Uskon, etten tule koskaan saamaan lapsia :(

Nyt seitsemäs yrityskierto käynnissä. Tyyli ollut aika rento TJOT, mies ei halua "stressata" asiasta.

Ovulaatio oli viime viikolla, kp14 tai 15. Seksiä oli kp 11 ja kp 14. Olen jo ihan varma, että menkat alkaa taas kuun lopussa.

Oma ikä, pian 31v., ahdistaa kovasti. Takana vielä yksi keskenmeno rv. 5.

Jotenkin uskon, että en tule koskaan saamaan lasta. Voikohan tämä olla jokin sisäsyntyinen tieto, että näin tulee käymään?

 

No oli mullakin sellanen olo monta vuotta että varmasti tulee olemaan jotain häikkää lapsen saannissa, mutta sitten tulinkin heti raskakksi. Toista sitten odoteltiin lähemmäs kaksi vuotta ja yhtäkkiä vain tulin raskaaksi kahden vuoden yrityksen jälkeen.

Että älä vielä toivoasi menetä!

 

Anteeksi nyt vaan mutta mun mielestä ei oo kovin rento tyyli jos vahdataan koska on ovis ja koska on paneskeltu. Mulla meni kahden ekan kans 10 kk ennenkuin saivat alkunsa joten en osaa tota yritysaikaakaan pitää kovin pitkänä. Toki ikää sulla on sen verran että jos sen vuoden yrityksen jälkeen et oo raskaana niin kannattaa heti hakeutua tutkimuksiin.

Tiedän kyllä että aika tossa tilanteessa tuntuu pitkältä mutta ei se stressaaminen ainakaan asiaa auta. Toivottavasti teillä pian tärppää.

 

Sinulla ei vielä ole mitään syytä huoleen. Ja tuommoinen tunne ei voi olla mikään "sisäsyntyinen tieto". Minä en usko että sellaista onkaan. Eri asia jos sinulla on tiedossa jotain joka voisi lisätä lapsettomuuden riskiä.

 

höpsis! jos oot 7 kierron aikana "ehtinyt" saada yhden keskenmenon, tarkoittaa se että voit tulla raskaaksi. Seitsemän kuukautta on kuitenkin aika vähän. Muistan että aika tuntui pitkältä kun me yritettiin. Kolmannella kerralla tärppäsi, mutta meni kesken. sitten meni kaksi kiertoa hukkaan, viisi yrityskiertoa ja taas kesken. siitä seitsemän yrityskiertoa ja lopulta tärppäs ja nyt on meilläkin vauva. ehdin jo käydä tutkimuksissa, ja heti sen jälkeen onnistu. mutta jos hermostuu niin kroppa hannaa vastaan, luulen. käy pyydä lähete sisätutkimukseen (endometrioosin PCOS jne varulta), jos huolettaa. Tsemppiä!

 

höpsis! jos oot 7 kierron aikana "ehtinyt" saada yhden keskenmenon, tarkoittaa se että voit tulla raskaaksi. Seitsemän kuukautta on kuitenkin aika vähän. Muistan että aika tuntui pitkältä kun me yritettiin. Kolmannella kerralla tärppäsi, mutta meni kesken. sitten meni kaksi kiertoa hukkaan, viisi yrityskiertoa ja taas kesken. siitä seitsemän yrityskiertoa ja lopulta tärppäs ja nyt on meilläkin vauva. ehdin jo käydä tutkimuksissa, ja heti sen jälkeen onnistu. mutta jos hermostuu niin kroppa hannaa vastaan, luulen. käy pyydä lähete sisätutkimukseen (endometrioosin PCOS jne varulta), jos huolettaa. Tsemppiä!

Lähetettä ei varmaankaan saa jollei ole takana 12 kk yritys ja jos tosiaan yksi keskenmeno ehtinyt olla niin ei ole mielestäni vielä pitkä aika. Yleensä suositellaan hakeutumaan tutkimuksiin 12 kk yrittämisen jälkeen, paitsi jos on yli 35 vuotias tai on joku syy epäillä jotain vikaa, esim. epäsäännöllinen kierto niin silloin raja on 6 kk.

