Uskonnosta ja kastamisesta, taas vaihteeks..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Monet vanhemmat sanoo, etteivät kasta lastaan, koska eivät halua päättää kirkkoon kuulumista hänen puolestaan. Ja että eivät halua aivopestä lastaan jne. Mitä jos lapsi vanhempana on kiinnostunut uskon asioista, ja hän kysyy teiltä että miksette mua kastaneet vauvana? Saako lapsi teiltä puolueettomia vastauksia Jeesuksesta ja raamatusta, kun hän niitä kyselee pienenä? Miten luulette, että lapsen elämä on erilaista, vaikka hän ei kirkkoon kuulu, kuin jos kuuluisi? Kuka häntä aivopesee? Koetteko te itse (jos olette kuuluneet kirkkoon lapsena), että uskonnontunnit, joulujuhlat jne. ovat olleet ahdistavia? Miksi lapsi ei saisi kuulla Jeesuksesta, ja muodostaa itse suhteensa häneen, tai olla muodostamatta?

Tässä muutama kysymys alkuun, mitä on mielessä.
 
Seurakuntayhteyteen kuuluminen ei mun mielestäni ole niinkään yhteydessä uskontokasvatukseen. Kaikissa kristillisissä suunnissa ei ole tapaa kasvaa vauvoja ja silti uskontokasvatus on voimakasta alusta lähtien. Valtaosa suomalaisista kastaa lapsensa mutta kasvatuksessa noudattaa kristinuskon suhteen hyvin neutraalia linjaa.
Meillä lapset saavat kuulla Jeesuksesta lähinnä historiallisena henkilönä. Kerron eri uskonnoista puolueettomasti.
 
Voi luoja.

Lapsi elää monikulttuurisessa Suomen maassa pk-seudulla. Lapsi oppii, että on monia uskontoja ja ne kaikki ovat niihin uskoville yhtä oikeita ja tärkeitä. Jeesus ei ole sen tärkeämpi tuttavuuden kohde kuin vaikka joku hindujumala.

Lapsi menee elämänkatsomustiedon tunneille peruskoulussa ja jos haluaa, saa vapaasti valita rippileirin, protuleirin tai jonkin muun aikuistumisriitin jos haluaa kun on sen 15 v.

Annamme varmasti lapselle puolueettomampaa tietoa eri uskonnoista (ei vain jeesuksesta) kuin valtaosa perheistä, joissa ei olla uskonnollisuutta edes pohdittu ja mennään vaan kuin lampaat joukon jatkona tapakristittyinä joulukirkkoon ja thats it.

Lapsi saa kasvaa ehjäksi ihmiseksi ilman painostusta.

Opetamme vahvat perhekeskeiset arvot: toisen kunnioittaminen AINA (uskonnosta, seks.suuntautumisesta, kansallisuudesta riippumatta), luonnon säilyttäminen, ekologiset arvot jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
Seurakuntayhteyteen kuuluminen ei mun mielestäni ole niinkään yhteydessä uskontokasvatukseen. Kaikissa kristillisissä suunnissa ei ole tapaa kasvaa vauvoja ja silti uskontokasvatus on voimakasta alusta lähtien. Valtaosa suomalaisista kastaa lapsensa mutta kasvatuksessa noudattaa kristinuskon suhteen hyvin neutraalia linjaa.
Meillä lapset saavat kuulla Jeesuksesta lähinnä historiallisena henkilönä. Kerron eri uskonnoista puolueettomasti.

Mä muistan omasta lapsuudesta, kuinka lähes kaikki luokkalaiset sekoitti keskenään aina uskonnon ja historian. Myös minä. Jonkinlaista historiaahan se uskontokin on, lapsen näkökulmasta siis. Mä en vaan ymmärrä, että miksi uskonto nähdään niin pahana asiana, aivopesuna tms., vaikka lapselle se ei sellaista ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
Seurakuntayhteyteen kuuluminen ei mun mielestäni ole niinkään yhteydessä uskontokasvatukseen. Kaikissa kristillisissä suunnissa ei ole tapaa kasvaa vauvoja ja silti uskontokasvatus on voimakasta alusta lähtien. Valtaosa suomalaisista kastaa lapsensa mutta kasvatuksessa noudattaa kristinuskon suhteen hyvin neutraalia linjaa.
Meillä lapset saavat kuulla Jeesuksesta lähinnä historiallisena henkilönä. Kerron eri uskonnoista puolueettomasti.

