Unikoulu toimi!:)

mä valvoin ekan lapsen kanssa 6kk,se nukkui 30min pätkissä pahimmillaan KOKO yön.Tokan lapsen kanssa valvoin kans joitain kuukausia.Nyt kolmas on 8kk ja herää toisinaan jopa 8-10 kertaa yössä.Oon siis valvonu(tai heräilly)ja tiedän tasan mitä se on ja minkälaiseksi se olon tekee. esikoisen jäljiltä puhkesi unettomuus, kun vauva oppi nukkumaan niin itse en enää osannut.

Nyt kun mulla on 3 lasta, mulla ei oo mitään mahkuja nukkua päivällä, on tyydyttävä siihem mitä yöllä pystyy nukkua.Oli yö ollu millainen tahansa niin on noustava sängystä ja vietävä esikoinen 8.30 eskariin ja hoidettava muutkin päivän jutut.

Silti tuomitsen unikoulut. Tassuttamisen hyväksyn ääirmmäisessä hädässä kun lapsi alkaa olla lähellä 1v ikää. ja sillä sain keskimmäisen aikanaan nukkumaan yön yli, mutta hän nukkui silti mun vieressä edelleen eli en huudattanut yksin vaan hän oli koko ajan vieressäni(eikä kyllä itkenyt juurikaan, ehkä muutaman minuutin ja oli koko sen ajan kainalossani ja silittelin häntä).Kuopuksen kanssa en mieti miten saisin sen nukkumaan yön yli heräämättä vaan mietin miten saisin järjestettyä yöheräämiset mahollisimman helpoiksi.Mun mielestä se on liian pieni vielä. Jos meno ei lopu 1v synttäreihin mennes niin sitten harkitsen samanlaista tassuttelusysteemiä mitä oli keskimmäisen kanssa.

Se on vähän asenne- ja järjestelykysymys tämäkin.

No toi nyt on vaan sun omaa tyhmyyttäsi. Sääli vaan lapsiasi (ellet ole näitä poikkeusyksilöitä, joiden toimintakyvyssä ja tunne-elämässä ei oikesti näy mitään eroa vaikka nukkuisivat jatkuvasti alle tarpeen - suurin osa ihmisistä ei valitettavasti tähän ryhmään kuulu, vaan unenpuute näkyy kyllä kireänä pinnana ja tarkkaavaisuuden herpaantumisena).

Henk. koht pidän kyllä tärkeämpänä sitä, että kaikilla lapsillani on päivällä oikeus nauttia virkeän ja levänneen äidin seurasta kuin sitä, että yhdellä perheenjäsenellä on leikkiseuraa ja äiti huvituttina yöt läpeensä.

 

Haluaisinkin tietää millä perusteella täällä sanotaan, ettei lapsi kärsi katkonaisista unista? Kuka sen tietää? Entä jos 10v päästä tulee tutkimustulos, että yönsä kovinkin vanhaksi pätkissä nukkuneet vauvat kasvavat tunneongelmaisiksi hörhöiksi?

Lainaan vähän omaa kysymystäni, johon en "yllättäen" saa täältä vastausta.

Tämä on lainattu teksti HUS unikoulun nettisivuilta:

Kuuden elinkuukauden jälkeen uni sisältää, varsinkin aamuyön vaiheessa, vilkeunijaksoja ennen hetken kestävää valverajalla viivähtämistä, jonka jälkeen alkaa uusi unisykli. Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia.

Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen – joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.

Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.

Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät.

Eri lapset ovat myötäsyntyisesti varsin erilaisia herkkyydessään hätääntyä ja kyvyssään palautua siitä. Tämä voi olla vanhempien vaikea hyväksyä, ja lapsi leimataan ”kiltiksi” tai ”vaikeaksi” sen unikäyttäytymisen perusteella.

Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.

Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

 

Jotenkin arvasin että ap:n lapsi nukkuu yksin ERI HUONEESSA! Mä en käsitä näitä unikouluja yhtään ja tuntuu monelta olevan hukassa sensitiivinen vanhemmuus. En ihmettele yhtään että näitä unikouluja jotkut suosii.

