Unikoulu toimi!:)

On paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.

Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia.

Imetys, kantaminen ja yhdessä nukkuminen auttavat luomaan vahvan kiintymyssuhteen lapseen. Kiintymyssuhde vaikuttaa koko perheeseen: kun suhde lapsiin on tiivis ja tasapainoinen, vanhemmat nauttivat syvemmin vanhemmuudestaan ja toisistaan.

Vahvan kiintymyssuhteen perheitä yhdistää myös erityinen herkkyys, joka näkyy kaikilla elämäaloilla.

Turvallisesti ja vahvasti kiinnittyneistä lapsista tulee usein lapsia, jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, ovat oikeudenmukaisia ja välittävät enemmän toisista ihmisistä kuin tavaroista.

Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla.

Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.

 

Voi vitsit teidän kanssa!
Mä tulen myös hehkuttamaan, neuvolan käskystä lopetimme yösyötöt 8kk iässä, samassa alkoi unikoulu, tassutus ei toiminut ikinä, joten siirryimme huudattamaan niin täällä on tapana ilmaista asia Sen jälkeen nukuttiin 8h yöunta! Eikä mitään traumoja tullut, päinvastoin iloisempi ja pirteämpi ipana jne. Sen jälkeen kun on heräilty, ihan hampaiden ja sairastelujen takia, on silittely/lähellä olo ollut hyvä, ei ole tarvinnut huudattaa enää.

AP: Kiva että sullakin onnistui unikoulu! Täällä ihmiset on niin kusipäitä että täytyy heti olla mollaamassa kun toisilla menee hyvin. Kyllä jokainen äiti tietää itse mikä on parasta, ei se unikoulu (jos hetken antaa huutaa) tee mitään traumoja paskan vertaa!!!
Enemmän siitä tulee traumoja kun ei osaa nukkua kunnon yöunia...

en ota "tilanteeseen" muuten kantaa, mut naurattaa ihmiset jotka tulevat hehkuttamaan, että mitään traumoja ei tullut / traumoja ei ole... ei ne traumat välttämättä vielä näy, vaan monet asiat nuoruudessa, varhaisaikuisuudessa tms liittyvät lapsuuteen. en nyt sano, että sinun lapsellesi olisi tullut jotain traumoja, mutta ne lapset, joille jostain syystä lapsuudessa jotain traumoja on tullut, alkavat oireilemaan osittain vasta myöhemmällä iällä.

 

Miksei tämä lapsi nuku? Miksei tämä syö? Miksi tätä pitää kanniskella? Miksi tämä aina vain itkee? Meidän äitimme saatiin takavuosina uskomaan uuteen aikaan, lastenlääkäreihin, kätilöihin ja neuvolajärjestelmään. Äideiltä siis on turha kysyä mitään, he eivät usko itseensä.

Hyvin lyhyen ajan sisällä, kaupungistumisen ja teollistumisen myötä äitejä on eri tavoin kielletty olemasta lapsen lähellä. Sata vuotta sitten perusteltiin hygieniasyillä sitä, miksi äidin ja lapsen välistä luonnollista läheisyyttä piti varoa. Rinnat piti pestä ennen imetystä, äidillä oli valkoinen huivi päässään ja esiliina edessään. Lapsi nostettiin neljän tunnin välein syliin imemään.”

”Nykyään puhutaan lapsentahtisesta imetyksestä. Kuitenkin voit ottaa minkä tahansa Kaksplus- tai Vauva-lehden ja lukea, miten haitallista lapsen vieressä nukkuminen on koko perheen kannalta. Lapsen itsenäistyminen on vaarassa, vanhempien seksielämä kuolee ja yöuni kärsii. Nukkumisesta on tehty lääketieteellinen ongelma”, Malla Rautaparta toteaa.

On järkyttävää, miten helposti annamme päätösvallan omasta elämästämme asiantuntijatahoille.

Yleisesti uskotaan, että jos nukkuu vauvan vieressä, voi milloin tahansa kierähtää lapsen päälle. Pinnasänky onkin usein ensimmäinen asia, joka vauvaperheeseen hankitaan.