Mä muistan omasta lapsuudesta, kuinka lähes kaikki luokkalaiset sekoitti keskenään aina uskonnon ja historian. Myös minä. Jonkinlaista historiaahan se uskontokin on, lapsen näkökulmasta siis. Mä en vaan ymmärrä, että miksi uskonto nähdään niin pahana asiana, aivopesuna tms., vaikka lapselle se ei sellaista ole.

Ehkä just siksi, koska lapsi ei osaa erottaa totuutta ja tarua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viksi:
Voi luoja.

Lapsi elää monikulttuurisessa Suomen maassa pk-seudulla. Lapsi oppii, että on monia uskontoja ja ne kaikki ovat niihin uskoville yhtä oikeita ja tärkeitä. Jeesus ei ole sen tärkeämpi tuttavuuden kohde kuin vaikka joku hindujumala.

Lapsi menee elämänkatsomustiedon tunneille peruskoulussa ja jos haluaa, saa vapaasti valita rippileirin, protuleirin tai jonkin muun aikuistumisriitin jos haluaa kun on sen 15 v.

Annamme varmasti lapselle puolueettomampaa tietoa eri uskonnoista (ei vain jeesuksesta) kuin valtaosa perheistä, joissa ei olla uskonnollisuutta edes pohdittu ja mennään vaan kuin lampaat joukon jatkona tapakristittyinä joulukirkkoon ja thats it.

Lapsi saa kasvaa ehjäksi ihmiseksi ilman painostusta.

Opetamme vahvat perhekeskeiset arvot: toisen kunnioittaminen AINA (uskonnosta, seks.suuntautumisesta, kansallisuudesta riippumatta), luonnon säilyttäminen, ekologiset arvot jne.

Lapsi voi oppia kunnioittamaan myös muita uskontoja, vaikka itse olisikin kristitty. Tietääkö pieni ekaluokkalainen, miksi hänet erotetaan luokasta kerran viikossa et-tunneille? Eikä ole muun luokan kanssa samoilla tunneilla? Ja mistä sä tiedät, että te annatte sen puolueettomampaa tietoa kuin muut? Vaikka meillä lapset kuuluu kirkkoon, niin me puhutaan ihan kaikesta. Myös siitä, että kaikki ei usko Jumalaan, ja että Hän on maailman luonut. Miksi pienen lapsen kuuluu sitä uskonto niin syvällisesti miettiäkään, eikö hän voi mennä joulukirkkoon muiden luokkalaisten kanssa koska se on aivopesua?
 
Mä en ole sen ihmeemmin ajatellut asiaa.Meidän lapset on kastettu lähinnä sen takia,että "niin on ollut tapana".Ei se meillä liity mitenkään uskontoon,kun itse me vanhemmat emme usko.Uskonto ei liity meidän elämään mitenkään ja lapset saa sen perusannoksen sitten päivähoidossa ja koulussa.Ihan normaali musta on tullut kun tällä samalla kaavalla olen kasvanut.Kotona sitten optetaan lapsille se yksinkertainen asia,että jokainen on omanlaisensa ja sitä täytyy kunnioittaa uskontoon,ulkonäköön,seksuaalisuuteen ja sukupuoleen katsomatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
Seurakuntayhteyteen kuuluminen ei mun mielestäni ole niinkään yhteydessä uskontokasvatukseen. Kaikissa kristillisissä suunnissa ei ole tapaa kasvaa vauvoja ja silti uskontokasvatus on voimakasta alusta lähtien. Valtaosa suomalaisista kastaa lapsensa mutta kasvatuksessa noudattaa kristinuskon suhteen hyvin neutraalia linjaa.
Meillä lapset saavat kuulla Jeesuksesta lähinnä historiallisena henkilönä. Kerron eri uskonnoista puolueettomasti.

