Uskonnosta ja kastamisesta, taas vaihteeks..

[ap]

meillä lasta ei kasteta koska olemme uskovaisia, enkä halua lapseni koskaan joutuvan kokemaan samaa kriisiä kasteesta jonka itse koin uskoontuloni jälkeen

Kertoisitko lisää?

niin siis lapsikastehan ei ole raamatullinen, joten emme kasta lapsia.

Lisäksi itse olen entinen luterilainen ja minut oli lapsena kastettu, uskoontulon jälkeen koin vahvan Jumalan kehoituksen mennä uskovien kasteelle, mutta kuuntelin vähän liikaa eräiden luterilaisten opetusta, jonka mukaan uudelleen kasteelle meno on Pyhän Hengen pilkka, siis ainoa synti, jota ei voi koskaan saada anteeksi. Onneksi kuitenkin luotin Jumalan kehotukseen lopulta enemmän kuin ihmisiin ja kävin kasteella.

Kuulutteko johonkin muuhun seurakuntaan? Näkyykö uskonto teidän elämässänne?

Minun tieni kulki helluntaiseurakunnan kautta vapaakirkkoon ja tässä seurakunnassa tunnen olevani kotona

Usko näkyy elämässämme kyllä, luemme Raamattua, iltarukous joka ilta, käymme seurakunnassa kun mahdollista. Yksinkertaisesti vain yritämme elää Jumalan tahdon mukaista elämää niin hyvin kuin pystymme.

Ok, no se on jo sitä kiihkouskoa mitä mä en ymmärrä. Se vasta pienen lapsen sekoittaakin.

mikä tekee kiihkouskoa siitä, että haluaa elää Jumalan tahdon mukaisesti?

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

 

[Keittiönoita]

Mä ainakin voin kuvitella tilanteen, jossa vaikkapa 10-vuotias alkaa kyselemään vanhemmiltaan kirkosta ja siihen kuulumattomuudesta. Saako hän silloin äidiltä ja isältä puolueettomia vastauksia Jumalasta ja kristinuskosta, epäilen että usean kohdalla ei.

Voit olla varsin oikeassa. Mutta mä luulen, että jos vanhemmat ovat vaikkapa kristittyjä, se 10 v ei saa äidiltään ja isältään yhtään sen puolueettomampia vastauksia alkaessaan kysellä Allahista tai Buddhasta.

 

[:)]

meillä lasta ei kasteta koska olemme uskovaisia, enkä halua lapseni koskaan joutuvan kokemaan samaa kriisiä kasteesta jonka itse koin uskoontuloni jälkeen

Kertoisitko lisää?

niin siis lapsikastehan ei ole raamatullinen, joten emme kasta lapsia.

Lisäksi itse olen entinen luterilainen ja minut oli lapsena kastettu, uskoontulon jälkeen koin vahvan Jumalan kehoituksen mennä uskovien kasteelle, mutta kuuntelin vähän liikaa eräiden luterilaisten opetusta, jonka mukaan uudelleen kasteelle meno on Pyhän Hengen pilkka, siis ainoa synti, jota ei voi koskaan saada anteeksi. Onneksi kuitenkin luotin Jumalan kehotukseen lopulta enemmän kuin ihmisiin ja kävin kasteella.

Kuulutteko johonkin muuhun seurakuntaan? Näkyykö uskonto teidän elämässänne?

Minun tieni kulki helluntaiseurakunnan kautta vapaakirkkoon ja tässä seurakunnassa tunnen olevani kotona

Usko näkyy elämässämme kyllä, luemme Raamattua, iltarukous joka ilta, käymme seurakunnassa kun mahdollista. Yksinkertaisesti vain yritämme elää Jumalan tahdon mukaista elämää niin hyvin kuin pystymme.

Ok, no se on jo sitä kiihkouskoa mitä mä en ymmärrä. Se vasta pienen lapsen sekoittaakin.

mikä tekee kiihkouskoa siitä, että haluaa elää Jumalan tahdon mukaisesti?