Onko kellään tietoa mistä tai milloin tämä unikoulubuumi sai alkunsa? Tietää sitten odottaa millaisia tuloksia vuosien päästä saa odottaa. Sellainen vanhempi joka ylipäätään lähtee tällaisiin huudatuskouluihin mukaan on varmasti muillakin vanhemmuuden alueilla kaikkea muuta kuin sensitiivinen vanhempi.

Peesi.

 

Eiköhän ole hieman eri asia hylätä lapsi ja antaa hänen karjua monta tuntia vastaamatta hänen itkuunsa millään tavalla. Kun selvästi kuulen että lapsella ei ole mikään hätä. Ihme hysteerikkoja täällä. Voin veikata että te ketkä nyt tuomitsette tapani opettaa lasta nukkumaan, ette ole koskaan joutunut montaa kuukautta valvomaan päivällä sekä yöllä. Koska kyse ei ole totaali huudattamisesta vaan tassutuksen ja itkettämisen välimuodosta.

Mä olen jyrkästi unikouluja vastaan ja sitä, että vauva laitetaan omaan huoneeseen HUOM. JOS VAUVA EI SINNE SUOSIOLLA JÄÄ. Meidän esikoinen heräsi öisin ja itse sain nukuttua noin 4 h per yö enkä sitäkään putkeen. Ja kyllä mä jaksoin. Koska mä en usko unikouluihin. Ja kas, lapsi alkoi nukkuu täydet yöt ilman huudatusta 11kk ikäisenä. Nukkui sivuvaunussa parisängyssä kiinni. Kuinka helppoa. Ja sitäpaitsi nythän on virallinen kanta, että huudatusunikoulu vahingoittaa lasta. Tosin joissain laitosunikouluissa huudatetaan vielä.

 

Vauva jää suosiolla omaan huoneeseensa! Ei nukkumaan käydessä edes kitise. Ainut ongelma meillä on ollut nämä yösyönnit. Mutta enää ei ole sitäkään. Että kuulkaas te hysteeriset sekopäät ketkä väitätte että lapseni saa tästä jotain aikuisiän traumoja yms. Meillä nukuttiin viime yönä 10h putkeen!

 

Tosin joissain laitosunikouluissa huudatetaan vielä.

Niin! Ja he ovat siellä ammattilaisia. Ja minun lapseni ei ole missään vaiheessa huutanut koko aikaa yksin eikä koskaan hysteeriseksi asti. Niinkuin olen moneen otteeseen sanonu.

 

Tän ryöpytyksen jälkeen sä tuskin edes kehtaisit tulla tänne tunnustamaan, kun vauvasi alkaa taas heräilee öisin.

 

Jotenkin arvasin että ap:n lapsi nukkuu yksin ERI HUONEESSA! Mä en käsitä näitä unikouluja yhtään ja tuntuu monelta olevan hukassa sensitiivinen vanhemmuus. En ihmettele yhtään että näitä unikouluja jotkut suosii.

Onko kellään tietoa mistä tai milloin tämä unikoulubuumi sai alkunsa? Tietää sitten odottaa millaisia tuloksia vuosien päästä saa odottaa. Sellainen vanhempi joka ylipäätään lähtee tällaisiin huudatuskouluihin mukaan on varmasti muillakin vanhemmuuden alueilla kaikkea muuta kuin sensitiivinen vanhempi.

Meijän poika alko 6kk iässä heräilee sen 10-15 kertaa yössä- Kun tota oli kestänyt jo 6kk, ekaksi siirrettiin poika samaan huoneeseen siskon kanssa.
Ihan turhaan sä kaakatat siellä, vai herääkö sun lapsi joka ikinen yö vähintään 10 kertaa?
Lasten neurologi ja lastenlääkäri suositteli unikoulua. Unikoulu kesti kolme päivää.
Tuskin se lapsi siitä kärsi. Veikkaampa, että enemmän lapsi alkaa kärsii mun kiukuttelusta, kun öisin ei saa edes TUNTIA nukkua putkeen.
LAITA ITSE HERÄTYS KELLO SOIMAAN 10-15 KERTAA YÖSSÄ !!!!!

