Unikoulusta

haaveilija87 Teidän tilanne on ihan sama kuin meillä. Tosin me ollaan kerran unikoulua kokeiltu ja erittäin raastavin tuloksin. Tyttö itki yli tunnin ja enkä sitten kestänyt enempää. Ja ei kun vaan taas tissiä suuhun ja kaikki hyvin...
Itselläkin esikois lapsi ja varmaan siitä johtuu tämä tilanne. Ensin ajattelin että tämä menee ohi ajan kanssa itsekseen, mutta esim. viime yö oli ihan kamala. Tuntuu että pitäisi kohta "teipata" tyttö tissiin, niin eipähän heräilis. Enkä nyt tiedä onko minusta yrittämään uutta unikoulua, vaikka olen lukenut kijoista ja lehdistä kuinka "helppoa" sen pitäisi olla. :/ Joka ilta olen niin poikki että ajattelen vain että jos tänä yönä tapahtuisi ihme ja tyttö nukkuisi.
Itsekkin siis tiedän että pitäisi ryhdistäytyä ja antaa vaikka jonkun muun pitää unikoulu. Mutta jotenkin pelkään myös sitä että kuinka paha järkytys tytölle on se tutun ja turvallisen häviäminen. Ja enkä kyllä tiedä kuka sen voisi pitää, kun mieskin on töissä ja tarvisee uniaan. Meidän tyttö siis kohta 6kk ikäinen.

 

Itsellä ei ole tähän vielä hirveästi sanomista, kun oma vauva on vasta 2kk, mutta ennaltaehkäisevästi olen yrittänyt lueskella juuri tuota "unihiekkaa etsimässä" kirjaa ja näitä ketjuja ym.

Meillä on ilmeisesti koliikkivauva, joten sikäli itse on väkisinkin siedättynyt viime viikkoina jo siihen itkemiseen, kun oma vauva itkee illalla aika usein sen 2-3 tuntia putkeen eikä siihen auta yhtään mikään keinuttelu tai kantaminen tai syöttäminen. Joten meillä nukutaan perhepedissä ja vauva itkee sitten meidän välissä niin kauan kunnes lopulta väsyy ja nukahtaa. Aluksi kannoin vauvaa ympäriinsä kaiket illat, mutta selkä ei oikein kestä eikä siitä mitään hyötyäkään ollut. Nyt vaan silittelen vauvaa tai pidän kädestä eli yksin en tietenkään jätä noin pientä itkemään.

Eli ei se nyt kovin hirveältä minusta kuulosta, jos vauva joskus itkee vaikka tunninkin, voihan sitä vauvaa lohdutella vaikka ei tissiä antaisikaan.

Tähän nukkumiseen liittyen itsellä on jo nyt sellainen tapa, että en ota vauvaa rinnalle ellei edellisestä syömisestä ole vähintään kaksi tuntia. Jos vauva heräilee aikaisemmin niin olen laittanut vaan tutin suuhun, meillä uninen vauva onneksi huolii sen yleensä ihan hyvin. Itse en voi syöttää useamminen kuin 2,5-3 tunnin välein vaikka vauva haluaisikin lohdutusta tissillä, koska vauva kyllä imee ja sitten puklaa ulos sitä maitoa oikein urakalla...

 

Pitää vielä tulla tänne unikouluketjuun kertomaan, että meillä on jätetty nyt se viimeinenkin yötissittely pois. Pitkään se herralle maistuikin (yli 2 kk mentiin yhdellä tissittelyllä).

Seisomaanoppimisen yms. muiden uusien taitojen myötä öihin tuli taas levottomuutta, joten koin helpommaksi olla antamatta rintaa enää. Nukahtaminen ja yöheräilyt hoidan tassuttelemalla, joten lapsen kannalta on epäloogista, jos joskus itkuun saakin tissiä ja joskus ei.

Tuohon tassutteluunkin liittyy meillä ihme juttu. Vielä vähän aikaa sitten, jos yritin lohduttaa poikaa yöllä silittelemällä tai muuten koskemalla, se vain lisäsi hänen itkuaan! Itku loppui pian itsestään, jos en jatkanut silittämistä. Tuntui, että jos jäin hänen lähelleen, huuto vain yltyi, että miksi siinä seisot, etkä anna tissiä! Nyt, ihan ihmeen kaupalla poika rauhoittuu selästä paijaamiseen ihan saman tien. Usein riittää pelkkä käsi lepäämään selän päälle.

Kaksi yötä tassuttelin heräilyt (n 3-4 kpl), ja nousin pojan kanssa viiden kuuden välillä, kun silloin ei enää rauhottunut. Kolmannesta yöstä lähtien on nukkunut heräämättä ja aamukin on myöhentynt vähän yli kuuteen.