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

 

[ap]

Ehkä just siksi, koska lapsi ei osaa erottaa totuutta ja tarua.

Niin, eikä lapsen tarvitsekaan.

Öh, no ehkä kouluikäisen jo tarvitsee? Kyllä mun mielestäni lapselle pitää kertoa, mitkä asiat ovat oikeasti tapahtuneet ja minkä asioiden ihmiset uskoo tapahtuneen. Ja mitä eroa niillä on. Hyvät opet tekeekin niin, toivon.

Itse olin ainakin kauhuissani ekaluokalla, kun olin kuunnellut ekaa kertaa opettajan ussa-juttuja ja luulin kaikkea todeksi, aivan kamalaa. 7-vuotiaan pään saa helposti sekaisin.

Tottakai. Mutta lapsi saa miettiä sillä lapsentasoisella tavallaan. Ei se ole tuputtamista, jos kerrotaan että jotkut uskoo Jumalan luoneen maapallon, toiset ei.

Niin juuri siitä Et-tunneilla kerrotaan: jotkut uskoo niin, jotkut näin, jotkut ei lainkaan. Kerrotaan tasavertaisesti myös siis ne muut tavat uskoa. Ussantunneilla meillä ei kerrottu noin "vapaamielisesti" asioita, vaan open mielestä ne oli faktoja. Ja tällaista olen kuullut muualtakin, toki myös olen kuullut oihan mukavista ussanopeista. Mutta jos haluaa puolueettoman uskonnollisen opeutksen, niin se on ET. Miksi ihmeessä lapsen pitäisi mennä kristinuskontunnille?

Myös kotona voi/pitää puhua noista asioista kuin et-tunneilla. Juurikin siksi, että lapsi ei ota täytenä "totuutena" kaikkea kuulemaansa uskonnontunneilla. Ei koululle tarvitse työntää vastuuta lapsesta ja hänen uskomisesta. Opettajat opettavat sen, mitä heille on määrätty, vanhempien tehtävä on käydä niitä asioita lapsen kanssa läpi kotona.

 

[ap]

Mä ainakin voin kuvitella tilanteen, jossa vaikkapa 10-vuotias alkaa kyselemään vanhemmiltaan kirkosta ja siihen kuulumattomuudesta. Saako hän silloin äidiltä ja isältä puolueettomia vastauksia Jumalasta ja kristinuskosta, epäilen että usean kohdalla ei.

Voit olla varsin oikeassa. Mutta mä luulen, että jos vanhemmat ovat vaikkapa kristittyjä, se 10 v ei saa äidiltään ja isältään yhtään sen puolueettomampia vastauksia alkaessaan kysellä Allahista tai Buddhasta.

Ei saakaan, sen tiedän. Mutta se onkin sitä kiihkouskoa joka on mielestäni kaikkea muuta kuin hyvä asia.

 

[Lilii lisänimetön]

Mä ainakin voin kuvitella tilanteen, jossa vaikkapa 10-vuotias alkaa kyselemään vanhemmiltaan kirkosta ja siihen kuulumattomuudesta. Saako hän silloin äidiltä ja isältä puolueettomia vastauksia Jumalasta ja kristinuskosta, epäilen että usean kohdalla ei.

Voit olla varsin oikeassa. Mutta mä luulen, että jos vanhemmat ovat vaikkapa kristittyjä, se 10 v ei saa äidiltään ja isältään yhtään sen puolueettomampia vastauksia alkaessaan kysellä Allahista tai Buddhasta.

Ja tuskinpa uskovaisten vanhempien näkemykset kristinuskostakaan ovat puolueettomia. Kukin jakaa omat arvonsa lapsilleen. Niin minäkin.

 

[Lilii lisänimetön]

Ap, jos luin viestejäsi oikein, niin olen samaa mieltä kanssasi: uskontokasvatus ei kuulu kouluun vaan kotiin ja seurakuntaan. Ihan kaikenlainen. Uskontojen ja uskomisen historiaa yms. voisi opettaa koulussa sitten yleisemmällä tasolla.

 

[ap]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

 

[Keittiönoita]

Ei saakaan, sen tiedän. Mutta se onkin sitä kiihkouskoa joka on mielestäni kaikkea muuta kuin hyvä asia.

Siis ymmärsinkö oikein, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen puolueetonta tietoa muista uskonnoista, ovat kiihkouskovaisia? Vai tarkoititko, että islam ja buddhalaisuus ovat kiihkouskoa?

 

[ap]

Mä ainakin voin kuvitella tilanteen, jossa vaikkapa 10-vuotias alkaa kyselemään vanhemmiltaan kirkosta ja siihen kuulumattomuudesta. Saako hän silloin äidiltä ja isältä puolueettomia vastauksia Jumalasta ja kristinuskosta, epäilen että usean kohdalla ei.

Voit olla varsin oikeassa. Mutta mä luulen, että jos vanhemmat ovat vaikkapa kristittyjä, se 10 v ei saa äidiltään ja isältään yhtään sen puolueettomampia vastauksia alkaessaan kysellä Allahista tai Buddhasta.

Ja tuskinpa uskovaisten vanhempien näkemykset kristinuskostakaan ovat puolueettomia. Kukin jakaa omat arvonsa lapsilleen. Niin minäkin.

Me kuulutaan kirkkoon, niin vanhemmat kuin lapsetkin. Mutta silti me ollaan puoleettomia, vaikka lapset käyvätkin uskonnontunneilla ja seurakunnan päiväkerhoissa. Vaikka mä uskon Jumalaan, niin kerron silti lapsilleni etteivät kaikki niin tee eivätkä tarvitsekaan. Kaikki me ollaan ihan samanarvoisia silti.

 

[a]

Ei saakaan, sen tiedän. Mutta se onkin sitä kiihkouskoa joka on mielestäni kaikkea muuta kuin hyvä asia.

Siis ymmärsinkö oikein, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät anna lapsilleen puolueetonta tietoa muista uskonnoista, ovat kiihkouskovaisia? Vai tarkoititko, että islam ja buddhalaisuus ovat kiihkouskoa?

Tarkoitin, että sellainen on kiihkouskoa kun lapsille ei anneta mahdollisuutta kuulla muista uskonnoista, kyllä. Kun vanhemmat elää omalle uskolleen, ja sen oppien mukaan. Kun lapsi "altistuu" myös sille, ja luulee sen olevan ainoa oikea juttu.

 

[Boogy]

Meillä on juutalais/kristillinen perhe. Lapset ovat kastettuja ja osallistuvat koulussa uskonnon opetukseen, juutalaisia juhlia ja pyhiä vietetään, myös kristillisessä mielessä. Poikaa kiinnostaa hindulaisuus ja lukee siitä paljon, seinällä roikkuu ganesha jumala, tytär taas ei ole kiinnostunut oikein mistään uskonnosta.
Ei ole väliä siis kuuluuko johonkin tiettyyn, jokainen matkaa oman tiensä uskonasioissa. Turhaa pelätä aivopesua vaikka lapsi olisikin kastettu, jos vanhemmilla on oma näkemys niin silloin ei sitä tarvitse.

 

[harlot]

ketään ei pitäisi kastaa tahtomattaan uskontoon liian nuorena, vauvasta nyt puhumattakan. vastasyntyneen kastaminen uskoon on melko kässittämätön tapaus.

 

[ap]

ketään ei pitäisi kastaa tahtomattaan uskontoon liian nuorena, vauvasta nyt puhumattakan. vastasyntyneen kastaminen uskoon on melko kässittämätön tapaus.

Onko mielestäsi 15-vuotias tarpeeksi kypsä päättämään asian? Useat antavat lapsensa mennä rippileirille ja saavan siellä kasteen.

 

[ninaTT]

Ei tällasille voi ku nauraa

Toivottavasti mun lapsista tulee tarpeeks fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä ettei tarvitse satukirjoista etsiä elämällensä tarkotusta.

