On kuitenkin ehkä hyvä ymmärtää, että tämä maailma ei tule koskaan olemaan täysin tasapuolinen kaikille. Ja vaikka me kuinka yrittäisimme estää kaiken kasaantumista joillekkin yksilöille, sitä ei vaan voi estää. Vakava sairastuminen ei ole ikinä reilua.
Esimerkkinä murtunut jalka on vähän huono. Se paranee suhteellisen lyhyellä aikataululla ja tes- sopimukset pitää huolen siitä, että palkka juoksee aika pitkään ja sen jälkeen tulee kelan sairauspäiväraha. Paska osuu kaikilla tuulettimeen siinä kohtaa, jos sairaus vaikuttaa kongnitiivisiin kykyihin pitkäksi aikaa ja sairaus on vakava. Työn laadulla ei siinä kohtaa ole merkitystä.
On myös hyvä ymmärtää, että meillä kaikilla on vastuu valinnoistamme. Tekoäly tulee ehkä korvaamaan sen koodarin jonain päivänä samalla kun hitsarin hommille ei näy loppua.
Jos teet lapsia, niin sinulla on ensisijainen vastuu heidän hyvinvoinnistaan ja elinoloistaan. On toki hienoa, että yhteiskunta ottaa koppia, jos vanhempien kapasiteetti ei riitä, mutta lähtökohtaisesti lapsia ei tehdä yhteikunnan elätettäväksi ja kasvatettavaksi. Tästä syystä vastustan suuresti erinäisten lisien ja tukien kasvua lapsimäärän kasvaessa. Jos ei kykene huolehtimaan siitä ensimmäisestäkään taloudellisesti, ei ehkä kannata tehdä lapsia lisää.