uskallanko edes kertoa??

[uusi]

Kauheeta tappelua tällä palstalla tuntuu olevan.
Minun tilanne tämä: Olen 16 vuotta, loppuvuonna 17v. Odotan lasta, laskettu aika lokakuussa, isästä ei ole tietoa. On tasan kaksi vaihtoehtoa, kummankaan kanssa en ole seurustellut vakavasti. Pärjäänkö yksin? Mitä tukia on mahdollisuus saada? Asun vielä vanhempieni luona, mutta tarkoitus on muuttaa omaan asuntoon kesällä. Olen lukion ensimmäisellä luokalla ja harmittaa kun koulu jää kesken. Miten te ootte saanut suoritettua opinnot loppuun?
Pelottaa ja mietityttää. :ashamed:

 

[sanna-cata]

Oletko varma tämän raskauden suhteen? Koska pika matikalla laskin viikkoja olevan kuitenkin alle 12. Ikäsi puolesta saisit varmasti keskeytyksen, ja niin ettei sinun tarvitse kertoa edes vanhemmillesi.
Jos päätöksesi pitää niin ensimmäisenä kertoisin vanhemmille, ellet jo ole ehtinyt. Myös isä ehdokkaille harkitsisin kertovani asiasta jo ihan hyvissä ajoin. Ensimmäinen neuvola käynti on paikkakunnasta riippuen viikolla 10-12. Joten ota selvää minkä on oikea neuvola ja varaa aika. Voi olla, että pääset hieman aikaisemmin ekalle käynnille ikäsi ja tilanteen vuoksi. Neuvolassa auttavat sinua raskausasioissa sekä ohjaavat henkisenin avun saamisessa. Käy myös koulusi terkkarilla/ lääkärillä. Heiltä saat samankaltaista apua kuin neuvolassa ja osaavat varmasti auttaa sinua taloudellisissa kysymyksissä. Niin ja kannattaa hankkia hyvä liksainen kesätyö, niin et joudu minimi äitysrahalle. Toivottavasti edes yksi mun neuvoista auttaisi sua. Voimahali :hug:

 

[Äiskäpäiskä]

taloudellisesta tilanteesta en olisi niin huolissani, varmasti pärjäät jos tyydyt siihen että ylimääräistä rahaa ei tule olemaan. Mutta haluatko jo tuossa vaiheessa ottaa niin suuren vastuun toisesta ihmisestä? Yritän tässä nyt suhtautua neutraalisti. Pidä huoli että neuvolassakaan ei sinua painosteta kumpaankaan suuntaan vaan että saisit itse tehdä päätöksen tulevaisuudestasi.
Itselläni se tilanne että kirjoitin viime keväänä ylioppilaaksi ja poika syntyi loppukesästä. Olen nyt siis vuoden kotona ja ensi syksynä poika menee päiväkotiin ja minä jatkan opiskelujani koska ilman ammattia en halua jäädä.

enpä tiedä autoinko yhtään. koita pärjäillä :wave:

 

[nimetön]

No sattuuhan sitä vanhemmillekin naisille, että ei isästä ole tietoa. Ja kun "vahinko" on sattunut, niin turha tietysti jälkikäteen jossitella. Jos noin "helppo" tapaus on, että harrastaa seksiä eri ukkojen kans noin vaan, eikä edes tiedä lapsensa isää, niin kertoo jo jonkin verran kypsymättömyydestä tulla vanhemmaksi.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, etkä voi näin ollen jättää kertomatta mahdollisille isäehdokkaille siitä, että olet raskaana. Ja isällä on oikeus tietää lapsestaan. Ehkä tällä hetkellä noi jutut sua ei paljon mietitytä, mutta odotas kun aikaa kuluu, ja lapsi alkaa isänsä perään kysellä. Kerrotko sitten, että äiti makas kahden ukon kanssa niin perätysten, ettet tiedä kumpi on isä...Miltä tuntuisi jos oma tyttäresi tekisi noin? Tiedän, että tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta ehdottaisin nyt, että otat yhteyttä neuvolaan, otat ehdottomasti yhteyttä niihin miehiin/poikiin joiden kanssa seksiä harrastit. Ja kun lapsi on maailmassa, isyystesti kehiin!
Nämä on vakavia asioita, eikä niillä pidä leikkiä. Olet nuori, ja elämä edessä ja nyt olet ottamassa suuren harppauksen aikuisten elämään. Vastuu pienestä syntymättömästä lapsesta on jo olemassa ja siihen pitää ehdottomasti ottaa mukaan myös mies, joka lapsen on siittänyt. Ei häntä voi vastuusta päästää, koska yhdessä olette rakastelleet, ja tieto mahdollisesta raskaudesta on joka yhdyntäkerralla.....Moralisointia tai ei, mutta nyt kannattaa toimia fiksusti!

 

[minttu]

Onneksi olkoon raskauden johdosta! Voin sanoa, että minua pelotti myös kun aloin odottaa ensimmäistäni. Pelotti myös toisen kohdalla. Se on ihan tervettä! Lapsen mukana tulee suuri vastuu, mutta siihen kasvaa kyllä. Kukaan ei ole sen viisaampi ensimmäistä saadessaan, aina se pelottaa ja jännittää - minusta ihan hyvä juttu, siitä se kasvu alkaa.

