V
vierailija
Vieras
Uskotko että voisit rakastua tulenpalavasti vaikkapa tekohampaiseen ikityöttömään elämässään epäonnistuneeseen mieheen?
Itse en usko että rakkaus on sokea.
Itse en usko että rakkaus on sokea.
Miksi ois sokea jos rakastuu jonkun luonteenpiirteisiin eikä meriitteihin tai ulkonäköön?
Uskon ennemminkin, että rakkaus on sokea siten, että voi hylätä täysin nykyisen elämän ja muuttaa vaikka keskelle korpea toisen ihmisen luo.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Eikö rakastunut muka huomaa toisen pahojakaan vikoja tms ? Itseäni haittaisi vaikkapa toisen kaljuuntuminen , mutta ilmeisesti sillä ei kaikille olisi väliä.
No eihän tästä nyt oo edes kahta vuosisataa kun täälläkin mies aina elätti naisen.
V
vierailija
Vieras
Ei se täysin sokea ole. Jos huomaa tarpeeksi aikaiseen todella pahoja vikoja, järki voi sammuttaa ihastuksentunteen.
Ei rakkaudessa ole välttämättä mitään järkeä.
No ei ois mulle nappiosuma. Eikä kai sullekaan. Mutta entäs joku jolla ei itselläänkään ole kaikki "täydellisen elämän" kriteerit kasassa.
Ei tosiaan ole. Mutta se, miten se kannattelee, on jotain mikä tekee siitä järkevää.
T
Tikkutyttö
Vieras
Kyllä ja en.
En usko, että rakkaus on ihastumisvaiheessa sokea: täytyyhän kumppanissa olla piirteitä ja ominaisuuksia, jotka saavan pään sekaisin. Sen takia rakastuminen alussa kuvailtuun tyyppiin olisi silkka mahdottomuus.
Sen sijaan rakkaus saattaa olla sokea siinä mielessä, että kumppanin huonojakin vikoja ja tapoja sietää (esim. huono käytös tai jopa perheväkivaltatapaukset), kun on niin kovin ihastunut ja rakastunut.
En usko, että rakkaus on ihastumisvaiheessa sokea: täytyyhän kumppanissa olla piirteitä ja ominaisuuksia, jotka saavan pään sekaisin. Sen takia rakastuminen alussa kuvailtuun tyyppiin olisi silkka mahdottomuus.
Sen sijaan rakkaus saattaa olla sokea siinä mielessä, että kumppanin huonojakin vikoja ja tapoja sietää (esim. huono käytös tai jopa perheväkivaltatapaukset), kun on niin kovin ihastunut ja rakastunut.
