Useita suhteita takana = jotain vialla?

[Tiina]

Olen seurustellut miehen kanssa vuoden verran. Hänellä oli takanaan useampia suhteita. Kertoi niistä itse ja kaikkien päättymiseen oli joku "hyvä" syy.
Aluksi meillä meni tosi hyvin, yhteisymmärrys oli suuri ja kummankin lapsetkin suhtautuivat kohtuullisen mukavasti.
Miehen lapset olivat varautuneita, mutta ajattelin sen loppuvan kunhan tutustutaan.

Nyt näyttää siltä, että minusta on tulossa taas yksi ex lisää. Syynä miehen kyvyttömyys tunnistaa omia virheitään ja ottaa opikseen näistä kariutuneista suhteista. Hän on erittäin vaativa, sopeutumista ja joustoa edellytetään vain minulta. Minun pitäisi solahtaa ääntä päästämättä hänen elämäänsä ja alkaa äidiksi, vaimoksi ja kotiapulaiseksi, ihan noin vain, ilman että hän muuttaa mitään itse.

Nyt kun olen katsellut näitä "kiertolaisia" en voi muuta kuin nähdä heissä jotain yhdenmukaisuutta. Jos aina suhteet menee pieleen, on tyypissä selvästi joku iso vika. Tiedänpä pysyä kaukana näistä tapauksista seuraavalla kerralla, että ainakin itse olen jotain tästä oppinut.

 

[oppimisesta]

"Tiedänpä pysyä kaukana näistä tapauksista seuraavalla kerralla, että ainakin itse olen jotain tästä oppinut."

Olen Tiina tänään jo kirjoittanut monta pitkää viestiä Ellien sivuille.

Otin äsken osaa Miesnäkökulman aloittamaan viestiketjuun.
Sinä jaksat vielä uskoa uusioliittoon ja parisuhteeseen. Minulle yksi avioliitto riittää loppuelämäksi. Nautin suunnattomasti nykyisestä elämäntilanteesta. En vaihtaisi sitä eronneen miehen kanssa seukkaamiseen. Tyhjän saa tilaamattakin sanoi eilinen kampaamokoulun opettaja monta kertaa. Hän aina lisäsi perään, että mummo sanoi niin.

Minunkin äitivainaa hoki tuota sanontaa ja se sanonta kuluu myös ankerasti minun slogan varastossa. Miksi tyhjä pitäisi tilata. Sen saa tilaamattakin.
Hyvin sanottu eikös olekin.

Voe tokkiinsa kun minua letasee ja paenaa muan alle. Näin sanoi äitini.
Minua laiskottaa vietävästi. Aurinko paistaa ja ulkona on kaunis sää.
Sen verran pitää kuitenkin harrastaa ruumiinliikuntaa, että kävelen stadiin jalan enkä ota sporaa alle.

Ei vanha koira opi uusia temppuja. En oppisi uusia temppuja vaikka kouluttajana olisi fakiiri, silmänkääntäjä tai itse David Copperfield.

Mä oon mikä oon en muuksi voi tulla. Kahvia vain tekee mahdottomasti mieli. Fazerin kaksi marjasuklaalevyä ovat muisto vain. Aiheuttaa totisesti riippuvuutta. Alepan miesmyyjä oli oikeassa. Varoitan Ellejä. Se on menoa, jos ostatte kyytipojaksi Fazerin marjasuklaata. Näin on marjat ja mansikat.

Tiina, elämäsi on ordningissa. Mies otti itse loparit. Sinun ei tarvinnut laittaa miestä pihalle. Luepa tämän päivän nettiuutisia. Avovaimon viimeiset sanat ambulanssin baarilla "toinen nainen".

Mies oli taputellut baarissa ex-vaimon pyllyä ja siitä tämä riita tai jostakin muusta syystä. Jätetään jälkipyykki alan kouluja käyneille. Amatöörinä kyökkipsykologina rahkeeni eivät riitä asian setvimiseen.

Ehkä nyt lopetan tämän Ellit session. Vilkaisen Apu-lehden juorupalstaa ja lähden töihin. Täällä oli taas niin mukava rupatella. Oikein sydän keveni.

Miehet on luotu kierrätettäväksi. Ehkä mies on kuin minä. Tykkää vaihtelusta. Jotkut vaihtelevat puolisoa. Minä vain Ellien palstoja.

Käyn joskus Kristallipallopalstalla, Ellit 50+, Parisuhde tai Sinkut palstalle.
Julkut palstalla tietenkin ja Tv-friikeissä. Muotifriikit palstalla silloin tällöin Sensuellejakaan unohtamatta.