 

[QUOTE="per";23321212]Meijän poika alko 6kk iässä heräilee sen 10-15 kertaa yössä- Kun tota oli kestänyt jo 6kk, ekaksi siirrettiin poika samaan huoneeseen siskon kanssa.
Ihan turhaan sä kaakatat siellä, vai herääkö sun lapsi joka ikinen yö vähintään 10 kertaa?
Lasten neurologi ja lastenlääkäri suositteli unikoulua. Unikoulu kesti kolme päivää.
Tuskin se lapsi siitä kärsi. Veikkaampa, että enemmän lapsi alkaa kärsii mun kiukuttelusta, kun öisin ei saa edes TUNTIA nukkua putkeen.
LAITA ITSE HERÄTYS KELLO SOIMAAN 10-15 KERTAA YÖSSÄ !!!!![/QUOTE]

Ja tähän lisätäkseni. Poika on nukkunut nyt 6kk ilman herätyksiä. Joskus herää kerran yöllä, minkä kuulen. ja meillä kuuluu pienimmätkin äänet läpi.
Eli meidän kohdalla tuo unikoulu ainakin toimi.

 

[QUOTE="per";23321212]Meijän poika alko 6kk iässä heräilee sen 10-15 kertaa yössä- Kun tota oli kestänyt jo 6kk, ekaksi siirrettiin poika samaan huoneeseen siskon kanssa.
Ihan turhaan sä kaakatat siellä, vai herääkö sun lapsi joka ikinen yö vähintään 10 kertaa?
Lasten neurologi ja lastenlääkäri suositteli unikoulua. Unikoulu kesti kolme päivää.
Tuskin se lapsi siitä kärsi. Veikkaampa, että enemmän lapsi alkaa kärsii mun kiukuttelusta, kun öisin ei saa edes TUNTIA nukkua putkeen.
LAITA ITSE HERÄTYS KELLO SOIMAAN 10-15 KERTAA YÖSSÄ !!!!![/QUOTE]

Hei! Vauvan unisykli on 50 minsaa. Siinä se käy läpi kaikki unen tärkeät vaiheet. Kun tulee uusi 50 minuutin sykli, toiset herää siihen kokonaan, siinä välissä. Vauvat saa unensa, kaiken tarvitsemansa, mutta aikuiset ei, koska aikuisen yksi sykli on 1h30min. Aikuisen jaksamisellekin riittää 3 tuollaista 1h30min pätkää.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

 

Hei! Vauvan unisykli on 50 minsaa. Siinä se käy läpi kaikki unen tärkeät vaiheet. Kun tulee uusi 50 minuutin sykli, toiset herää siihen kokonaan, siinä välissä. Vauvat saa unensa, kaiken tarvitsemansa, mutta aikuiset ei, koska aikuisen yksi sykli on 1h30min. Aikuisen jaksamisellekin riittää 3 tuollaista 1h30min pätkää.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

Tiedän tuon unisyklijutun, mutta meijän poika heräsi ihan valveille. Ja siis tuon unikoulun tarkoitus on opettaa lapsi nukahtamaan itsekseen.
Mutta, tosiaankaan 10-15 kertaa yössä ei ole normaali herätysten määrä. Varsinkin kun yöunien määrä jää siihen 10 tuntiin. Ja siis usein ne herätykset olivat 15kertaa yössä.
ja en todellakaan usko, että kaikkien lapset herää samalla tavalla..
musta tuntuu,. että just ne motkottaa unikoulun haitoista, joiden omat kullannuput herättää 1-3 kertaa yössä. Ihan niinku mun kaveri "minä olen ainakin asennoitunut" joo.. heräshän se jopa 1 kerran yössä. Ja ei ole muita lapsia jotka pitää ruokkia ja puuhaa pitää keksiä... en mä voi päivisin lepää.

 

JA kyllä mä enemmän luotan lasten neurologehin ja lääkäreihin kun yhteenkään tän palstan mammaan.