 

Tarkoitan sillä tavalla rento, että mies ei tiedä oviksistani. En ole niistä häntä mitenkään informoinut.
Tämä yritysaika tuntuu siksi varmaan niin pitkältä (ja tuskastuttaa niin kovin), koska keskenmeno tapahtui jo 1/2011, ja sen jälkeen on ollut kaikenlaista estettä yritykselle, joten tuntuu, kuin olisimme yrittäneet jo sen reilun vuoden.

 

Kannattaa vain uskoa ja luottaa, että joku päivä se tärppää, ainakin niin kauan kun vielä yrittää. Meillä meni ensimmäisen lapsen tekemiseen 4 vuotta, eli 48 kiertoa.

 

Höh. Jos olet kerran raskautunut, munasolu ja siittiö kohtaavat ja moni asia on kunnossa. Mäkin yritin esikoista vuoden ja sain yhden keskenmenon siinä. Keskenmeno oli toki ikävä asia, mutta toi uskoa siihen, että kykenen raskautumaan. Ja olin silloin 31.

 

jos tosiaan 7kk aikana on yksi keskenmeno niin tuohan on ihan normitilanne, aika epärealistista odottaa että tulisi kaksi kertaa raskaaksi 7kk aikana, tosi hienoa että on ees kerran tullu.. ja se että on ollu keskenmeno kertoo tosiaan sen että miehellä on (edes jonkinverran )siittiöitä, sinä ovuloit (edes joskus), ja että sulla on (edes toinen) munatorvi auki. tilanne on paljon paljon parempi kuin monella muulla.


miehen ei tarvii tietää millon sä ovuloit, pääasia että sinä tiedät.. jokatapauksessa joka toinen päivä seksiä varmistaa sen että elimistössäsi on aina valmiina siittiöitä silloinkun munasolu irtoaa, joten periaatteessa sunkaan ei tarvi ressailla, kunhan seksiä on usein.

 

Tarkoitan sillä tavalla rento, että mies ei tiedä oviksistani. En ole niistä häntä mitenkään informoinut.
Tämä yritysaika tuntuu siksi varmaan niin pitkältä (ja tuskastuttaa niin kovin), koska keskenmeno tapahtui jo 1/2011, ja sen jälkeen on ollut kaikenlaista estettä yritykselle, joten tuntuu, kuin olisimme yrittäneet jo sen reilun vuoden.

Tärkeintä olisi että SINÄ olet rento koska sun kroppas sen raskautumisen hoitaa, ei miehen. Lakkaa vahtaamasta niitä oviksia ja harrastakaa seksiä parin kolmen päivän välein.

 

miksi noita oviksi vahdataan? Kuulin samaa tässä lähipiiristä parilta kun lasta on alettu toivomaan. Itse ei olisi tullut mieleenkä mitään tutkiskella. Olen tehnyt kaksi raskaustestiä, sitten kun oikeasti raskauksia oli syytä ajatellakin. Eli oli jotain selkeitä raskausoireita, niin varmistin vielä testillä. Mutta muuten vain 2-3 kertaa viikossa niin kyllä se riittää. Ja jos ongelmia pelätään niin lääkärille ennemmin selvittää asia.

 

[QUOTE="Just";25904697]miksi noita oviksi vahdataan? Kuulin samaa tässä lähipiiristä parilta kun lasta on alettu toivomaan. Itse ei olisi tullut mieleenkä mitään tutkiskella. Olen tehnyt kaksi raskaustestiä, sitten kun oikeasti raskauksia oli syytä ajatellakin. Eli oli jotain selkeitä raskausoireita, niin varmistin vielä testillä. Mutta muuten vain 2-3 kertaa viikossa niin kyllä se riittää. Ja jos ongelmia pelätään niin lääkärille ennemmin selvittää asia.[/QUOTE]

Mutta entäs jos ei ole mahdollista harrastaa 2-3 kertaa viikossa? Ehkä juuri sen vuoksi niitä vahdataan?
Voi olla, että muuten kestää vuosikausia se lapsen saanti, jos ei yhtään "yritetä". Meillä ei ainakaan seksiä ole niin usein, olosuhteiden pakosta. Ja kuitenkin haluamme lapsen.