Mä muistan omasta lapsuudesta, kuinka lähes kaikki luokkalaiset sekoitti keskenään aina uskonnon ja historian. Myös minä. Jonkinlaista historiaahan se uskontokin on, lapsen näkökulmasta siis. Mä en vaan ymmärrä, että miksi uskonto nähdään niin pahana asiana, aivopesuna tms., vaikka lapselle se ei sellaista ole.

Ehkä just siksi, koska lapsi ei osaa erottaa totuutta ja tarua.

Niin, eikä lapsen tarvitsekaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Ehkä just siksi, koska lapsi ei osaa erottaa totuutta ja tarua.
Niin, eikä lapsen tarvitsekaan.
Öh, no ehkä kouluikäisen jo tarvitsee? Kyllä mun mielestäni lapselle pitää kertoa, mitkä asiat ovat oikeasti tapahtuneet ja minkä asioiden ihmiset uskoo tapahtuneen. Ja mitä eroa niillä on. Hyvät opet tekeekin niin, toivon.

Itse olin ainakin kauhuissani ekaluokalla, kun olin kuunnellut ekaa kertaa opettajan ussa-juttuja ja luulin kaikkea todeksi, aivan kamalaa. 7-vuotiaan pään saa helposti sekaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja viksi:
Voi luoja.

Lapsi elää monikulttuurisessa Suomen maassa pk-seudulla. Lapsi oppii, että on monia uskontoja ja ne kaikki ovat niihin uskoville yhtä oikeita ja tärkeitä. Jeesus ei ole sen tärkeämpi tuttavuuden kohde kuin vaikka joku hindujumala.

Lapsi menee elämänkatsomustiedon tunneille peruskoulussa ja jos haluaa, saa vapaasti valita rippileirin, protuleirin tai jonkin muun aikuistumisriitin jos haluaa kun on sen 15 v.

Annamme varmasti lapselle puolueettomampaa tietoa eri uskonnoista (ei vain jeesuksesta) kuin valtaosa perheistä, joissa ei olla uskonnollisuutta edes pohdittu ja mennään vaan kuin lampaat joukon jatkona tapakristittyinä joulukirkkoon ja thats it.

Lapsi saa kasvaa ehjäksi ihmiseksi ilman painostusta.

Opetamme vahvat perhekeskeiset arvot: toisen kunnioittaminen AINA (uskonnosta, seks.suuntautumisesta, kansallisuudesta riippumatta), luonnon säilyttäminen, ekologiset arvot jne.

Lapsi voi oppia kunnioittamaan myös muita uskontoja, vaikka itse olisikin kristitty. Tietääkö pieni ekaluokkalainen, miksi hänet erotetaan luokasta kerran viikossa et-tunneille? Eikä ole muun luokan kanssa samoilla tunneilla? Ja mistä sä tiedät, että te annatte sen puolueettomampaa tietoa kuin muut? Vaikka meillä lapset kuuluu kirkkoon, niin me puhutaan ihan kaikesta. Myös siitä, että kaikki ei usko Jumalaan, ja että Hän on maailman luonut. Miksi pienen lapsen kuuluu sitä uskonto niin syvällisesti miettiäkään, eikö hän voi mennä joulukirkkoon muiden luokkalaisten kanssa koska se on aivopesua?

ap:

Jos huomasit, asumme pk-seudulla (Helsingissä) Asuinalueemme lapsista alle puolet on kastettu. Sinne et-tunneille menee siis vähintään puolet luokasta, tässä asiassa emmem edusta vähemmistöä :)

