole hyvä tietä niin paljon. On helppo löytää valtavasti informatiota jotka usein ovat ristiriidassa keskenään ja on vaikea seuloa ilman kokemusta mikä on oikein ja mikä väärin. Ja toisaalta ei ehkä ole niin paljon käytännön kokemusta. Tieto itsessään on toisarvoista jos sitä ei osaa käyttää.
 
Minusta ainakin tuntuu että se tietotulva ja kaikenmaailman tutkimukset
ja "tutkimukset" voivat toisaalta syödä ihmisten uskoa itseensä ja saada sitä
maalaisjärjen ääntä vaimeammaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
höpöhöpö. nykyään ihmiset tietävät asioita 1000 kertaa enemmän kuin ennen. ei voi verrata, nykyään on tietoa niin paljon enemmän.

Toki tietoa on, mutta onko esim perunan keittämisestä ohjetta? Laita perunat kattilaan, lisää vettä niin että ne peittyvät, laita kattila liedelle.......

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
höpöhöpö. nykyään ihmiset tietävät asioita 1000 kertaa enemmän kuin ennen. ei voi verrata, nykyään on tietoa niin paljon enemmän.
Vaan eipä munkaan äitini 1960-luvulla lähtenyt kirjastoon etsimään tietoa vaan soitti omalle äidilleen. Nykyäitikin voi googlettaa, mutta palstalta saa yleensä vastauksen helpommin ja nopeammin (kysyn muuten täältä itsekin ennenkuin alan googlettamaan eikä kyse todellakaan ole siitä, ettenkö osaisi googlettaa). Ihan niinkuin äitini sai aikoinaan omalta äidiltään, vaikka maantieteellistä etäisyyttä olikin satoja kilometrejä.

Ap: totta on, että sukupolvien välinen ketju on alkanut pahasti katkeilla. Ei pelkästän arjen asioissa vaan perinteissäkin. Jokainen sukupolvi alkaa olla omanlaisensa, jolla ei ole enää yhteyttä edelliseen eikä tulevaan sukupolveen.

 
Ennen joo, ja nyt. Siltikään en haluaisi elää niinkuin ennen. Ensinnäkin kuålisin kylmään ja kosteaan (tiedän tämän, olen asunut englannissa).

Vanha isotätini kiteytti hyvin: Ei ennen tarvinnu tietää kuin oman kylän asiat! (Ja ne varmaan sitten tiedettiinkin todella hyvin.)

Ennen ei tarvinnut osata ajastaa videoita, "ymmärtää" microsoftia, murehtia koko ajan jostain (vaikka syyllisyyttä siitä että itsellä on asiat hyvin), saati tietää kuka on Lemmen viemän Laura. (Olen kahvitunnilla pihalla kuin lumiukko.) Ennen myös kuoltiin nuorempana, todennäköisesti johtuen armottomasta ruumiillisesta työstä, miettikää ny jotain vaatteiden virutusta avannossa, tulee pelkkä ajatuksesta nivelsärkyä.
Ennen muuten osa lapsista väkisinkin kuoli, kulkutauteihin yms. Saaristossa niitä hukkui kun vain sisarukset vahtivat.

Näitä on loputtomiin.

Kyllä minä nautin nykytekniikasta, modernista lääketieteestä, 37,5 tunnin viikkotyöajasta, päivähoidosta, peruskoulusta, äitiyslomasta jne. enkä niinkään kaipaa lypsykeikkaa aamuviideltä ja asumista anopin kanssa samassa tuvassa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
Ennen joo, ja nyt. Siltikään en haluaisi elää niinkuin ennen. Ensinnäkin kuålisin kylmään ja kosteaan (tiedän tämän, olen asunut englannissa).

Vanha isotätini kiteytti hyvin: Ei ennen tarvinnu tietää kuin oman kylän asiat! (Ja ne varmaan sitten tiedettiinkin todella hyvin.)

Ennen ei tarvinnut osata ajastaa videoita, "ymmärtää" microsoftia, murehtia koko ajan jostain (vaikka syyllisyyttä siitä että itsellä on asiat hyvin), saati tietää kuka on Lemmen viemän Laura. (Olen kahvitunnilla pihalla kuin lumiukko.) Ennen myös kuoltiin nuorempana, todennäköisesti johtuen armottomasta ruumiillisesta työstä, miettikää ny jotain vaatteiden virutusta avannossa, tulee pelkkä ajatuksesta nivelsärkyä.
Ennen muuten osa lapsista väkisinkin kuoli, kulkutauteihin yms. Saaristossa niitä hukkui kun vain sisarukset vahtivat.

Näitä on loputtomiin.

Kyllä minä nautin nykytekniikasta, modernista lääketieteestä, 37,5 tunnin viikkotyöajasta, päivähoidosta, peruskoulusta, äitiyslomasta jne. enkä niinkään kaipaa lypsykeikkaa aamuviideltä ja asumista anopin kanssa samassa tuvassa.

tuota ihan viimeistä lausetta en kaipaa minäkään. B)
 
Siis kyllä minäkin nautinnykyajan mukavuuksista enkä kyllä hyppisi riemusta jos joutuisin asumaan keskellä korpea ilman sähköä tai juoksevaa vettä ja puhuakseni jonkun ystävän kanssa puhelimella pitäisi mennä talvipakkasillakin hevospelillä sinne 50 km päähän lähimmälle puhelinkopille.

Kunhan vaan pohdiskelin mistä tämä nykyajan uusavuttomuus oikein voisi johtua =) Ja että onko se nyt niin mahottoman paha asia jos sitä joskus törmää johonkin ihan täysin älyvapaaseen kysymykseen (omasta mielestään) ja olisiko se nyt niin paha nakki vastata asiallisesti siihen kysymykseen sen sijaan että alkaa jeesustelemaan että "härrekuut miten sä voi olla noooooin tyhmä???!!?"
 

Yhteistyössä