vieras
Viisi vuotta sitten tehty kirjainuudistus on hankaloittanut kirjoittamisen opettamista ja oppimista kouluissa. Opetushallituksen mukaan tarkoituksena oli helpottaa käsin kirjoittamista, mutta luokanopettajien mielestä uudistus epäonnistui.
Tuusulalaisen Lepolan koulun luokanopettajan Anni Helasvuon mukaan jo opettajien on työlästä oppia uudistetut kirjaimet sidontasääntöineen, saati sitten opettaa niitä 8- ja 9-vuotiaille lapsille.
- Lapsille ei ole mitään selkeää sääntöä annettavaksi. Osa kirjaimista liittyy toisiinsa ja osa ei, Helasvuo kertoo.
Kirjoituskirjaimiin tehtiin iso muutos jo 1980-luvulla, jonka jälkeen kirjaimia vielä päivitettiin viisi vuotta sitten. Vuonna 1986 kirjaimista poistettiin silmukat ja muut koukerot, ja kaunokirjoittaminen läheni tekstaamista. 2000-luvun puolivälissä kirjaimia viilattiin vielä hiukan.
Viimeisimmästä kirjainuudistuksesta vastannut opetusneuvos Pirjo Sinko Opetushallituksesta sanoo, että tavoitteena oli vähentää kirjoittamisen hankaluutta.
- Tuli viestiä, että oppilaiden käsialat ovat huonontuneet, ja varsinkin poikien oli vaikea oppia kirjaimia, Sinko muistelee.
Kirjaimilla pyritään nopeuteen
Uusista kirjaimista on yritetty tehdä sellaiset, että ne olisi nopea oppia ja niillä kirjoittaminen olisi nopeaa. Kouluissa aika on kortilla, eikä käsialan hiomiseen käytetä enää samalla tavalla aikaa kuin ennen. Myös koko kirjoittamisen painopiste on muuttunut. Käsialan ulkonäköä tärkeämpää on, miten oppilas perustelee sanottavansa.
- Käsinkirjoittamisen alue yhteiskunnassa on kapeutunut. Jos oppimista voi jotenkin jouduttaa, niin on vain eduksi, että hyvän ja selkeän käsialan oppii nopeasti, Sinko perustelee.
Luokanopettajaliiton hallituksen jäsenen Mira Ketolan mielestä nopeudesta ei uusien kirjaimien yhteydessä voi kuitenkaan puhua.
- Kirjoittaminen on hirveän hidasta, sellaista tököttämistä suorastaan, sillä kynää pitää nostaa koko ajan. Lasten käsialat ovat huonontuneet, koska uusilla tyyppikirjaimilla on vaikea kirjoittaa, Ketola sanoo.
Säännöt uhkaavat tarinankerrontaa
Anni Helasvuo pelkää, että tyyppikirjaimisto latistaa hänen kolmasluokkalaistensa innon kirjoittaa tarinoita.
- Kolmannella oppilailta vaaditaan tyyppikirjaimistoa. Oppilaat tykkäävät kirjoittaa, mutta harrastus saattaa tyrehtyä, kun heidän on keskityttävä muistamaan liittymissääntöjä.
Kauniimpaa se entinen kaunokirjoitus oli.