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2003/numero-8/miten-olla-vauvan-kanssa

 

Se että vastaa lapsen itkuun ei tarkoita että olisi lapsen pompteltavana tms. Kukaan lapsi ei itke huvikseen, aina on joku syy. Vanhemman tehtävä on ottaa selvää mikä lapsella on hätänä ja auttaa. Jos olisit malttanut odottaa vielä muutaman kuukauden lapsesi oppisi kommunikoimaan ja itkut vähenisi huomattavasti. Meillä 1v 3kk tuo sideharson tai ruokalapun kun on nälkäinen ei tarvitse itkeä.. Unipussia raahaa kun on väsynyt jne.

Vaikka lapsi itkisi millä tavalla itkuun on vastattava, eihän tuon ikäisellä ole sanoja. Kummallista, että kuvitellaan alle vuoden ikäisen nukkuvan kokonaisia öitä häiritsemättä vanhempiaan.

 

No lue loppuun se teksti! Kun itku yltyi menin hänen luokseen. Hyvänen aika sentään!

Siis vauva itki yksin 45min ja itku yltyi ja menit lapsen luo. Ihan sama itkeekö lujaa vai hiljaa, aina on pahasta jos joutuu itkemään ilman että vanhemmat lohduttavat.

 

Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki.

Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).

Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia

 

ei ymmärrä näitä tekstejä, siis näitä vauvamyönteisiä, joissa ei huudateta. Hän myönsi toisessa ketjussa, ettei tosiaan tajua niitä. Eli siks varmaan ap ei osaa muuta kuin tuota kontrolloitua itkettämistä. Eli odotetaan tietty minuuttimäärä, ennenkuin mennään itkevän vauvan huoneeseen. Näköjään minuuttikellon lukeminen kuitenkin luonnistuu.

 

[QUOTE="Koo";23321010]Pahalta tuntuu vauvasi puolesta! Ymmärtäisin unikoulun paremmin, jos vauvan kanssa oltaisiin koko ajan silloin, kun vauva ilmaisee, että hänellä on hätä (eli silloin kuin vauva itkee). Nyt olet tarkoittamattasi antanut lapselle viestin: "Kuulen hätäsi, mutta se ei ole minulle niin tärkeää, että tulisin luoksesi." Lapsi kyllä lopettaa itkemisen huomatessaan, ettei siitä ole mitään hyötyä. Mutta vaikka lapsesi ei aikuisena unikoulua muistaisikaan, se jättää lapseen ihan varmasti jälkensä. Voi pientä parkaa... :´([/QUOTE]

Yksi lause on totta; Lapsi kyllä lopettaa itkemisen huomatessaan, että siitä ei ole hyötyä.

Lapsi protestoi tottakai itkulla aikaisemmin saamansa yöllisen palvelun loppumiseen, olipa palvelu sitten mitä hyvänsä. Ja tämä yöllinen palvelu on opittu tapa, josta pyritään pääsemään eroon, koska kaikki tarvitsevat yhtäjaksoista unta jaksaakseen päivällä paremmin. Ja pieniä vauvoja tuskin kukaan kotonaan unikouluttaa. Moni varmaan päätyy unikouluun vauvan ollessa 8 - 10 kk.

Miten, annatteko noin 1 vuotiaiden tehdä päivällä, mitä lystäävät, koska ette voi "huudattaa"/itkettää lastanne? Yleensä se oma tahto on herännyt jo tuossa vaiheessa, varokaa sitten vaan ettei protesti-itkuista tule traumoja.

Ja nämä, jotka puhuvat tassuttelusta, eikö ne vauvat muka itke yhtään vai miksi tassuttelette sinne omaan sänkyyn heidät?

 

Lapsi protestoi tottakai itkulla aikaisemmin saamansa yöllisen palvelun loppumiseen, olipa palvelu sitten mitä hyvänsä. Ja tämä yöllinen palvelu on opittu tapa, josta pyritään pääsemään eroon, koska kaikki tarvitsevat yhtäjaksoista unta jaksaakseen päivällä paremmin.

Etkö tiedä, että vauvat on biologialtaan sellaisia, että yksinjääminen ei ole suotuisaa, pimeys pelottaa vaistomaisesti. Nämä on vauvan perustarpeita, perusominaisuuksia. Jos vauva saisi nukkua vanhempien lähellä, se usein riittäisi. Yöllinen palvelu kuulostaa korviini karmealta. Vauvaa ei tarvitse palvella öisin, läheisyys riittää. Vauvaa ei ole tarkoitettu nukkumaan öitänsä yksin eristettynä. Se on oikeasti fakta.