Pienen lapsen ei nimenomaan tarvitse miettiä uskontoa omakohtaisesti, siksi emme sitä heille opeta/tuputa. Uskonto ei kuulu ideologioihimme, joten sen opettaminen lapselle olisi kovin päälleliimattua ja falskia. Jos jumalia on, kyllä lapsemme heidän olemassaolostaan pääsevät nauttimaan sitten kun ovat sen ikäisiä, että ovat päässeet tuosta konkreettisesta satuolentotason ajattelusta eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
meillä lasta ei kasteta koska olemme uskovaisia, enkä halua lapseni koskaan joutuvan kokemaan samaa kriisiä kasteesta jonka itse koin uskoontuloni jälkeen

Kertoisitko lisää?

niin siis lapsikastehan ei ole raamatullinen, joten emme kasta lapsia.

Lisäksi itse olen entinen luterilainen ja minut oli lapsena kastettu, uskoontulon jälkeen koin vahvan Jumalan kehoituksen mennä uskovien kasteelle, mutta kuuntelin vähän liikaa eräiden luterilaisten opetusta, jonka mukaan uudelleen kasteelle meno on Pyhän Hengen pilkka, siis ainoa synti, jota ei voi koskaan saada anteeksi. Onneksi kuitenkin luotin Jumalan kehotukseen lopulta enemmän kuin ihmisiin ja kävin kasteella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viksi:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja viksi:
Voi luoja.

Lapsi elää monikulttuurisessa Suomen maassa pk-seudulla. Lapsi oppii, että on monia uskontoja ja ne kaikki ovat niihin uskoville yhtä oikeita ja tärkeitä. Jeesus ei ole sen tärkeämpi tuttavuuden kohde kuin vaikka joku hindujumala.

Lapsi menee elämänkatsomustiedon tunneille peruskoulussa ja jos haluaa, saa vapaasti valita rippileirin, protuleirin tai jonkin muun aikuistumisriitin jos haluaa kun on sen 15 v.

Annamme varmasti lapselle puolueettomampaa tietoa eri uskonnoista (ei vain jeesuksesta) kuin valtaosa perheistä, joissa ei olla uskonnollisuutta edes pohdittu ja mennään vaan kuin lampaat joukon jatkona tapakristittyinä joulukirkkoon ja thats it.

Lapsi saa kasvaa ehjäksi ihmiseksi ilman painostusta.

Opetamme vahvat perhekeskeiset arvot: toisen kunnioittaminen AINA (uskonnosta, seks.suuntautumisesta, kansallisuudesta riippumatta), luonnon säilyttäminen, ekologiset arvot jne.

Lapsi voi oppia kunnioittamaan myös muita uskontoja, vaikka itse olisikin kristitty. Tietääkö pieni ekaluokkalainen, miksi hänet erotetaan luokasta kerran viikossa et-tunneille? Eikä ole muun luokan kanssa samoilla tunneilla? Ja mistä sä tiedät, että te annatte sen puolueettomampaa tietoa kuin muut? Vaikka meillä lapset kuuluu kirkkoon, niin me puhutaan ihan kaikesta. Myös siitä, että kaikki ei usko Jumalaan, ja että Hän on maailman luonut. Miksi pienen lapsen kuuluu sitä uskonto niin syvällisesti miettiäkään, eikö hän voi mennä joulukirkkoon muiden luokkalaisten kanssa koska se on aivopesua?

ap:

Jos huomasit, asumme pk-seudulla (Helsingissä). Asuinalueemme lapsista alle puolet on kastettu. Sinne et-tunneille menee siis vähintään puolet luokasta, tässä asiassa emmem edusta vähemmistöä :)

Pienen lapsen ei tarvitse nimenomaan miettiä uskontoa omakohtaisesti, siksi emme sitä heille opeta/tuputa.

Huomasin, me emme asu. Mä en vaan tajua että miksi se on tuputtamista. Koitko itse lapsena sen sellaiseksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
meillä lasta ei kasteta koska olemme uskovaisia, enkä halua lapseni koskaan joutuvan kokemaan samaa kriisiä kasteesta jonka itse koin uskoontuloni jälkeen

Kertoisitko lisää?

niin siis lapsikastehan ei ole raamatullinen, joten emme kasta lapsia.