 

Vuoden olette yrittäneet.. juu-uu meillä meni 10 vuotta. Luovuimme jo toivosta ja itkin itkuni ja jatkoin elämää... 10 vuotta myöhemmin meinasin "kuolla" väsymykseen ja paljastuikin raskaus

 

Mulle kävi niin että gyne sanoi pitkien tutkimussessioiden päätteeksi että luonnollisin keinoin tuskin raskaaksi tulen, surin kovasti asiaa monta vuotta mutta päätin että mun elämällä on kai joku muu tarkoitus kuin äitiys. Sit loppui silloinen suhde, olin monta vuotta yksin ja tapasin nykyisen mieheni ja ehdittiin olla puolitoista vuotta yhdessä kun ihan sattumalta koska olin aloittelemassa keskushermostoon vaikuttavaa lääkitystä niin lekuri kehotti tekemään varmuuden vuoksi raskaustestin. Naureskellen tein sen ja kappas, raskaana oltiin =), en tiiä kuinka kauan olisin ollut tietämättäni raskaana jos en silloin ois sitä tehnyt kun ei mulla alussa mitään oireita ollut. Että näinkin voi käydä =)!!
Älä menetä toivoa, sillä sitä on aina, muodossa tai toisessa!!

 

Mä oon yrittänyt 25 vuotta(montas kiertoa tosta sit tulee... ), mitään elimellistä vikaa ei ole 2 lasta on silti. 1 adoptoitu ja 1 sijoitettu.

 

Riidelkää ja harkitkaa eroa. Näin meillä tärppäsi vuoden yrittämisen jälkeen

 

Monet tässä ketjussa puhuvat totta siinä, että nainen ei saa stressata. Meillä yrittäminen kesti kaksi vuotta. Tikuttelin ovulaatioa ja tein kaikki kikat greippimehusta lähtien. Sitten luovuimme toivosta ja aloimme selvittelemään adoptiota (hoitoihin ei haluttu). Kuinkas ollakaan, heti seuraavasta kierrosta raskaaksi! En ajatellut asiaa yhtään ja se auttoi.

 

Greippimehusta en oo kuullukkaan! Lantunsiemeniä korviin ja etikka/disperiinihoitoa on kyllä suositeltu

lapset syntyy keijun ensinaurusta (ei kauheesti keijuja naurata stressaaminen) tai sitten kun heidän on aika syntyä.
Lapset tulee opettamaan meitä, ehkäpä ne opettaa jo sillä, kun eivät tule silloin kun itse haluaa... Lapsia ei tehdä, heidät saadaan.

 

"Ovulaatio oli viime viikolla, kp14 tai 15. Seksiä oli kp 11 ja kp 14" kyllä sais vähän enemmän olla yhdyntöjä, ei mikään ihme jos ei tärppää. eihän nyt yksi seksikerta per ovulaatio voikaan tärpätä

 

Niin mäkin uskoin. Nyt mulla on kaksi lasta. Tekisi mieli lähettää viestiä itselle menneisyyteen, että älä huoli, kaikki menee ihan hyvin.

Yritettiin noin 1,5v ja siihen mahtui keskenmenoja.

 

"Ovulaatio oli viime viikolla, kp14 tai 15. Seksiä oli kp 11 ja kp 14" kyllä sais vähän enemmän olla yhdyntöjä, ei mikään ihme jos ei tärppää. eihän nyt yksi seksikerta per ovulaatio voikaan tärpätä

Joo, tiedän, että on liian vähän. Se harmittaa ja masentaa itseänikin todella kovasti, kun vauvakuume vaivaa niin kovasti. Elämäntilanne on vaan valitettavasti nyt sellainen, ettemme juuri parempaan pysty... Tilanne paranee nyt kevään myötä onneksi

 

Et usko, eikä ole tieto, vaan pelkäät osuuko lapsettomuus kohdallesi.

 

Et usko, eikä ole tieto, vaan pelkäät osuuko lapsettomuus kohdallesi.

Pelkään sitä, että emme koskaan saa lasta. Lapsi tuntuu niin kaukaiselta asialta, ja ihan epätodelliselta jutulta. Tuntuu vaikealta kuvitella että me saisimme lapsen joskus. Kuitenkin niin kovasti haluaisin saada lapsen <3