Uudelleen raskaana pian synnytyksen jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Millaisia kokemuksia teillä on lasten pienestä ikäerosta (esim. alle vuosi tai n.1 v.)?
Eli tulemisesta nopeasti raskaaksi edellisen lapsen synnytyksen jälkeen?
Moni puhuu elimistön jaksamisesta.. samoin kahden pienen kanssa pärjääminen mietityttää...
 
:) mie sanoisin että alku on ihan hemmetin rankkaa, kun pitää tottua siihen että onkin kaksi vauvaa..mutta nyt kun ovat pikkusen isompia ( omani kolme ja neljä vuotiaat ) ni ihan hemmetin hyvä homma, että tulivat niin peräkkäin!! kavereita ovat!! :D :heart:
 
Meidän muksuilla on ikäeroa 1v1kk. Pienessä ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa. Jotenkin tuntuu ettei molempiin lapsiin voi keskittyä täysipainoisesti kun kummatkin ovat niin vauvoja..toinen jää väkisinkin vähemmälle huomiolle... Väsymys on aika kova toisinaan näiden kans,varsinkin jos molemmat valvottaa öitä..
Mutta ompahan lapsista toisilleen seuraa..nyt sen huomaa kun kakkonen on noin vuoden ikäinen.
Ihan oon tyytyväinen että tuli tämmönen onnellinen "vahinkokakkonen" :heart:
 
meillä jaksetaan vaihtelevasti pienimpien ikä ero n1v2kk (tytöt siis 1v7kk ja 5kk) isommat pojat on sitten 4v ja 7v ja tuntuu että niissä on tekemistä enemmän kuin tytöissä :D

kyllä tuo 4 odotus välillä otti koville (paljon ennakoivia suppareita tosin niitä oli 3 muustakin jo rv 20 lähtien) mutta kyllä ne menee siinä sivussa kaikki mukulat kun montaa asiaa joudut kumminkin samaan aikaan tekemään
 
Meillä lapsilla eroa 1v1kk.

Alkuun oli ihan hiivatin rankkaa, koko ajan kamalat syyllidyyden tunteet ettei toinen saa huomiota. Kumpanenkin heräili öisin, ei ollu ikinä aikaa muuhun kun lapsiin ja koko ajan väsytti.

Nyt kun pienempi on 1,5v on elämä ihanaa taas! Lapset viihtyy keskenään, eikä ole samalla tavalla musta riippuvaisia kuten ennen, eli joka inahus ei ole heti mulle.

Jälkiviisaana o helppo sanoo että oli ihan helppoo, mutta uudelleen en välttämättä lapsia niin pienillä ikäeroilla haluais.
Tai ehkä kuitenkin..
 
Tosi rankkaa oli.Meillä ekan ja tokan ikäero on 1v 3 viikkoa.Esikoinen oli vähän päälle yksi vee vauvan syntyessä.En tajua miten oon selvinnyt tuosta ajasta,asuttiin vielä silloin ulkomailla miehen työkomennuksen takia eikä tukiverkostoa ollut.En muista paljoakaan ekasta vuodesta,vauvalla oli koliikkia ja esikoinen oli superenerginen pikkuvesseli (joka nukkui huonosti).Meillä toka raskaus oli vahinko,en todellakaan olisi halunnut heti perään toista!!
No,aika kultaa muistot ;) Olihan lapsista paljon seuraa toisilleen ja on edelleen (nyt 8v ja 7v).
Joillakin voi olla hyviä kokemuksia pienestä ikäerosta esim . jos on hyvin nukkuvat lapset ja saa joskus hoitoapua.
 
