[QUOTE="ookoo";28063717]Ei kyse ole siitä, etteikö vanhemmat ajattelisi tai välittäisi lastensa hyvinvoinnista. Tai ettei uskoisi tutkimustuloksia, että monesti pienen olisi hyvä olla kotona. Tosin itse uskon, että lapsen ikävuosista 1-3v tappelemisen sijasta ratkaisevinta on se 18 vuotta, jonka lapsi elää kotona ja imee kotoa kasvatusta, vaikutteita ja eväitä elämään. Lisäksi lasten päivähoidonkin voi vanhempienkin näkökulmasta järjestää monella tapaa (esim. hoitopäivien pituus, lomat). Hoitopaikkojakin on monenlaisia ja joukossa aivan mahtavaa henkilökuntaa ja hyvää henkeä päiväkotien ja perheiden välillä.
Ap ei vain tuo esiin mitään uutta, vaan junnaa paikallaan siinä, että olot ovat päiväkodissa hirveät ja kaikkien lasten pitäisi jäädä kotiin. Samaa vanhaa jankkaamista, mutta MIKSI henkilökunta ja alan ihmiset eivät TEE asialle mitään??? Miksette mene vaikka lakkoon, jos olot ovat mielestänne hirveät lapsille??? Ratkaisu ei ole se, että pelotellaan kaikki vanhemmat jäämään kotiin lasten kanssa. Se ei vain ole ratkaisu. Eikä se, että levitellään kauhukuvia netissä, jotka huolestuttavat vanhempia.
Kasvatusalan ammattilaisilla on kyllä tosi erikoinen tapa kehittää alaa ja asioita päivähoitopaikoissa, jos päälinja on se, että pelotellaan vanhempia, jotta ne eivät tuo lapsia hoitoon! Se ei myöskään johda lasten hyvinvointiin, jos vanhemmat kärsivät luottamuspulasta. Päivähoidon asioita ei kehitetä omilla hormonihuuruisilla visioilla siitä, että kaikki jäävät kotiin lasten kanssa. Kyllä linja pitäisi olla jotain ihan muuta - sellainen joka johtaa positiiviseen kierteeseen eikä kärjistä perheiden ja päiväkotien välejä.[/QUOTE]
Olet oikeassa siinä, ettei tämä ole se paras väylä vaikuttaa epäkohtiin, mutta toisaalta
kuten sanoin niin tämäkin on parempi kuin ei mitään. Sillä niin paljon puhutaan
ja korostetaan äidin oikeutta, vanhempien valinnanvapautta ja tasa-arvoa lapsensa
hoitoon viemisessä. Kuka puhuu ja nostaa esiin lapsen näkökulmaa jos ei me aikuiset ja
varsinkin alan ammattilaiset tai äidit itse?
Minusta on kauhean tärkeää ellei
jopa aikuisten velvollisuus puhua näistä asioista jotta tätä ongelmaa ei pidetä
enempää tabuna.
Jos olet seurannut tätä keskustelua niin olet ehkä huomannut, että äidit eivät suostu
ja uskalla edes kuulla ja kohdata tätä reaaliteettia.
Positiivinen kierre ei ole sitä, että vakavista ongelmista ei puhuta vaan lakaistaan ne
maton alle - mutta tosiaan oon tyytyväinen omalta osalta jos edes yksikin äiti/isä
on tän ansiosta asettunut hetkeksi oman lapsensa asemaan.
