Uskaltaisitteko yrittää 3 lasta minun sijassani??

[vieras]

Kysynpä nyt vaan tämmöstäkin....

Eli meillä 2 poikaa siis nyt.synt.-01 ja-05. Esikolla lievää adhd. käydään toimintaterapiassa yms. Pikkukakkosellaei muuta kuin paha karsastus. Esikoinen vauvavna suht helppo. kuopuksella oli pahat maitoallergiat ja refluksit ja huusi 6kk. taukoamatta, siis oikeeesti melkein näin.
Itse sairastuin masennukseen kun en saanut nukuttaa ja tooosi rankkaa. Silloin vannoin että lapset on nyt tässä!!!

Olenko pimee kun haluisinkin vielä kolmannen? Että jos kolmas olisikin 2 toisinto jaksaiskohan sitä, oikeesti?
Mies ei meillä ole kyllä yhtään mukana... ja ymmärrän sen tietty toisaalta hyvin,kun olihan se hänellekin tosi raskasta aikaa.

just. ymmärsköhan ketään mun juttua....?

 

[heips]

vaikeahan sitä on toisen puolesta tuollasta sanoa varsinkaan kun ei sinua tunne. itse omalla kohdalla tekisin koska minusta se on siitä kiinni miten ne asiat ottaa ja miten niihin suhtautuu..

 

[sommarcat]

mm..toi on kyllä varmaan aika vaikea paikka. Puntarissa monta asiaa. Mun mielestä sun ja sun miehen pitää tässä asiassa olla samoilla injoilla. Masennus voi uusia, mutta ei vältäämättä. Kolmas lapsi voi olla koliikkitapaus, allergikko, kehitysvammainen mitä vaan. Toisaalta hän voi olla täysin terve, helppokin vauva. Tuohon on oikeesti tosi paha sanoa, mikä oli parasta. TOivottavasti tää ees vähän helpotti...

 

[no]

itselläni vähän samantyyppisiä kokemuksia, sillä erotuksella että ongelmat on esikoisen kans, "työllistää" vähintään kahden lapsen edestä. kuopuksen kans ei mitään muuta ongelmaa kuin että nukkuu hyvin vain minun vieressä (omassa sängyssään tosin) eikä suostu potalle MILLÄÄN 2veenäkään, mut siis en taida uskaltaa koittaa kolmatta, mies ehdottomasti sitä mieltä että lapsluku täynnä.

 

[vieras]

Ymmärrän sua täysin.Itsekkin haaveilen kolmannesta mutta minulla on perinnöllinen sairaus 50% siis, itse olen sairauden kanssa elänyt ekat 13v tietämättäni mitään ja siitä eteen päin pikku hiljaa tietoja saaden, mutta ei vaikuta minun elämääni mitenkään kun kerta vuosi kontrollissa, Esikoisella on sama ja nyt ekat 4v niin ei mitään ja hyvältä näyttää. Kuopus sitten on liikuntavammainen, vielä ei kävele, mutta tulee kävelemään ikää on reilu 2v. Hänen kanssaan on välillä rankkaa, mutta en päivääkään vaihtasi pois ja asiat helpottuvat kun hän kasvaa.
Minä haaveilen kolmannesta, mutta mies ei vaikka minä olen nyt kotona ollut sen 4v putkeen ja hoitanut lapset melkein 100%. Kuopuksen terapiat, lääkäörit ja kuntoutus ym. on minun vastuullani.
Mietin, että olenko minä hullu kun haaveilen vielä vauvasta?

 

[vieras]

Kiitos kaikille vastauksista! Se on nyt vaan niin kumma tuo kolmannen kaipuu? olen itseltänikin kysynyt monta kertaa että miksi haluan kolmannen? Toisaalta tiedän vastaukset, toisaalta en... Masennuksen uusiminen ei sinänsä pelota, kun tiedän että siihen on lääkkeet ja mies osaa minua lukea niin hyvin. muista jutskuista vaikea sanoa.... Luuen että jaksasin valvomiset ja itkutkin kun tietää että apuja on saatavilla KUNHAN LYÖT NYRKKIÄ PÖYTÄÄN ja VAADIT että lapsesitutkitaan HETI kunnolla!!! Ihan kamalaa meinaan katsella isomahasia mameja tuolla jokapuolella.....

 

[laatu korvaa määrän]

Leslity näihin kahteen lapseesi. Ei kolmatta.