Ehkä joskus viihdyn enemmän Keittiössä palstalla. Sinkun elämää palstalla annoin vinkin, että ehkä sieltä voisi löytää uuden kullan. Nuoret ja nätit tytöt tykkäävät ruoan laitosta ja leipomisesta. Niin minäkin tykkäsin, mutta samaan huusholliin ei mahdu kaksi kokkia. Tai mahtuu, mutta vatsa ei vedä enempää herkkuja ja Alepan ruokalasku pitää pysyä kurissa.

Nyt turpa rullalle ja netti kiinni. Varmasti ylläpito antaa minulle porttikiellon ikiajoiksi. Omaa blogia en perusta. Eihän siellä kävisi lukemassa Erkkikään.

 

[Tiina]

Kiitos taas, nettifilosofi.
Ei mies ole ottanut lopareita, enkä minäkään, vielä.
En usko sietokykyni kestävän tätä suhdetta enää kauaa, kun mitään muutosta ei ole näköpiirissä. Tässä vaiheessa olisi vähän hullua lähteä mihinkään perhepsykologillekaan hoidattamaan suhdettaan, kyllä sen pitäisi toimia ihan ominkin voimin.

Kierrätyksestä löytyy kyllä joskus arvokasta antiikkiakin, mutta suurin osa taitaa olla loppuunkulutettua kirppiskamaa.

 

[hepsutti]

Joo, kaipa on normaalia, että ikäkausiin liittyvissä muutoksissa ja oman itsensä tuntemaan oppimisessa menee pari suhdetta karille, mutta luulenpa, että jos ihmisellä on taustallaan kokonainen nivaska täysin vakavaksi tarkoitettuja suhteita niin jossain prakaa. Jos esim. kuulee jonkun harkitsevan kolmatta avioliittoa tai viidettä avoliittoa niin eipä hyvälle kuulosta...

Hyvä näppituntuma kyllä tulee siitä mihin sävyyn entisistä suhteista puhutaan. Jotenkin jos hommassa on selittelyn makua, aina syytetään yksinomaan toista osapuolta tai tulee tunne, että jotain salaillaan niin on syytä olla varovainen.

 

[xxx]

Mikä teidän suhteessa oikein konkreettisesti mättää? Puhut ympäripyöreitä.

 

[mies]

Ei suhteiden lukumäärästä voi tehdä vain tiettyjä päätelmiä. Ja aina suhteessa on vähintäin kaksi Joillakin voi olla epäonnea aina. Jostain syystä on vain epäsopivia ystäviä. Suhde voi päättyä toisen ongelmiin. Ei niistä ota selvää erkkikään.

 

[Tiina]

XXX:lle, kysyit mikä vikana. Tässä ap. kirjoituksesta ote:
"Syynä miehen kyvyttömyys tunnistaa omia virheitään ja ottaa opikseen näistä kariutuneista suhteista. Hän on erittäin vaativa, sopeutumista ja joustoa edellytetään vain minulta. Minun pitäisi solahtaa ääntä päästämättä hänen elämäänsä ja alkaa äidiksi, vaimoksi ja kotiapulaiseksi, ihan noin vain, ilman että hän muuttaa mitään itse."

Meidän pitäisi jakaa vain hänen harrastuksensa, omani ovat kuulemma typeriä. Lapsia pitäisi kasvattaa vain hänen tavallaan, tulokset näen jo eikä kovasti rohkaise.
Haluaa siis hallita ja vallita kaikkea omalla tavallaan, alkuaikojen muista puheista piittaamatta. Alussa minullakin oli aivot ja sananvaltaa, mutta ei enää.
Olen ymmärtänyt, että muiden kohdalla tuo mitätöinti on ollut samanlaista. Kun naiset nyt ovat sellaisia ja tällaisia... hyvää esimerkkiä pojalle.

Mutta hän on hyvä mies ja ajattelee muiden parasta ja toimii oikein, omasta mielestään. Sanoo kyllä sata kertaa päivässa rakastavansa, mutta mitä virkaa sillä sanomisella on, sanoisi niin varmaan koiralleenkin.

 

[kohta ex]

Enpä tiedä oikeaa vastausta, mutta tunnistan tilanteesi, Tiina. Minä olen 25-vuotias nainen, jolla on yli kymmenen vuotta vanhempi mies. Miehelläni on takana useita suhteita, yksi hyvin pitkä ja monta lyhyempää. Hän on aina vaihtanut melkein lennossa uuteen. Hyviä syitä suhteiden katkeamisiin löytyy, muun muassa tyttöystävien mielenterveysongelmia. No, mielenterveysongelmia alkaa olla minullakin. Olen niin pirun pettynyt tähän suhteeseen, että olen suunnilleen menettänyt uskoni normaaliin parisuhteeseen.