 

ei ymmärrä näitä tekstejä, siis näitä vauvamyönteisiä, joissa ei huudateta. Hän myönsi toisessa ketjussa, ettei tosiaan tajua niitä. Eli siks varmaan ap ei osaa muuta kuin tuota kontrolloitua itkettämistä. Eli odotetaan tietty minuuttimäärä, ennenkuin mennään itkevän vauvan huoneeseen. Näköjään minuuttikellon lukeminen kuitenkin luonnistuu.

Asiasta edellistä viestiä enempää tietämättä täytyy todeta, että jos aikuinen ihminen ei pysty sisäistämään ja ymmärtämään tällaista vauvamyönteistä lähestymistapaa ja ns. huudatusunikoulua vastustavia argumentteja, niin hänen lapsensa suurin ongelma ei tule olemaan se, että äiti piti huudatusunikoulun. Siis jos tämä äiti ei pysty käsittämään niitä perusteita, joilla huudattamista vastustetaan - en tarkoita, että hänen tulisi olla samaa mieltä, mutta kyllä täysjärkinen aikuinen pystyy silti ymmärtämään myös oman mielipiteensä kanssa vastakkaisia ajattelutapoja ja argumentteja.

 

Ja nämä, jotka puhuvat tassuttelusta, eikö ne vauvat muka itke yhtään vai miksi tassuttelette sinne omaan sänkyyn heidät?

ilmeisesti itkevät, ja siksi vanhemmat reagoivat siihen tassuttelulla vastaavat vauvan tarpeisiin... eivät anna pulloa / maitoa tms. johon on ehkä totuttu ja josta koitetaan vierottaa, mutta reagoivat vauvan viestiin (=itkuun) tassuttamalla.

 

[QUOTE="vieras";23322464]Etkö tiedä, että vauvat on biologialtaan sellaisia, että yksinjääminen ei ole suotuisaa, pimeys pelottaa vaistomaisesti. Nämä on vauvan perustarpeita, perusominaisuuksia. Jos vauva saisi nukkua vanhempien lähellä, se usein riittäisi. Yöllinen palvelu kuulostaa korviini karmealta. Vauvaa ei tarvitse palvella öisin, läheisyys riittää. Vauvaa ei ole tarkoitettu nukkumaan öitänsä yksin eristettynä. Se on oikeasti fakta.[/QUOTE]

Vaikka palvelua ei öiseen aikaan saisikaan, se EI TARKOITA ETTEIKÖ SIINÄ LÄHELLÄ OLE ÄITI/ISÄ.

Joo, itsekään en ole koskaan ymmärtänyt, että vauva pitäisi laittaa omaan huoneeseen nukkumaan, mutta kukin tehköön niinkuin parhaaksi näkee.

 

Hannaliina kirjoitti vähän aika sitten näin:

"Kuulostan ihan uusavuttamalle! Mutta kun tuntuu että koko ajan pitäisi olla jotain viihdykettä järjestämässä, jos yritän tehdä kotitöitä niin lapsi roikkuu puntissa ja kitisee tai jos haluisin hetken vaan istua ja katso tv:tä niin lapsi kiukuttelee vieressä. "

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1926438-mita-tekisin-lapseni-kanssa/

 

Hannaliina ei ymmärrä näitä ei-huudatusjuttuja. Kirjoitti näin ennenkuin aloitti unikoulun:

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1934191-nyt-kunnon-ohjeet-unikouluun-kiitos/


"Mä ja vähän katoin että nyt on joku ottanut oikein asiakseen kertoa lapsen nukkumisesta! Suurinosa teksistä oli sellasta mitä en oikein ees tajunnu tai ees jaksanu lukea.

Aatelin tätä tassuttamista. Mutta moni on siitä puhunu että sitte lapsi oppii siihen että yöllä mennään silittelemään. Onko teillä tätä ongelmaa? "

 

Mikä himputin ratkaisu se perhepeti on kaikkeen? Mä nukuin vanhempieni vieressä 8 vuotiaaksi. Ja jestas... ei käy kateeksi. Ikinä en sellaista soisi omille lapsilleni, saati itselleni. En uskaltanut lähteä pois sieltä. Kaikki pitää opetella. Myös se yksin nukkuminen. Muutin muuten pois sieltä vasta, kun koiramme jäi auton alle. Kriisi sai mut tajuamaan, että omassakin sängyssä voisi nukkua.

