Ketjun aloittajan (ja ensimmäisen viestin) kanssa olen ollut samoilla linjoilla jo hyvin pitkään.. Kristittynä ja uudestisyntyneenä uskovaisena olen yleensä joka paikassa kokenut olevani vähemmistön edustaja arvoineni ja ajatuksineni. Yleinen "periaate" (yliopistosta leikkipuistoon) tuntuu olevan suvaitsevaisuuden kannalla. Tämä suvaitsevaisuus ei vain tunnu viimekädessä koskevan kristittyjä. Viimeistään siinä vaiheessa kun mainitsee toimivansa raamatun periaatteiden mukaan saa osakseen kummastuneita katseita. Onko se niin vaikea loppujen lopuksi ymmärtää ja hyväksyä, että raamattu voi olla joidenkin elämässä se ohjenuora ja auktoritetti, johon elämän valintoja peilataan. Tämä asiahan ei tunnetusti ole uusi ajatus, koska Jeesuskin jo aikanaan mainitsi ristin olevan hullutus...
Kristittynä en itse koe tarvetta syrjiä ketään ihmistä. On kyse sitten homojen elämäntavasta tai muslimeista. Ehkä tässä asiassa toimin jonkun mielestä väärin pitäessäni "mölyt mahassani" ja jättäytymällä tarkoituksella väittelyistä ulos. Jos oma lapseni valitsisi erilaisen elämäntavan tai arvot, mitä itselläni en varmasti ikimaailmassa kykenisi lastani hylkäämään. Hyväksyn ihmisen lähtökohtaisesti sellaisena kuin hän on. Ei se minun maailmaani sinällään hetkauta miten toiset ihmiset ympärilläni elävät. Riittää siis kun pidän huolen omista asioistani (tai hengellisin termein: pidän huolen omasta vaelluksestani
).
Täällä palstalla on myös usein sellainen meininki, että toisin ajattelijat lytätään. Toki joukkoon mahtuu usein joku keskustelevampikin kommentti, mutta nämä jäävät usein huomiotta. Tämä harmittaa sen verran, että koska en tahdo "himouskovaisen" tai käännyttäjän mainetta jätän yleensä sen takia kommentoimatta mihinkään uskontoaiheiseen ketjuun. Tällä kertaa ap:llä oli niin hyvä pointti, että halusin siksi kommentoida tähän ketjuun. :wave: