Meillä jutellaan elämäntilanteista aina semmoisen osuessa kohdalle-pidetään toisistamme huolta -empatiseerataan. Jutellaan maailmalla tapahtuneista, joskus muksut näkevät ja kuulevat jotain ja ihmettelevät.
Luetaan kirjoja, rukoillaankin- ei käydä kirkossa, eikä kerhoissa.
Istutaan luonnossa ja katsellaan luomistyötä. Itse olen vasta nyt alkanut hahmottaa omaa uskoani -ja asiat herättävät minussakin paljon kysymyksiä. Esitän niitä ääneen ja saan lapsiltani uskomattoman viisaita vastauksia. Uskon siihen, että sielumme on ollut olemassa ennen ruumistamme ja jää jälkeemme, siksi lapset ovat niin viisaita. Pahuus tulee sisältämme, jos annamme sille vallan. Jokainen katsoo jossain vaiheessa pahuutta silmiin ja päättää antautuuko sille. Hyvyys voittaa mielestäni. Ja ennenkaikkea rakkaus.
