Useimmat perhepäivähoitajat

\

\

näyttävät esim. leikkipuistossa ollessaan seisoskelevan/mieluummin tietenkin istuvan porukalla juoruamassa. Hoitolapset puiston toisessa päässä saavat touhuta omiaan kenenkään valvomatta. Hirvittää.

mietipä itseäsi hoitajana. Olet lähes koko päivän vain lasten seurassa, siispä on varmasti mukavaa jutella myös aikuisten kanssa, jos siihen on kerran mahdollisuus. Antaa lasten leikkiä, eikös hoitajan tehtävä ole katsoa, ettei lapsille tapahdu mitään. En minä ainakaan hoitajana leikkisi ja konttaisi puistossa lasten perässä, johan lapset minuun hermostuisivat

Sepä siinä juuri onkin, jos on tehtävänä katsoa, ettei tapahdu mitään, mutta kun ei katsota. Eikä sitten edes huomata, kun jotain ON jo tapahtunut ennen kuin joku muu asiasta huomauttaa.

 

\

\

\

Just tämän takia minua hieman hirvittää laittaa lapsiani hoitoon. Esikoiseni on hieman arka ja ujo, eikä oikein osaa pitää puoliaan toisten lasten seurassa niin kuka häntä siellä puollustaa jos hoitajat ei sitä tee.

Ei kukaan
Kokeneen lastentarhanopettajan suusta: "Omiani en hoitoon laittaisi! Päiväkotielämään sopeutuvat kuitenkin parhaiten ne kaikkein pienimmät - kun eivät ole muuhun oppineet"

Tää oli niinkuin lohdutukseksi, kun mietin hoitopaikkaa omalle kaksivuotiaalleni!

Voihan tuon ajatella niinkin, että pienet tosiaan oppivat parheiten toimimaan ryhmässä, ottamaan muut huomioon, odottamaan vuoroaan jne. Jos on esim. ollut sen ekat 3 vuotta äidin kanssa kaksin kotona, voi olla vaikeaa tottua uuden laiseen meininkiin. Siis siihen, ettei kaikki voi mennä aina oman mielen mukaan.

Niin, tai sitten oppii pitämään puolensa, jos aloittaa pienenä. Vai lieneekö enemmän luonnekysymys, reippaat ja rohkeat pärjäävät hoidossa hyvin. Arat ja hiljaiset ehkä ei.

 

:wave: Täällä pph, jolla on ihan hyvä omatunto. Meillä ulkoillaan paljon, lapsilla on aikaa keskittyä leikkeihinsä, jutustellaan kaikenlaisista asioista, askarrellaan jonkun verran, muttei jatkuvasti (siitä on tehty kysely vanhemmille ja heidän mielestään leikkiminen on se kaikkein tärkein juttu, askartelu ei niinkään) syli on aina avoinna ja huomioin jokaista tasapuolisesti. Vanhempien kanssa ollaan sovittu, että jos joku asia ihmetyttää, siitä voi kysyä reilusti suoraan ja sillähän asia sitten selviää. Puhuminen, kunnon keskustelu, auttaa aina, ei kannata jäädä mielessään hautomaan ja paisuttelemaan asiaa, vaan ottaa puheeksi. Näillä eväillä pärjää aika hienosti. :wave:

 

Kyllä vain minäkin seisoskelen useinmiten sivussa katsomassa kun lapset leikkii ja, kyllä jutustelen samalla toisten äitien ja hoitajien kanssa. En edes paljon uskaltaisi lähteä lapsen leikkiin mukaan, kun on monta lasta, jonka perään on katsottava. Meillä ei kyllä isommat edes tykkäisi, jos menisin heidän hyviä yhteisleikkejä sotkemaan. Toisinaan tietenkin meillä on puistossa koko porukalla leikkejä (polttopalloa, naruhyppelyä yms.), siihen sopii silloin myös kotiäitien lapset mukaan, mutta kyllä mielestäni lapsille on annettava leikkirauha. Pienimmät istuvat silloin kiikussa etteivät jää jalkoihin. Kyllä suurin osa hoitjista on varmasti vastuunsa tuntevia ja teidän aarteistanne hyvää huolta pitäviä.

 

Olen yksityinen pph ja en sekunniksikaan jätä lapsia valvomatta. Puistossa tervehdin muita ja olen hoidokkien kanssa.

Nyt lomalla.siksi koneella

 

\

Olen yksityinen pph ja en sekunniksikaan jätä lapsia valvomatta. Puistossa tervehdin muita ja olen hoidokkien kanssa.

Nyt lomalla.siksi koneella

:flower:

 

Tjaah. Mitähän äidit puistossa tai pihalla tekevät? Tietenkin jos on ihan pienten ryhmästä kyse pitää seurata tarkemmin.

Mutta niin ainakin meidän ison kerrostalon äidit istuvat vaan penkillä ottamassa arskaa ja juoruamassa. Itekin pystyy niin tekemään jo 2-vuotiaan kanssa välillä, ei koko aikaa tartte joka askelta perässä kulkea enää. Sitä en kyllä ymmärrä ettei talvella viitsitä 4-5-vuotiaiden kanssa enää pihalle vaivautua ollenkaan.