Lisäksi itse olen entinen luterilainen ja minut oli lapsena kastettu, uskoontulon jälkeen koin vahvan Jumalan kehoituksen mennä uskovien kasteelle, mutta kuuntelin vähän liikaa eräiden luterilaisten opetusta, jonka mukaan uudelleen kasteelle meno on Pyhän Hengen pilkka, siis ainoa synti, jota ei voi koskaan saada anteeksi. Onneksi kuitenkin luotin Jumalan kehotukseen lopulta enemmän kuin ihmisiin ja kävin kasteella.

Kuulutteko johonkin muuhun seurakuntaan? Näkyykö uskonto teidän elämässänne?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Lapsi voi oppia kunnioittamaan myös muita uskontoja, vaikka itse olisikin kristitty. Tietääkö pieni ekaluokkalainen, miksi hänet erotetaan luokasta kerran viikossa et-tunneille? Eikä ole muun luokan kanssa samoilla tunneilla? Ja mistä sä tiedät, että te annatte sen puolueettomampaa tietoa kuin muut? Vaikka meillä lapset kuuluu kirkkoon, niin me puhutaan ihan kaikesta. Myös siitä, että kaikki ei usko Jumalaan, ja että Hän on maailman luonut. Miksi pienen lapsen kuuluu sitä uskonto niin syvällisesti miettiäkään, eikö hän voi mennä joulukirkkoon muiden luokkalaisten kanssa koska se on aivopesua?
Noh, pieni ekaluokkalainen menee myös liikuntatunnilla oman sukupuolensa mukaiseen pukuhuoneeseen. Paria vuotta myöhemmin hän menee enkun tunnille, vaikka paras kaveri meneekin ruotsin tunnille. Ei se nyt niin vaarallista ole, että on eri oppiaineita koulussa eikä kaikki osallistu samoille oppitunneille.

 
Luonnollisesti täysi-ikäinen lapsi saa liittyä haluamaansa uskonnolliseen ryhmään. On aika vaikea kuvitella, että lapsi tulisi harmittelemaan sitä miksei häntä vauvana kastettu. :) Tuo taitaa olla sellainen tilanne, jota voi edes fiktiivisesti kuvitella vain hartaan kristillisessä perheessä. Yhtä todennäköistä lienee se, että kristillisessä kodissa lapsi alkaa harmitella sitä, miksei häntä vauvana ympärileikattu kuten kunnon juutalaispojille täytyy tehdä. ;)

Lasta ei liitetä kirkkoon samasta syystä kuin hänelle ei hommata kolmikuukautisena SDP:n jäsenkirjaakaan. Aikuisena lapseni voi sitten äänestää kepua tai vaikkapa ryhtyä kristityksi, mutta vanhemmilla ei mielestäni ole oikeutta päättää tällaisista asioista. En edes usko siihen, että alle kymmenvuotias lapsi voisi olla uskovainen. Hän on vain syntynyt ja kasvanut uskovaisessa perheessä.

Uskon, että uskontojen ulkopuolella kasvaneesta lapsesta tulee suvaitsevaisempi, avarakatseisempi, rauhaarakastavampi ja enemmän "maailmankansalainen" kuin yhteen uskontoon kasvaneesta lapsesta. Yleissivistykseen kuuluu perustiedot kaikista maailman suurista uskonnoista, joten tietysti lapsi saa tietoa uskonnoista. Ja uskon, että omakasvattamani lapset oppivat myös itsenäisesti hakemaan uutta tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti.