 

[Rukoilijasirkka]

Ei kaikki jätä lasta kastamatta siksi, etteivät usko, vaan siksi, että uskovat. Mä haluun, että lapsi löytää itse Jeesuksen ihan henk.koht. ja menee kasteelle sitten, kun itse tahtoo, jos tahtoo.

 

[ap]

Ei tällasille voi ku nauraa

Toivottavasti mun lapsista tulee tarpeeks fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä ettei tarvitse satukirjoista etsiä elämällensä tarkotusta.

Naura pois kun et sanottavaa keksinyt

 

[Kovajänis]

Mä oon vasta nyt alkanut pohtia, miksi ihmeessä ollaan kastettu nuo muksut, kun ei niin minkäänlaista uskoa ole perheessä, raamatusta on sanottu että se on satukirja yms.
Joten lienee niin, että tämä tulokas vaan nimetään ilman kastamista, saahan sen porukan koolle ilman kirkollismenojakin

 

[:)]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

kyllä se pitää paikkaansa. kukaan ei pelastu elämällä hyvää elämää, jos yrittää omilla teoilla pelastua niin pitäisi pystyä täyttämään koko laki ja siihen ei pysty kukaan. uskominen on sitä, että uskoo ja luottaa Jumalaan niin paljon, että uskaltaa antaa Hänen hallintaansa koko elämän.

 

[ap]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

kyllä se pitää paikkaansa. kukaan ei pelastu elämällä hyvää elämää, jos yrittää omilla teoilla pelastua niin pitäisi pystyä täyttämään koko laki ja siihen ei pysty kukaan. uskominen on sitä, että uskoo ja luottaa Jumalaan niin paljon, että uskaltaa antaa Hänen hallintaansa koko elämän.

Tämä on minun elämäni, eikä tätä kukaan muu elä kuin minä. Uskominen on myös sitä, että uskoo ja luottaa Jumalaan, ei aina sitä että koko elämä pitää Hänen käsiinsä antaa. Mun päätavoite on olla muille hyvä ja elää ihana elämä, ei se että Jumala olisi tyytyväinen. Koska tiedän että kelpaan hänelle tällaisena.

 

[ninaTT]

Ei tällasille voi ku nauraa

Toivottavasti mun lapsista tulee tarpeeks fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä ettei tarvitse satukirjoista etsiä elämällensä tarkotusta.

Naura pois kun et sanottavaa keksinyt

Tuossa oli myös se mun sanottava =) Syy miksi en kasta lapsiani on yksinkertaisesti se, että koko touhu on täyttä huuhaata ja turhaa ja tarpeetonta ja näin ulkopuolisen silmissä aika huvittavaa.

Ja mitä tulevaisuuteen tulee, niin tosiaan toivon pystyväni kasvattaa lapseni tarpeeksi hyvin ettei heidän tarvitse täyttää emotionaalista tyhjyyttä mielikuvitushahmojen palvonnalla.

 

[:)]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

kyllä se pitää paikkaansa. kukaan ei pelastu elämällä hyvää elämää, jos yrittää omilla teoilla pelastua niin pitäisi pystyä täyttämään koko laki ja siihen ei pysty kukaan. uskominen on sitä, että uskoo ja luottaa Jumalaan niin paljon, että uskaltaa antaa Hänen hallintaansa koko elämän.

Tämä on minun elämäni, eikä tätä kukaan muu elä kuin minä. Uskominen on myös sitä, että uskoo ja luottaa Jumalaan, ei aina sitä että koko elämä pitää Hänen käsiinsä antaa. Mun päätavoite on olla muille hyvä ja elää ihana elämä, ei se että Jumala olisi tyytyväinen. Koska tiedän että kelpaan hänelle tällaisena.

katsos kun pelkkä Jumalan olemassaoloon uskominen ei ole pelastavaa uskoa saat sinä jankata siitä vaikka kuinka paljon jos haluat, mutta koska puhutaan kristinuskon Jumalasta niin totuus asiaan löytyy Raamatusta

 

[Keittiönoita]

Tarkoitin, että sellainen on kiihkouskoa kun lapsille ei anneta mahdollisuutta kuulla muista uskonnoista, kyllä. Kun vanhemmat elää omalle uskolleen, ja sen oppien mukaan. Kun lapsi "altistuu" myös sille, ja luulee sen olevan ainoa oikea juttu.