Sanottakoon heti, että tunteeni ovat aavistuksen verran kärjistettyjä: mieheni on kaikkien (useimmiten minunkin) mielestä kiva, leppoisa ja reilu. Hän on erinomainen isä lapsellemme. Suhteessamme on kuitenkin alusta asti ollut tiettyä epätasa-arvoisuutta, johtuen ehkä ikäerosta. Alunperin lähdin mielelläni mukaan tuohon asetelmaan, että mies hoitakoon asiat ja päättäköön, kun on vanhempi ja fiksumpi. Mutta nyt suhde alkaa olla pilalla.

Surullista on se, että mies on oppinut pikku hiljaa ottamaan minua ja varsinkin lasta hyvin huomioon, vähentänyt omia menojaan, mukautunut perhe-elämään, mutta se ei taida enää auttaa, sillä rakkaus alkaa olla menetettyä. Olemme riidelleet kovasti ja keskustelleet sekä hyvässä että huonossa hengessä jo ongelmien alkaessa. Milloinkaan mies ei mene itseensä, ei näe omia puutteitaan, sanoo, ettei voi korjata tapojaan, koska MINÄ olen loukannut häntä niin paljon. Tässä on perää, tiedän olevani usein hankala. Mutta minä tiedostan heikkouteni ja virheeni!

Sekavaa tekstiä, mutta sekavat ovat tunteenikin. Välitän miehestäni kovasti, mutta tiettyjä asioita on vaikea korjata... Tsemppiä sinulle, ap!

 

[Nainen]

Itse seurustelen miehen kanssa jolla myös takana useita pitkiä ja lyhyitä suhteita. Alussa mies oli ihana, nyt on meidän suhteeseen tullut aika pahaa henkistä väkivaltaa. Olen ottanut selvää miehen entisiltä, jossain vaiheessa heille on tullut kuvaa myös fyysistä väkivaltaa. Eli kyllä miehessä silloin on vikaa. Itse olen myös kohta ex. Olen puhunut erosta, en jaksa enään vuoden jälkeen katsella ja kuunnella ikuista solvaamista ja alistamista.

 

[ikuinen ex]

Minulla ongelma on toisin päin kuin alkuperäisellä. Olen 30+ nainen ja useita suhteita on takana. Voin todellakin sanoa, että jotain vikaa on siis minussa! Suhteen alussa olen oikea unelmien tyttöystävä, mies ihastuu, mutta joidenkin kuukausien päästä käytökseni muuttuu vähitellen... En jaksa enää panostaa suhteeseen, muutun välinpitämättömäksi, etäiseksi, vaativaksi, jne ja lopulta jätän miehen enemmän tai vähemmän tylysti.

Tiedän, että olen aiheuttanut pettymyksen monelle hyvälle tyypille. Onneksi nykyään tiedostan parisuhdeongelmani ja toistaiseksi pidän taukoa seurusteluista.

 

[minä]

Ikuinen ex:

Joopa joo. Kylläpä itseäsi syytät. Et ole kohdannut oikeaa.

Ajattele, että kohtaisit ihanan miehen ja tiedät, että hän käyttäytyisi kuin sinä. Hän jättäisi sinut jonkin ajan kuluttua. Olisiko se sinulle helpotus? Panostaisitko enemmän seurusteluun?

Elämäntilanteesi ei kaipaa vakiintumista.

 

[Tiina]

Joku uskoo, että on olemassa juuri se "oikea". Minä en. On joitakin harvoja, joiden kanssa voi elää hyvää elämää, jos on tahtoa ja kypsyyttä. Siis harvoja, mutta kuitenkin enemmän kuin yksi.

Sinulle "Ikuinen ex" sanoisin, että mieti tarkkaan, miksi menetät kiinnostuksesi mieheen. Varmasti siellä takana on jokunen ihan hyväkin tyyppi. Miksi et uskalla jatkaa ja heittäytyä täysillä mukaan?
Se on hyvä, että oivallat itse ongelmasi ja haet siihen ratkaisua. Kyllä se vielä löytyy, mutta älä petä itseäsi luulemalla, että jatkuva miehen vaihto ja oikean etsiminen olisi oikea tapa. Vastaus löytyy omasta päästäsi, kun olet siihen valmis.