 

Tuoreita unikoulukuulumisia
Aloitettiin meidän 9,5 kk ikäiselle pojalle unikoulu maanantaina. Mies on ollu aktiivisena osapuolena tässä mukana. Unikouluun ryhdyttiin, kun poitsun yöt meni tissittelyksi, eli jatkuvasti huuteli rinnan perään ja aikalailla perhepedissä nukuttiin. Maanantaina tehtiin siis illalla perus iltatoimet ja laitettiin poika omaan sänkyyn. Tunnin verran hän siellä itkeskeli ja me käytiin aika ajoin häntä paijaamassa. Yön heräilyistä vastuussa oli mies. Minä nukuin sohvalla. Ensimmäisenä yönä oli poika herännyt viitisen kertaa ja jonkin verran oli itkeskellyt, mutta ei ihan mahdottoman pitkiä aikoja. Mies oli käynyt tassuttelemassa ja pari kertaa oli ottanut syliinkin, mutta aina laittanut pojan hereillä sänkyyn. Aamulla poitsu oli herännyt kuuden aikoihin, mutta jatkoi unia puol ysiin asti kun mies otti hänet viereen nukkumaan.

Toisena iltana poika itkeskeli 10-15 minuuttia ja heräsi yön aikana kerran. Aamulla heräili puol kasin aikaan. Kolmantena iltana hän nukahti jo viidessä minuutissa, eikä herännyt yön aikana kertaakaan, vaan veti elämänsä ensimmäiset 11 tunnin yöunet. Tänään taas itkeskeli hieman pidempään, max 15 minuuttia.

Aamulla pojan herättyä ollaan tehty aamutoimet ja sitten oon antanu aamumaidon.

Nyt kun poika ei öisin saa tissiä, niin selväsi hamuaa rintaa enempi päivällä ja oonkin hänelle antanut nyt enemmän maitoa.

Meillä unikoulu on toiminut ainakin tähän mennessä tosi hyvin ja on selvitty aika pienillä itkuilla. Mehän siis jahkailtiin unikoulun aloittamista sellaset pari kuukautta, kun ajatus siitä tuntui jotenkin ahdistavalta, mutta kyllä kannatti!! Tänään ajattelin mennä takaisin makkariin nukkumaan, kun viime yö meni niin hyvin. Saas nähdä vaikuttaako se jotenkin pojan nukkumiseen. Jos alkaa heräillä kesken unien, niin painun takaisin olkkariin nukkumaan vielä pariksi yöksi.

 

Meillä menee tämä unikoulu näköjään pitemmän kaavan kautta. Reilu viikko sittenhän me aloitettiin ja nykyään ei kyllä enää itketä maidon perään yöllä, mutta heräillään edelleen ainakin 3-4 kertaa. Useimmiten rauhoittuu tutilla heti ja jatkaa uniaan, mutta sitten on ollut näitä öitä, jolloin klo 4:n aikaan herätään eikä vaan nukahdeta uudelleen. Viime yönäkin nousimme lopulta ylös klo 4.30, kun koko ajan vaan haluttiin kiipeillä ja seisoa. Syötiin puuro & maito ja sitten oltiinkin taas niin väsyneitä, että piti laittaa tyttö nukkumaan! Käytiin siis alakerrassa vain syömässä ja sitten unet jatkuivat Klo 8 herättiin sitten pirteänä.

Onko tässä oikeasti järkeä? siinä siis, että noustaan tekemään puuroa aamuyöllä ja heti sen jälkeen mennään taas nukkumaan? Eikös tyttö nyt opi, että jos vaan alkaa yöllä kiekua niin kyllä sitä ruokaa sitten tulee?

Mikä tähän tilanteeseen auttaisi? Pitäisikö tyttöä esim. laittaa illalla myöhemmin nukkumaan? nyt siis lähtee jo klo 8 yöpuulle? Ei vaan nyt ole jaksanut pitempään valvoa, kun päiväunet jää iltapäivällä usein aika lyhyeksi, enkä sitten ole uskaltanut enää alkuillasta nukuttaa päikkäreille.

Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä miten tässä tilanteessa kannattaisi edetä? vai jatketaanko vaan tällä samalla ts. herätään tarvittaessa puuron keittoon klo 4?

 

Onko tässä oikeasti järkeä? siinä siis, että noustaan tekemään puuroa aamuyöllä ja heti sen jälkeen mennään taas nukkumaan? Eikös tyttö nyt opi, että jos vaan alkaa yöllä kiekua niin kyllä sitä ruokaa sitten tulee?

Mikä tähän tilanteeseen auttaisi? Pitäisikö tyttöä esim. laittaa illalla myöhemmin nukkumaan? nyt siis lähtee jo klo 8 yöpuulle? Ei vaan nyt ole jaksanut pitempään valvoa, kun päiväunet jää iltapäivällä usein aika lyhyeksi, enkä sitten ole uskaltanut enää alkuillasta nukuttaa päikkäreille.

Meille sanottiin että ne aamut tosiaan voi alkaa vaikkapa kello5 niinkuin meillä alussa alkoikin, nyt nukutaankin jo tyytyväisinä 7-9. Pikkusella kestää aikansa tottua uuteen, kyllä se aamu siitä vielä siirtyy myöhemmälle Meillä kanssa alussa herättiin syötiin se puuro ja käytiin heti nukkumaan. Tärkeintä on se että kun aamulla ekan kerran antaa sitä puuroa taikka maitoa niin pitää selkeästi herätä, muuten lapsi ei ymmärrä eroa !