 

Hei! Vauvan unisykli on 50 minsaa. Siinä se käy läpi kaikki unen tärkeät vaiheet. Kun tulee uusi 50 minuutin sykli, toiset herää siihen kokonaan, siinä välissä. Vauvat saa unensa, kaiken tarvitsemansa, mutta aikuiset ei, koska aikuisen yksi sykli on 1h30min. Aikuisen jaksamisellekin riittää 3 tuollaista 1h30min pätkää.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

No ei se vauva kyllä saa tqarvitsemaansa unta, jos ei nukahdakkaan noiden syklien vaihtuessa itse uudestaan, vaan herää valveille.

 

Siis mikä teidän kaaliin ei mene? Kun lapsen itku on sellaista että hänellä ei todellakaan ole mikään hätä niin ei minun tarvitse sinne mennä! Kun kuulen että itku yltyy niin menen hänen luokseen, hän ei missään vaiheessa edes ole hysteerinen.

Järkyttävä ajatus, että olisi olemassa jotain "normaalia itkua" 9 kk ikäisellä! Siihen itkuun on aina joku syy, ja noin pieni ei todellakaan osaa vielä uhmaitkua itkeä. Eli jos se itkee, sillä ON hätä.

 

Siis voiko tää juttu olla tottakaan? Tyyppi kehuu täällä kuinka on huudattanut 9 kk ikäisen uneen ja on varma, ettei lapsi ole saanut mitään traumoja. Oletko lukenut mitään lapsen psyykkisestä kehityksestä? 9-10 kk ikä on erittäin haavoittuva ikä kiintymystraumojen suhteen, koska lapsella on silloin paha eroahdistuskausi.

Toisaalta, kyllä näitä vanhempia on. Tuttuni siirsivät 9 kk ikäisen vauvansa omaan huoneeseen ja kun vauva sitten itki öisin huoneessaan, tuttu valitti, kuinka tytöllä on niin kamala UHMA, että öisinkin huutaa. Ah, well..

 

Kuules nyt JOOPA. Meijän tyttö 3 vee. nukku 2 vuotiaaksi meijän kans. Nukkui 3kk iästä lähtien 10-12 tuntia putkeen. sillä on aivan KARSEA uhma. Ei ihan nyt onnistu toi sin itku selitys.

Mä en usko, että lapsi saa sairaalan unikoulusta mitään ongelmia. EIköhän enemmän haittaa ole väsyineistä ja kiukkusista vanhemmista.

 

Kuules nyt JOOPA. Meijän tyttö 3 vee. nukku 2 vuotiaaksi meijän kans. Nukkui 3kk iästä lähtien 10-12 tuntia putkeen. sillä on aivan KARSEA uhma. Ei ihan nyt onnistu toi sin itku selitys.

Mä en usko, että lapsi saa sairaalan unikoulusta mitään ongelmia. EIköhän enemmän haittaa ole väsyineistä ja kiukkusista vanhemmista.

Ai sun tytöllä oli 9 kk ikäisenä karsea uhma?

 

Minä kyllä osaan kuunnella millaista lapseni itku on! Ja tiedän todellakin milloin hänellä on oikeasti hätä ja hän tarvitsee minua. Kun itku on muuten vain kitinää ja normaalia itkua että tahtoo pullon niin silloin en sinne mene.

Kiitos teille ASIANTUNTIJOILLE!

Voisko häntä kuitenki lohduttaa ku se ei sitä pulloaan saa.Vai meinaatko et 9kk ikäise3n pitää pysyä käsittelemään tuokin asia itsekseen.

