Alkuperäinen kirjoittaja höh:
Niin neuvot tulivat suoraan Helsinkiläisestä neuvolasta ja ihan suomenkielellä. Kävin vielä yksityisellä psykiatrilla ja hän suositteli samaa. Äiti unilääkkeillä uneen. Lapsi ei kuulemma muista isona, onko joutunut huutamaan yksikseen vai ei. Kun sitten menin vauvan kanssa terveysasemalle ja jätin nyytin vastaanottoon ja kerroin meneväni nukkumaan, niin sain kotiapua 3 tuntia/viikossa.
Ja sit ihmetellään, miks lapset voi suomessa niin huonost, ku tollasta p***skaa neuvotaan "neuvolasta"
Onko vähän ristiriidassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin unikoulusta, jonka ovat kirjoittaneet psykiatrit ja lastenlääkärit huudattamisen haitoista:
Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6-10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.
Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.
Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen "vaatimuksia" vanhemmat "näyttävät hänelle kaapin paikan" eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.
Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.
Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.
) niillä kerroilla kun ite oon ollu ressantunu ovat lapsetkin nukkuneet huonosti!Ne vaistoo sen!Ja mitä muuta 2,5kk vauva voi toivoa oltuaan sun sydämes alla 9kk,että olisit hänen lähellä?Tai edes isi olis! ei se syntymä vauvasta mitään itsenäistä tee,sehän on just kokenu elämänsä suurimman järkytyksen:syntymän!Te hänet maailmaan halusitte tai vaikka ette niin hän on teidän elämässä nyt!Ota pikkunen vierelles,hän on sen ansainnut!!Ja voimia sulle!
Mutta mielestäni se olisi hyvä aloittaa ensin siittä eikä heti hysteerisenä mennä kaikenmaailman kokeisiin,joista lapsikin kärsii!Onko läheisyys oman lapsen kanssa vaarallista,odottaessa testituloksia???