Oikeastaan nämä "etsijät" on aika surullisia tapauksia. Tuon sikamaisen käytöksen jälkeen vihamiehet sen kuin lisääntyvät ja pahaolo heidän sisällään sen kun pahenee.

 

[ikuinen ex]

En minäkään enää usko sen yhden "oikean" olemassaoloon. Kavereideni suhteita seuranneena olen vähitellen vakuuttunut, että molemminpuolinen motivaatio ja yrittäminen suhteessa on ehkä kaikkein tärkeintä. Olen myös aivan samaa mieltä siitä, että jatkuvat etsijät ovat surullisia tapauksia.

En todellakaan tahtoisi päätyä ikuiseksi sinkuksi, joka vaihtaa miehiä vuoden välein! Kyllähän sellainen käytös kertoo, että jotain vikaa on, eikä kaikki vika voi todellakaan olla miehissä! Ihmettelen vaan sitä, miten niin monet miehet ovat ollet valmiita sietämään huonoa kohtelua ja huonoa parisuhdetta. Harmittaa, että olen omalla käytökselläni onnistunut saamaan aikaan sen, etten enää kunnioita miehiä...

 

[Tiina]

Etsit siis niin vahvaa miestä, joka pistää sinut aisoihin ja vaatii kunnioitusta itselleen? Sellaista kunnon miestä eikä hiirtä.
Hyvä alku.

 

[heh hoijaa]

Ikuinen ex:

Olet kiva tyyppi. Mutta tiedätkö, että teet palveluksen miehelle, kun "jätät" hänet
Ei se ole miehestäkään mukava samassa roikkua.

 

[nettifilosofi]

"En todellakaan tahtoisi päätyä ikuiseksi sinkuksi, joka vaihtaa miehiä vuoden välein!"

Joku taas tituleerasi minua nettifilosofiksi.

Luin äsken harppoen uusinta Kaupunki&koti-srk-lehteä. Sivuilla 12-13 on artikkeli "Voiko rakkauteen luottaa!

Eniten minua puhutteli kappale "Kirjassaan Suomalainen ahdistus Suomen historian professori Juha Siltala...Jos uskaltaa kaiken menetettyään luopua Jumalaa kannattelevasta hyvyydestään ja paljastaa katkeruutensa. Kun Jobilla ei ole enää mitään menetettävää, hän tulee kontaktiin Jumalansa kanssa."

Ehkä sinkkuja on monenlaisia. Onhan pätkätyötäkin. Pätkäsinkkuus. Uusi termi, jonka voi vapaasti ottaa käyttöön. Kai tästä filosofiasta täytyy jotain käytännön hyötyä olla.

Minusta vuoden seurustelu on hatunnoston arvoinen suoritus.
Posteljooni toi minulle kirjeen meren takaa. Tyttäreni on löytänyt ihanan miehen ja hän lähestyi meitä kirjeitse. En malta avata kirjettä. Luemme sen vasta illalla.

Suhteet kestävät sen aikaa kuin niiden pitääkin kestää. Eihän koulussakaan käydä samaa luokkaa moneen kertaan.

Uusimmassa Annassa kirjailija Paulo Coelho sanoo, että viisautta ei löydetä kaunokirjallisuudesta.

Ei toisille voi syöttää omia oivalluksiaan. Jokainen oppii oman kokemuksen kautta.

Rakastaa ja tehdä työtä. Natustelen tämän viikon Voimala ohjelman sanoja.
Tukka on rasvainen. Selailin äsken uusinta H&M kuvastoa. Onneksi en enää ole nuori nainen. Voin olla uusiosinkku, lörpötellä Elleissä ja sitten lyödä netin kiinni.

Ei minusta filosofia olisi tullut. Oppilaani olisivat pelanneet luennoillani kännykkäpelejä, heitelleet paperiliidokkeja ja laittaneet nastoja tuolini päälle. Liitutaudulle tai kalvoille olisi ilmestynyt omituisia kuvia.

Ex-pomoni oli Suomen tunnetuimman filosofin tuttava. Ehkä minuakin pukisi silkkivermeet. Jotain kicksejä filosofiassa varmasti on.

Ehkä mustat pokat antaisivat minulle katu-uskottavuutta Tiimaripokien sijaan. Mutta väliäkö hällä. Radiojuontajakin sanoi näyttävänsä hiilikaivostyöläiseltä lehden painomusteen takia, mutta onneksi se ei näy radiossa.

Ei täällä netissäkään rima ole korkealla. Aivot narikassa tyylillä pärjää parhaiten.