Uskonko omaani?

Nyt kyllä vähän hukassa tämä äitee...

Meidän tyttö aloitti tänä syksynä ekan luokan. Muuten sujuu hyvin mutta yksi asia takkuaa.
Eli luokkaan tuli tyttö toisesta eskariryhmästä ja oli tytöllemme ennestään tuntematon. Tytöt tutustuivat ja heistä tuli kaverit. Leikkivät koulussa ja kotona. Minä kotona seurailin heitä ja näin kun tämä vieras tyttö teki joitakin pikkupahoja juttuja pihallamme. Menin tietysti sanomaan asioista mutta tämä tyttö väitti vain kauniit silmät loistaen minun lasteni tehneen asiat.

Sitten koulussa on ollut omituisia tönimisiä ja aina tämä toinen tyttö väittää, että meidän tyttö on aloittanut ja töninnyt. Minä en todellakaan pidä omaani herranterttuna mutta niin hyvin lapseni tunnen että tidän toisen tytön valehtelevan. Minun oma tytär tuntee vääryyttä asiasta ja suunnitteli jo ettei mene enää kouluun ollenkaan.

Olen ollut opettajaan yhteydessä, että katsotaan mikä on tulevaisuus...

Onko kellään muilla kokemusta lapsesta, joka osaa suvereenisti puhua aina asiat itselleen edullisemmiksi ja syyttää toista vaikka itse on pahan alku ja juuri? Miten olette toimineet? Oletteko antaneet oman lapsen olla tekemisissä tuommoisen lapsen kanssa vapaa-ajalla? On nimittäin aika vaikea tilanne kun toinen tyttö tulee hakemaan omaani ulos autuaan tietämättömänä, että kihisen raivosta häntä kohtaan...

 

Meillä on naapurissa poika joka on kaikkien mielestä niiiiin ihana ja sai koulussakin hyvän kaverin palkinnon. Aluksi olin minäkin sinisilmäinen ja uskoin poikaa joka pyörein silmin vakuutti sosiaalisesti lahjattoman mutta kiltin poikani aloittaneen riidat. Ja kaikki kaverit vakuuttivat vieressä naapurin pojan viattomuutta.
Sitten aloin epäillä kun tyttäreni illalla tunnusti että vika oli sittenkin naapurin pojassa eikä omassa pojassani. Ja kohta huomasin että olin menettänyt poikani luottamuksen eikä hän tullutkaan enää minulle asioistaan kertomaan. Otin asiat puheeksi poikani kanssa ja lupasin uskoa häntä ja vain häntä. Laitoin itkuhälyyttimen ulos ja aloin tarkkailla lasten tekemisiä.
Kuinka ollakaan selvisi että poikani puhui totta ja naapurin poika laittoi muut puhumaan valheita. Tilanne on sinänsä vaikea että naapurin pojan vanhemmat ovat ottaneet meidät silmätikuiksi ja haukkuvat ympäri kyliä ja ovat muutenkin ylimielisiä. Itse olemme hiljaisia ja omiin oloihin vetätytyviä ihmsiä ja haluaisimme olla rauhassa. He ovat myös kertoneet pitkin kyliä miten paljon pahaa poikani tekee ym. Kurjalta tuntuu koska poikani osottautui syyttömäksi riitoihin. Osoittautui että tämä naapurin poika kiusaa poikaani niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta tuntuu siltä että kukapa meitä uskoisi.
Tällä hetkellä poikani ei enää leiki naapurin kavereiden kanssa kun ei halua tulla kiusatuksi, mutta poikani voi jo paremmin koska uskomme hänen puheitaan. Ajattelin, että joskus jos hän vielä menee poikien kanssa leikkimään niin nauhotan tapahtumat ja siinä on sitten todiste kaikille että näin asiat ovat. Tämä naapurin poika taas on alkanut vältellä minua koska kerroin hänelle tietäväni totuuden hänen kiusaamisestaan. Eli poika tietää tekevänsä väärin ja huomaakin olevansa nyt heikommalla pohjalla kun joku tietää totuuden.

 

Jep, tutulta kuulostaa, meillä asuu naapurissa juuri tuollainen tyttö, "xxx sen teki". Aluksi minökin uskoin tätä sanavalmista ja sosiaalista tyttöä, mutta kun omat lapset toistuvasti kertoi muuta, niin rupesin seurailemaan lasten pihatouhuja ikkunasta, niin etteivät huomanneet. Ja ylläty yllätys, useissa tilanteissa, kun tämä naapurin kullannuppu esim. satutti itsensä, minun kuopus oli ihan muualla ja silti tämä naapurin tyttö tuli joko minulle tai omalle äidilleen itkemään, että "xxx satutti/tukisti/löi". Jonkun aikaa yritin asiasta lasten kanssa neuvotella, mut yhtenä räikeimpänä päivänä palo käämit ja menin tuon tytön äidin kanssa juttelemaan ja kerroin mikä tilanne ja onko hän huomannut samaa... No, tuo neuvottelu meni ihan puihin, kun äiti vaan katseli mua silmät selällään eikä sanonut juuta eikä jaata...En tiiä onko siinä perheessä aikuisillakaan kaikki kotona.

Eli usko omaasi, sinä tunnet omat lapsesi Ja kannattaa varmaan yrittää jutella sen toisen osapuolen vanhempien kanssa, jos vaan mahdollista!

 

Poika oli kaverinsa kanssa ollut naapuripihalla leikkimässä. Tulivat meille, ei mennyt kuin tovi ja eräs luokkatoveri äitinsä luotsaamana purjehti paikalle. Äiti alkoi pojaltamme tivata, miksi tämä oli kuristanut hänen lastaan. Olin ihan pöyristynyt moisesta, lapseni yritti jotain selitellä, mutta olin kiukkuinen ja pettynyt lapseeni ja annoin hänen myös kuulla kunniansa oikein kunnolla.
No, meni pari päivää, naapurini kertoi nähneensä poikamme naapuripihalla parin muun pojan kanssa. Toinen heistä oli saanut yhtäkkiä hepulin ja alkanut kirkua täyttä kurkkua, vaikkei mitään ollut tapahtunut! No, aloin haastatella lastani uudestaan. Tämä naapuripihan poika oli ensin töninyt molempia muita poikia ja sitten alkanut huutaa äitiä apuun, vaikka nämä kaksi muuta eivät olleet tehneet muuta kuin olleet lähdössä pois...

 

Tuttu juttu alan melkein uskoa että asutte täällä päin.

 

Täällä tuntuu olevan monen monta saman kohtalon kärsineitä.. ikkunasta olen minäkin pihan touhuja seuraillut.. tuota nauha hommaa vaan en ollut keksinytkään.. nettikameran tieten voisin ikkunaan asentaa ja sitä myöten koneelle pihan touhut tallentaa..

Kiitos vinkistä..