Käytännön jutuista. Ota yhteys neuvolaan heti. Saat ainakin minimiäitiyspvärahan, 15,25 e päivässä miinus verot. Mulla se tekee 300 e kuussa. Asumistukea saat myös, ja jos tarpeen niin soskusta saa tukea. Loppujen lopuksi vauva ei tarvi paljoa, vaunut ehkä ja vähän vaatetta. Käytettynä saat halvalla

Neuvolassa osaavat opastaa Muista. että se on sinun päätöksesi. Minulla on ystävä, joka sai lapsen yksin ja pärjää hienosti! Kirjoittele kuulumisia tänne palstalle vaikka. Toivotan sulle paljon onnea ja voimia! =)

 

[Mira86]

Itse tulin raskaaksi 17-vuotiaana ja ehdin juuri täyttää 18 ennen kuin poika syntyi (kaksi kuukautta etuajassa tosin). Olin tuntenut vauvan isän noin kolme vuotta, joista oltiin seurusteltu kaksi. Me ei asuttu yhdessä, minulla oli lukio kesken, eikä poikaystävälläkään mitään ammattia tai työtä.
Alusta asti oli kuitenkin selvää, että pidämme lapsen. Kaupungin vuokra-asunnon saa melko nopeasti, jos odottaa lasta. Toimeentulotukea saa sosiaalitoimistosta hakea, se on vähän päälle 300 ? per aikuinen ja lapsesta saa n. 200?. Lisäksi äitiyspäivärahaa (ja myöhemmin vanhempainrahaa) saa sen jo aiemmin mainitun 15,20? jokaiselta arkipäivältä, mutta siitä menee veroja, kun tulot ylitää 2000? vuodessa (eli tältä vuodelta saisit vielä ehkä vielä kaiken, mutta ensi vuodelta sulta lähtisi verot). Lapsi saa 100? kuukaudessa lapsilisää. Sen lisäksi sulla on oikeus asumistukeen, meillä se on ainakin yli puolet vuokrasta. Myöhemmin, jos jää lasta hoitamaan kotiin, saa kotihoidontukea.
En kuitenkaan ole aivan varma siitä, saatko esim. toimeentulotukea, koska olet alaikäinen. Näistä asioista sinun kannattaa ottaa selvää, sillä vauva tarvitsee materiaa ympärilleen (ei ylenpalttisesti, mutta kuitenkin) ja itsesikin täytyy elää.

Oman lapsen saaminen on todella iso muutos elämässä, se todellakin määrää aika paljon sinun tulevaisuudestasi seuraavaksi kahdeksi kymmeneksi vuodeksi. Tietenkään lapsen saaminen ei estä esim. opiskeluja - itse aion etälukioon tuossa huhtikuun alussa. Kun ympärillä on hyvä suojaverkko eli sukulaiset ja ystävät ovat valmiita auttamaan, niin pärjäät varmasti yksinkin. Lapsen isällä on silti oikeus tietää ja kertoa oma mielipiteensä - isäksi tuleminen on ihan yhtä iso asia kuin äidiksikin tuleminen. Tietenkin saat myös elatusapua, jos lapsen isä ei asu kanssasi, mutta se edellyttää kai isyyden tunnustamista. Jos lapsen isällä ei ole vara maksaa elatusapua, saat sen kaupungin kassasta.

Ei Suomessa ketään hätää kärsimään jätetä, mutta ota asioista selvää ja mieti tarkasti. Uskalla ottaa asiat esille myös neuvolassa. Tsemppiä ja jaksamista! Ja onnea, jos päätät pitää lapsen!

 

[dagu]

\

Neuvolassa osaavat opastaa Muista. että se on sinun päätöksesi. Minulla on ystävä, joka sai lapsen yksin ja pärjää hienosti! Kirjoittele kuulumisia tänne palstalle vaikka. Toivotan sulle paljon onnea ja voimia! =)

tuohon ei ole muuta lisättävää kuin onnitelut minultakin :hug: =)

 

[-Katja-]

Tuosta isyyden tunnistamisesta tahtoisin kertoa sen verran, että se ei ole pakollinen juttu. Otin pari vuotta sitten asiasta selvää, kun kaverin lapsen isäkandidaatti oli sellainen, että hän olisi vaaraksi sekä kaverilleni että lapselleen, jos saisi tietää asiasta. Jos isäkandidaatit ovat normaaleja tapauksia, niin tottakai kannattaa kertoa niille, muta jos he ovat esim. väkivaltaisia narkkareita (tuo oli nyt vain esimerkki), niin sinuna miettisin kahdesti ennen kuin lähtisin niitä isyystesteihin pakottamaan.

Tässä asiassa oikeus on sinun puolellasi, eli jos isäkandidaatti ei halua isyystestiin, niin hänet voidaan pakottaa siihen, mutta jos sinä syystä tai toisesta olet sitä mieltä, että mahdollinen isä ei olisi hyväksi lapselle, niin voit kieltää isyyden tunnustamisen (isyystestit ym.), eikä isä voi vaatia isyystestejä, jos erikseen kiellät sen. Elatustukea saat joka tapauksessa, jos et isältä, niin kelasta (tosin siellä se taitaa olla jollakin toisella nimellä, en tarkkaan muista.

Tulet sitten mihin päätökseen hyvästä, ei kumpikaan päätös ole helppo. Joten voimia sinulle! :hug:
Ja jos päätät pitää lapsen, niin onnittelut minunkin puolestani!