Ja kyllä, koulun uskonnonopetus oli aika hirmuista. Ajat ovat varmaan muuttuneet, mutta aikanaan esim. helvetillä ja synnillä pelottelu oli yksi henkisen väkivallan muoto. Minusta on hirveää opettaa lapsille, että he ovat perisynnin riivaamia eivätkä mitenkään pysty tuosta kauheudesta omin avuin vapautumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Ehkä just siksi, koska lapsi ei osaa erottaa totuutta ja tarua.
Niin, eikä lapsen tarvitsekaan.
Öh, no ehkä kouluikäisen jo tarvitsee? Kyllä mun mielestäni lapselle pitää kertoa, mitkä asiat ovat oikeasti tapahtuneet ja minkä asioiden ihmiset uskoo tapahtuneen. Ja mitä eroa niillä on. Hyvät opet tekeekin niin, toivon.

Itse olin ainakin kauhuissani ekaluokalla, kun olin kuunnellut ekaa kertaa opettajan ussa-juttuja ja luulin kaikkea todeksi, aivan kamalaa. 7-vuotiaan pään saa helposti sekaisin.

Tottakai. Mutta lapsi saa miettiä sillä lapsentasoisella tavallaan. Ei se ole tuputtamista, jos kerrotaan että jotkut uskoo Jumalan luoneen maapallon, toiset ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
meillä lasta ei kasteta koska olemme uskovaisia, enkä halua lapseni koskaan joutuvan kokemaan samaa kriisiä kasteesta jonka itse koin uskoontuloni jälkeen

Kertoisitko lisää?

niin siis lapsikastehan ei ole raamatullinen, joten emme kasta lapsia.

Lisäksi itse olen entinen luterilainen ja minut oli lapsena kastettu, uskoontulon jälkeen koin vahvan Jumalan kehoituksen mennä uskovien kasteelle, mutta kuuntelin vähän liikaa eräiden luterilaisten opetusta, jonka mukaan uudelleen kasteelle meno on Pyhän Hengen pilkka, siis ainoa synti, jota ei voi koskaan saada anteeksi. Onneksi kuitenkin luotin Jumalan kehotukseen lopulta enemmän kuin ihmisiin ja kävin kasteella.

Kuulutteko johonkin muuhun seurakuntaan? Näkyykö uskonto teidän elämässänne?

Minun tieni kulki helluntaiseurakunnan kautta vapaakirkkoon ja tässä seurakunnassa tunnen olevani kotona :)

Usko näkyy elämässämme kyllä, luemme Raamattua, iltarukous joka ilta, käymme seurakunnassa kun mahdollista. Yksinkertaisesti vain yritämme elää Jumalan tahdon mukaista elämää niin hyvin kuin pystymme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Luonnollisesti täysi-ikäinen lapsi saa liittyä haluamaansa uskonnolliseen ryhmään. On aika vaikea kuvitella, että lapsi tulisi harmittelemaan sitä miksei häntä vauvana kastettu. :) Tuo taitaa olla sellainen tilanne, jota voi edes fiktiivisesti kuvitella vain hartaan kristillisessä perheessä. Yhtä todennäköistä lienee se, että kristillisessä kodissa lapsi alkaa harmitella sitä, miksei häntä vauvana ympärileikattu kuten kunnon juutalaispojille täytyy tehdä. ;)

Lasta ei liitetä kirkkoon samasta syystä kuin hänelle ei hommata kolmikuukautisena SDP:n jäsenkirjaakaan. Aikuisena lapseni voi sitten äänestää kepua tai vaikkapa ryhtyä kristityksi, mutta vanhemmilla ei mielestäni ole oikeutta päättää tällaisista asioista. En edes usko siihen, että alle kymmenvuotias lapsi voisi olla uskovainen. Hän on vain syntynyt ja kasvanut uskovaisessa perheessä.

Uskon, että uskontojen ulkopuolella kasvaneesta lapsesta tulee suvaitsevaisempi, avarakatseisempi, rauhaarakastavampi ja enemmän "maailmankansalainen" kuin yhteen uskontoon kasvaneesta lapsesta. Yleissivistykseen kuuluu perustiedot kaikista maailman suurista uskonnoista, joten tietysti lapsi saa tietoa uskonnoista. Ja uskon, että omakasvattamani lapset oppivat myös itsenäisesti hakemaan uutta tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti.

