Kiitos kauniista sanoistasi. Minäkin toivon koko sydämestäni, että saisit joululahjaksi nyt puhtaat reunat siitä leikatusta palasta ja kaikki saataisiin nyt pois. Ymmärrän kuolemanpelot sun muut mitkä iski.
Minä muistan kun papasta tuli tulokseksi luokka 4. En ymmärtänyt ensin mistä on kyse, kunnes googlettamalla ruma totuus alkoi paljastua. Sen jälkeen soitin hädissäni lääkärille joka selvitti asian. Sitten taisi olla 2 viikkoa täyttä tuskaa odottamisen kanssa. Sen jälkeen kolposkopia ja kohdun sisäinen pipelle näyte, joka jätti traumat koko naistentautien polille. Sitten kauhunsekaista odotusta neljä viikkoa. Tulos cin 3 ja Loop-hoitoon aika. Taas odottelua 3 viikkoa, sitten looppiin. Sen jälkeen neljä viikkoa odottelua.
Se oli elämäni hirveintä aikaa. Olin ihan varma, että minulla on syöpä. Uskoin sen jo levinneen, oli kaikenlaista oireitta. Olin niin stressaantunut, että purin kaikki leukaluutkin niin jumiin, että puhuminen oli vaikeaa. Jokapaikkaan sattui, olin kuin rekan alle jäänyt. Välillä tuli jonkinsortin ahdistuskohtauksia jolloin vain itkin mahallaan lattialla ja ajattelin, että tässä se elämä sitten oli.
Kävelin paljon ja haikein tunnelmin ajattelin kuinka paljon rakastinkaan elämää ja tätä kotiseutuani. Kirjoitin tunteitani päiväkirjaan ja nyt sen lukeminen on niin ahdistavaa, etten vielä ole valmis lukemaan yhtään mitä silloin kirjoitin.
Helpotus oli ihan tajuttoman suuri kun sain tietää loopin tulokset. Cin3 edelleen.
Muistan kun sain sieltä kirjeen, jota olin neljä viikkoa odottanut. Lopulta se oli siellä postilaatikossa ja ihan pyörrytti katsoa sitä. Pistin sen keittiön pöydälle avaamattomana ja istuin pitkään sitä vain katsellen. Koitin miettiä mitä tapahtuu jos siellä on huonoja uutisia. yritin varautua siihen, kenelle soittaisin ensin ja kertoisin. Olisiko se maailman loppu vai selviäisikö siitä vielä. Lopulta uskolsin avata kirjeen ja itkin pitkään luettuani hyvät uutiset.
Maaliskuun kontrolli ahdistaa. Koitan olla ajattelematta sitä, mutta usein iltaisin se tulee mieleen. Samoin aina kun asiat on tosi hyvin. Silloin meinaa iskeä sellainen pelko puseroon, että ajatella kuinka hyvin minulla on asiat tässä mutta kaikki voi muuttua maaliskuussa. Ajatus on inhottava, mutta en voi sille mitään. Se vain tulee jostain aina.
Uskon tämän kuitenkin muuttaneen minua ihmisenä jo nyt. Olen ymmärtänyt paljon asioita elämästä. Lisäksi olen elänyt hyvin kiireistä elämää, nyt oli pakko pysähtyä.
Pärjäile! Ilmoittele miten kävi tulosten kanssa.