 

Arvasin että ap on nuori kun katsoin profiilista. Mietin tuossa yön aikana kun vauvan kanssa nukuin perhepedissä että mikä on vauvan normaalia itkua johon et vastaa? Kun ei mun vauva ainakaan itke ellei sillä ole jotain hätänä. Tuntuu surulliselta jos pieni vauva itkee omassa sängyssä omassa huoneessa sitä "normaalia" itkua eikä äiti tai isä vastaa vauvan itkuun, vaan vauva yksin itkee kunnes ei enää jaksa itkeä kun itkuun ei vastata

 

Hienoa jos ap on saanut apua ongelmiin unikoulun avulla. Tosiaan - jos oma jaksaminen on äärirajoilla on tehtävä jotain uniongelmien ratkaisemiseksi. Jaksaminenkin (kuin moni muukin asia...) on yksilöllistä. Joillekin se katkonainen yöuni riittää eikä infernaalista väsymyksentunnetta tule. Eiköhän jokainen äiti tee niinkuin parhaaksi näkee.

Ja kun täällä jatkuvasti suitsutetaan intuitiota ja vaistoja - eikös ole oikein seurata vaistoaan jos väsymys alkaa olemaan sitä luokkaa että on vaaraksi itselleen ja ympäristölleen...?

Tsemppiä ap, tätä kuraa satelee JOKA AINUT kerta kun edes vihjaa aiheesta unikoulu... Voi jos tälläkin energialla ja innolla hyökättäisiin OIKEITA ongelmia vastaan (vanhempien päihdeongelmat, yms) vois maailma olla parempi paikka. Tää nyt on taas tätä oman sädekehän kiillotusta. En usko että nää lynkkaajat TODELLA välittää sun lapsen unesta ja psyykkisistä traumoista, kunhan pääsevät pätemään...

 

jotenkin nyt ihmetyttää muutamat vastaukset täällä. onkohan heille käynyt mielessä siinä vaiheessa kun niitä lapsia on tehty, et joskus voi olla hieman vaikeeta ja rankkaa ja uni saattaa jäädä väliin? ei sitä kuitenkaan loputtomiin kestä... jotenkin tosi pieniä koitetaa saada nukkumaan omissa huoneissa omissa sängyissä, mut eihän aikuisetkaan nuku yksin, miks pitäis opettaa nuin pieni lapsi nukkumaan yksin...

 

Tuntuu surulliselta jos pieni vauva itkee omassa sängyssä omassa huoneessa sitä "normaalia" itkua eikä äiti tai isä vastaa vauvan itkuun, vaan vauva yksin itkee kunnes ei enää jaksa itkeä kun itkuun ei vastata

ei se vauva-aika niin kauaa kestä, luulis että sinne omaan huoneeseen omaan sänkyyn nukuttamista vois koittaa myöhemminkin.

 

En jaksanu koko ketjua lukea, mutta kyllä tulee surullinen oli aina tällaisista. En voisi kuvitellakaan, että antaisin pienen vauvan itkeä 10 minuuttia yksin, huusi sitten hysteerisenä tai ei. Itku on vauvan tapa kommunikoida jostain hädästä ja kyllä 10 min on pitkä aika vauvalle hakea huomiota saamatta sitä. Minusta ainakin on itsestäänselvää, että vauva oppii olemaan itkemättä, jos itkuun ei reagoida. Kyllähän vauvan voi pullosta vierottaa unohtamatta silti läheisyyttä.

 

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

 

Voi vitsit teidän kanssa!
Mä tulen myös hehkuttamaan, neuvolan käskystä lopetimme yösyötöt 8kk iässä, samassa alkoi unikoulu, tassutus ei toiminut ikinä, joten siirryimme huudattamaan niin täällä on tapana ilmaista asia Sen jälkeen nukuttiin 8h yöunta! Eikä mitään traumoja tullut, päinvastoin iloisempi ja pirteämpi ipana jne. Sen jälkeen kun on heräilty, ihan hampaiden ja sairastelujen takia, on silittely/lähellä olo ollut hyvä, ei ole tarvinnut huudattaa enää.

AP: Kiva että sullakin onnistui unikoulu! Täällä ihmiset on niin kusipäitä että täytyy heti olla mollaamassa kun toisilla menee hyvin. Kyllä jokainen äiti tietää itse mikä on parasta, ei se unikoulu (jos hetken antaa huutaa) tee mitään traumoja paskan vertaa!!!
Enemmän siitä tulee traumoja kun ei osaa nukkua kunnon yöunia...