Ja kyllä, koulun uskonnonopetus oli aika hirmuista. Ajat ovat varmaan muuttuneet, mutta aikanaan esim. helvetillä ja synnillä pelottelu oli yksi henkisen väkivallan muoto. Minusta on hirveää opettaa lapsille, että he ovat perisynnin riivaamia eivätkä mitenkään pysty tuosta kauheudesta omin avuin vapautumaan.

Sä puhut nyt perheestä, joiden arjessa uskonto on läsnä koko ajan. Mitä luulet, moniko 15-vuotias haluaa rippileirille uskontojuttujen vuoksi? Miksi vanhemmat ovat siinä iässä valmiita päästämään lapsen rippileirille, vaikkei kuuluisikaan kirkkon? 15-vuotias ottaa kasteen että saa kivat juhlat ja lahjoja. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
meillä lasta ei kasteta koska olemme uskovaisia, enkä halua lapseni koskaan joutuvan kokemaan samaa kriisiä kasteesta jonka itse koin uskoontuloni jälkeen

Kertoisitko lisää?

niin siis lapsikastehan ei ole raamatullinen, joten emme kasta lapsia.

Lisäksi itse olen entinen luterilainen ja minut oli lapsena kastettu, uskoontulon jälkeen koin vahvan Jumalan kehoituksen mennä uskovien kasteelle, mutta kuuntelin vähän liikaa eräiden luterilaisten opetusta, jonka mukaan uudelleen kasteelle meno on Pyhän Hengen pilkka, siis ainoa synti, jota ei voi koskaan saada anteeksi. Onneksi kuitenkin luotin Jumalan kehotukseen lopulta enemmän kuin ihmisiin ja kävin kasteella.

Kuulutteko johonkin muuhun seurakuntaan? Näkyykö uskonto teidän elämässänne?

Minun tieni kulki helluntaiseurakunnan kautta vapaakirkkoon ja tässä seurakunnassa tunnen olevani kotona :)

Usko näkyy elämässämme kyllä, luemme Raamattua, iltarukous joka ilta, käymme seurakunnassa kun mahdollista. Yksinkertaisesti vain yritämme elää Jumalan tahdon mukaista elämää niin hyvin kuin pystymme.

Ok, no se on jo sitä kiihkouskoa mitä mä en ymmärrä. Se vasta pienen lapsen sekoittaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Ehkä just siksi, koska lapsi ei osaa erottaa totuutta ja tarua.
Niin, eikä lapsen tarvitsekaan.
Öh, no ehkä kouluikäisen jo tarvitsee? Kyllä mun mielestäni lapselle pitää kertoa, mitkä asiat ovat oikeasti tapahtuneet ja minkä asioiden ihmiset uskoo tapahtuneen. Ja mitä eroa niillä on. Hyvät opet tekeekin niin, toivon.

Itse olin ainakin kauhuissani ekaluokalla, kun olin kuunnellut ekaa kertaa opettajan ussa-juttuja ja luulin kaikkea todeksi, aivan kamalaa. 7-vuotiaan pään saa helposti sekaisin.
Tottakai. Mutta lapsi saa miettiä sillä lapsentasoisella tavallaan. Ei se ole tuputtamista, jos kerrotaan että jotkut uskoo Jumalan luoneen maapallon, toiset ei.
Niin juuri siitä Et-tunneilla kerrotaan: jotkut uskoo niin, jotkut näin, jotkut ei lainkaan. Kerrotaan tasavertaisesti myös siis ne muut tavat uskoa. Ussantunneilla meillä ei kerrottu noin "vapaamielisesti" asioita, vaan open mielestä ne oli faktoja. Ja tällaista olen kuullut muualtakin, toki myös olen kuullut oihan mukavista ussanopeista. Mutta jos haluaa puolueettoman uskonnollisen opeutksen, niin se on ET. Miksi ihmeessä lapsen pitäisi mennä kristinuskontunnille?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :):
meillä lasta ei kasteta koska olemme uskovaisia, enkä halua lapseni koskaan joutuvan kokemaan samaa kriisiä kasteesta jonka itse koin uskoontuloni jälkeen

Kertoisitko lisää?

niin siis lapsikastehan ei ole raamatullinen, joten emme kasta lapsia.