Oukei. Mutta mä luulen, että lapsen tai vanhempien kirkkoon kuulumisella/kuulumattomuudella ei ole asian kanssa juurikaan tekemistä. Vanhemmat joko kertovat puolueettomasti tai eivät.

 

[Madicken04]

Ei tällasille voi ku nauraa

Toivottavasti mun lapsista tulee tarpeeks fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä ettei tarvitse satukirjoista etsiä elämällensä tarkotusta.

Naura pois kun et sanottavaa keksinyt

Tuossa oli myös se mun sanottava =) Syy miksi en kasta lapsiani on yksinkertaisesti se, että koko touhu on täyttä huuhaata ja turhaa ja tarpeetonta ja näin ulkopuolisen silmissä aika huvittavaa.

Ja mitä tulevaisuuteen tulee, niin tosiaan toivon pystyväni kasvattaa lapseni tarpeeksi hyvin ettei heidän tarvitse täyttää emotionaalista tyhjyyttä mielikuvitushahmojen palvonnalla.

Tuo vähän riippuu ihmisestä minkä kukakin kokee huuhaaksi ja tarpeettomaksi.

Veikkaisin että jokainen vanhempi kasvattaa lasta omien arvojensa mukaan, oli sitten uskovainen (mihin tahansa uskontokuntaan kuuluva) tai ateisti. Lapsi varmaan jossain vaiheessa huomaa ettei kaikilla perheillä ole ihan samanlaiset arvot ja kasvatusperiaatteet ja heillä ja aikanaan lapsi sitten itse päättää mitkä ovat hänen omat arvonsa. Jotka nekin voivat muuttua vielä matkalla.

 

[ap]

Miksei voi elää hyvää elämää ilman, että Jumala on siinä vaikuttajana?

uskovainen ihminen antaa Jumalan vaikuttaa elämäänsä.

Ei pidä paikkaansa. Mä itse uskon Jumalaan, mutta silti poltan röökiä ja baarissakin käyn vetämässä kännit silloin tällöin. Mä en koe että teen siinä väärin ketään kohtaan. Jumala hyväksyy minut tällaisena. Yirtän elää hyvän elämän, itselleni ja perheelleni, en Jumalalle.

kyllä se pitää paikkaansa. kukaan ei pelastu elämällä hyvää elämää, jos yrittää omilla teoilla pelastua niin pitäisi pystyä täyttämään koko laki ja siihen ei pysty kukaan. uskominen on sitä, että uskoo ja luottaa Jumalaan niin paljon, että uskaltaa antaa Hänen hallintaansa koko elämän.

Tämä on minun elämäni, eikä tätä kukaan muu elä kuin minä. Uskominen on myös sitä, että uskoo ja luottaa Jumalaan, ei aina sitä että koko elämä pitää Hänen käsiinsä antaa. Mun päätavoite on olla muille hyvä ja elää ihana elämä, ei se että Jumala olisi tyytyväinen. Koska tiedän että kelpaan hänelle tällaisena.

katsos kun pelkkä Jumalan olemassaoloon uskominen ei ole pelastavaa uskoa saat sinä jankata siitä vaikka kuinka paljon jos haluat, mutta koska puhutaan kristinuskon Jumalasta niin totuus asiaan löytyy Raamatusta

Mielestäsi sellaiset pääsee taivaaseen, jotka tuomitsevat muita siitä etteivät usko? Joku juoppo joka on hakannut muita koko elämänsä, tuleekin 60-vuotiaana uskoon, ja hän pääsee armon kautta taivaaseen. Oikeutettua? Mielestäni tärkeintä on elää lähimmäisilleni ja itselleni, ei Jumalalle.