Meillä on 1v5kk ja seuraaville tulee vain 1v3kk eli meillä on kohta vähän niinkuin 3 vauvaa. vaikka onhan tuo isoin jo yli 2. mutta vauva hänkin silti välillä. Kokemuksesta voisin sanoa että pienissä ikäeroissa on omat hyvät ja huonot puolensa. ne hyvät tulee paremmin esille kun lapset kasvaa. onhan niillä tosin seuraa toisistaan jo nyt mutta paljon näissä kahdessakin on hommaa. mitenhän sitten 3men kanssa :P meillä siis kaikki lapset on suunniteltuja koska halusin yhden tytön. meille tulee 3mas poika. pojat siis 10kk ja 2v3kk
 
ainiin edelliseen viestiini voisin vielä lisätä että fyysinen kunto on historiaa. jatkuvat raskaudet on kierouttanu mun selän ja paino noussut pilviin. eli siis rankinta on raskaana olo ei sinällään lapset. Medän pojat nukkuu yönsä hyvin ja herää yhtäaikaa päiväuniltakin :) rytmi heillä on sama joka helpottaa päiviä paljon :D
 
Lapsilla ikäeroa vähän alle vuosi ja hyvin on mennyt!Paljon helpompaa kun alkuun ajattelin.En ole ollut ollenkaan niin väsynyt kuin esikoisen vauva aikoina.Tuntui että raskaus meni siinä sivussa kun oli jo pieni vauva eikä sitten stressannut kaikesta mahdollisesta.
 
Oman kokemuksen mukaan pieni lapsi (meillä 1v3kk) ei osaa olla samalla lailla mustasukkainen vauvasta kuin isompi, joka on ehtinyt olla perheen vauvana kauemmin aikaa. Ainakin meillä oli näin. Vanhempi lapsi vain "tyytyi osaansa", piti ihan luonnollisena sitä, että on toinenkin pieni hoidettava. Tosin kakkonen oli vauvana erittäin helppo tapaus, joten lieneekö sekin vaikuttanu minun positiiviseen kuvaan tästä asiasta.
 
meillon esikoinen 4v ja kuopus 1v maanantiana syntynee kolmas. ikäeroa ois tarkalleen 1v1kk tää raskaus on ollut rankka kaikkine vaivoineen ja kun ei oo saanu levättyä niinkun ollenkaan. nuorempi nukkuu päikkärit muttei esikoinen. onneks tää on kohta ohi. vauva-arjen jaksaa jos ei satu koliikki vauvaa tulemaan..näin ainakin uskon. loppujenlopuks on kiva että on pieni ikäero. kummatkin on poikia (ainakin näin lupasivat )
 
Ihmettelen miten raskaaksi voi tulla jos on pieni vauva ja täysimettää...on se jo aika sitkee uuden ihmisen alku jos ei kesken mene,kun miettii elimistön toimintaa synnytyksen jälkeen..kaikki hormonit ym. Ite tässä vaan pähkäilen et mitenköhän on itellä laita,ku on alavatsakipuja ja välil tullu pahoinvointia täs lähiaikoina...ehkäsy on ollu,mut eipä se kaikilla pidä vaik olis jo isommatkin lapset. Miten ootte totutellu ajatukseen,et tulee vauva alle vuoden ikäerolla,jos siis vielä ei ole ajatellut edes yrittää? Meillä miehen kans ajatus et kaikki otetaan vastaan mitä annetaan,eihän se ehkäisy koskaan täysin 100% ole...joten myöss raskaaksi tulemisen mahdollisuus elää. Vaikka tietysti jos nyt ite olis raskaana,niin aika shokki se varmasti olisi alkuunsa. Kertokaahan teidän tuntemuksia!
 
Mulla on aikaa synnytyksestä 3kk,eli 3kk on tyttövaavinikin.Raskaksi tulin vaiksen suunnitellut sitä,aika keskeytykseen varattuna,mutta taidan perua sen kun en taida pystyä siihen.Kyllä elimistön pitäisi kestää,mulla jo 5 lasta ennestään,mutta jos on aiemmin ollut sektiossa ja tulee pian raskaaksi,en tiedä kestääkö kohtu,mutta eipä ole sektiosta kokemuksia.Ja se on myös varmasti henkilökohtainen juttu kestääkö keho,kai sitä tarvii vaan kuunnella omaa kehoaan ja tehdä niinkun sydän sanoo.Itsellä on ihan sellainen olo että keho jaksaa hyvin,mutta vähän mietityttää että jaksanko itse monen pienen kanssa.Kai se tästä.Voimia ja jaksamisia kaikille odottaville. :)
 

Yhteistyössä