Lisäksi itse olen entinen luterilainen ja minut oli lapsena kastettu, uskoontulon jälkeen koin vahvan Jumalan kehoituksen mennä uskovien kasteelle, mutta kuuntelin vähän liikaa eräiden luterilaisten opetusta, jonka mukaan uudelleen kasteelle meno on Pyhän Hengen pilkka, siis ainoa synti, jota ei voi koskaan saada anteeksi. Onneksi kuitenkin luotin Jumalan kehotukseen lopulta enemmän kuin ihmisiin ja kävin kasteella.

Kuulutteko johonkin muuhun seurakuntaan? Näkyykö uskonto teidän elämässänne?

Minun tieni kulki helluntaiseurakunnan kautta vapaakirkkoon ja tässä seurakunnassa tunnen olevani kotona :)

Usko näkyy elämässämme kyllä, luemme Raamattua, iltarukous joka ilta, käymme seurakunnassa kun mahdollista. Yksinkertaisesti vain yritämme elää Jumalan tahdon mukaista elämää niin hyvin kuin pystymme.

Ok, no se on jo sitä kiihkouskoa mitä mä en ymmärrä. Se vasta pienen lapsen sekoittaakin.

mikä tekee kiihkouskoa siitä, että haluaa elää Jumalan tahdon mukaisesti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Luonnollisesti täysi-ikäinen lapsi saa liittyä haluamaansa uskonnolliseen ryhmään. On aika vaikea kuvitella, että lapsi tulisi harmittelemaan sitä miksei häntä vauvana kastettu. :) Tuo taitaa olla sellainen tilanne, jota voi edes fiktiivisesti kuvitella vain hartaan kristillisessä perheessä. Yhtä todennäköistä lienee se, että kristillisessä kodissa lapsi alkaa harmitella sitä, miksei häntä vauvana ympärileikattu kuten kunnon juutalaispojille täytyy tehdä. ;)

Lasta ei liitetä kirkkoon samasta syystä kuin hänelle ei hommata kolmikuukautisena SDP:n jäsenkirjaakaan. Aikuisena lapseni voi sitten äänestää kepua tai vaikkapa ryhtyä kristityksi, mutta vanhemmilla ei mielestäni ole oikeutta päättää tällaisista asioista. En edes usko siihen, että alle kymmenvuotias lapsi voisi olla uskovainen. Hän on vain syntynyt ja kasvanut uskovaisessa perheessä.

Uskon, että uskontojen ulkopuolella kasvaneesta lapsesta tulee suvaitsevaisempi, avarakatseisempi, rauhaarakastavampi ja enemmän "maailmankansalainen" kuin yhteen uskontoon kasvaneesta lapsesta. Yleissivistykseen kuuluu perustiedot kaikista maailman suurista uskonnoista, joten tietysti lapsi saa tietoa uskonnoista. Ja uskon, että omakasvattamani lapset oppivat myös itsenäisesti hakemaan uutta tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti.

Ja kyllä, koulun uskonnonopetus oli aika hirmuista. Ajat ovat varmaan muuttuneet, mutta aikanaan esim. helvetillä ja synnillä pelottelu oli yksi henkisen väkivallan muoto. Minusta on hirveää opettaa lapsille, että he ovat perisynnin riivaamia eivätkä mitenkään pysty tuosta kauheudesta omin avuin vapautumaan.

Mä ainakin voin kuvitella tilanteen, jossa vaikkapa 10-vuotias alkaa kyselemään vanhemmiltaan kirkosta ja siihen kuulumattomuudesta. Saako hän silloin äidiltä ja isältä puolueettomia vastauksia Jumalasta ja kristinuskosta, epäilen että usean kohdalla ei.
 

Yhteistyössä