Uskonasiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Olen uskossa. Tai ainakin olin....ja haluaisin edelleen olla. En vaan tiedä pystynkö. Kaikkea mietin. Saako tosiaan uskova kaiken synnin anteeksi? Siis jos vaikka pedofiili tulee uskoon ja katuu syvästi tekoaan tai murhaaja. Olen itsekin tehnyt väärin (mutten toki mitään tuollaista) ja vaikea antaa niitäkin asioita itselleeen anteeksi. niin saako tosiaan nuo edellämainitsemanikin ihmiset nuo syntinsä anteeksi? mitä ajattelette?
 
Mä en ole uskossa.
Mutta on mulla silti oma käsitykseni asioista. Mä olen vakuuttunu siitä, että jos jumala on, niin se ei anna syntejä anteeks pelkän katumuksen tähden. Eikä se rankaise uskomattomia uskottomuudesta. Se "jaottelee" ihmiset sen mukaan, kuinka hyvin on elämänsä elänyt, kuinka on kohdellut kanssaihmisiään ja kuinka pyyteetön on ollut. Siis että "hyvä" ihminen joka ei ole uskossa on "arvokkaampi" kuin uskossa oleva törttöilijä. Jotenkin näin. Uskovat lienevät eri mieltä, mutta saavat mun puolesta ollakin, näin mä oon tän ajatellu ihan omassa pienessä mielessäni :D

Muoks. Esimerkiks tuo pedofiili, tuskin on ihan tiedoton siitä että tekee väärin. Kuitenkin pilaa monen elämän ihan täysin. Sitä ei mun mielestäni saa anteeksi vaikka kuinka pyytäis. Jotkut teot on sellasia, ettei niitä voi pyyhkiä pois toisilla teoilla.
 
Ei me omilla ansioillamme taivaaseen päästä. Kristinusko ei ole lakiuskonto. Loppujen lopuksi kaikki on hyvin yksinkertaista: Jeesus teki jo kaiken meidän puolesta, mutta siinä taitaa se haaste meille ikuisille suorittajille ollakin. Kun tekemällä mahdollisimman hyviä tekoja ei taivaspaikkaa ja pelastusta saa lunastettua.

Siellä missä synti on tullut suureksi, siellä armo äärettömäksi - sanoo Raamattu, tarkkaa sanamuotoa en nyt saa päähäni.
 

Yhteistyössä