Niinpä. Ja meidän vanhempien tehtävä on tukea lasta näissä oppimistehtävissä ei yrittää pitää heitä väkisin meidän "ihanne" malleissamme.

 

Niinpä. Ja meidän vanhempien tehtävä on tukea lasta näissä oppimistehtävissä ei yrittää pitää heitä väkisin meidän "ihanne" malleissamme.

"Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan".

Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"

 

[QUOTE="totta";23322655]"Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan".

Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"[/QUOTE]

Niin, tässäkin pitäisi osata noudattaa omaa järkeä. Tiedän tapauksen, jossa 15 v nukkui vielä vanhempiensa sängyssä. Vanhemmat järkeviä, mutta ei kyllä tämän asian suhteen ja tämä asia näkyy kyllä nuoren elämässä negatiivissävytteisenä.

 

Yksi lause on totta; Lapsi kyllä lopettaa itkemisen huomatessaan, että siitä ei ole hyötyä.

Lapsi protestoi tottakai itkulla aikaisemmin saamansa yöllisen palvelun loppumiseen, olipa palvelu sitten mitä hyvänsä. Ja tämä yöllinen palvelu on opittu tapa, josta pyritään pääsemään eroon, koska kaikki tarvitsevat yhtäjaksoista unta jaksaakseen päivällä paremmin. Ja pieniä vauvoja tuskin kukaan kotonaan unikouluttaa. Moni varmaan päätyy unikouluun vauvan ollessa 8 - 10 kk.

Miten, annatteko noin 1 vuotiaiden tehdä päivällä, mitä lystäävät, koska ette voi "huudattaa"/itkettää lastanne? Yleensä se oma tahto on herännyt jo tuossa vaiheessa, varokaa sitten vaan ettei protesti-itkuista tule traumoja.

Tässä se ongelman ydin taitaa olla. Huudattajat luulevat, että 9 kk ikäinen vauva osaa jo uhmata vanhempiaan ja että sitä tämä yöllinen itkukin on. Vaikka mitään muuta perustetta tälle ei kukaan huudattaja ole tässäkään ketjussa osannut antaa kuin että käytetään "maalaisjärkeä" ja että "ei mun lapsi ainakaan ole saanut traumoja". Ai miten niin ei ole? Kun taas kehityspsykologit kaikkialla maailmassa puhuvat siitä, että 9-10 kk ikä on erityisen herkkää eroahdistusaikaa, jolloin pitää välttää turvallisuutta horjuttavia erokokemuksia, jollainen yöllinen huudattaminenkin on. Googlatkaa tutkimuksia, tai aloittakaa vaikka tuosta HUS:n unikoulusivusta, asia mainitaan sielläkin.

Suorastaan naurettavaa verrata yli 1-vuotiaan kasvattamista ja paimentamista ja vauvaikäisen huudattamista yöllä yksin pimeässä.

 

[QUOTE="Joopa";23323076]Tässä se ongelman ydin taitaa olla. Huudattajat luulevat, että 9 kk ikäinen vauva osaa jo uhmata vanhempiaan ja että sitä tämä yöllinen itkukin on. Vaikka mitään muuta perustetta tälle ei kukaan huudattaja ole tässäkään ketjussa osannut antaa kuin että käytetään "maalaisjärkeä" ja että "ei mun lapsi ainakaan ole saanut traumoja". Ai miten niin ei ole? Kun taas kehityspsykologit kaikkialla maailmassa puhuvat siitä, että 9-10 kk ikä on erityisen herkkää eroahdistusaikaa, jolloin pitää välttää turvallisuutta horjuttavia erokokemuksia, jollainen yöllinen huudattaminenkin on. Googlatkaa tutkimuksia, tai aloittakaa vaikka tuosta HUS:n unikoulusivusta, asia mainitaan sielläkin.

Suorastaan naurettavaa verrata yli 1-vuotiaan kasvattamista ja paimentamista ja vauvaikäisen huudattamista yöllä yksin pimeässä.[/QUOTE]

Omia unikoululaisiani (2lasta) en huudattanut yöllä yksin pimeässä Ja toista kahta ei ole tarvinnut.
Ja ei kyse ole uhmaamisesta vaan yöllisten palvelujen (tapa) loppumisesta johtuvasta protesti-itkusta.

 

En ois tosissaan uskonu että te otatte näin asiaksenne teilata minut. Mutta ei se mitään, minä koin tämän konstin hyväksin ja piste. Tehkää te paremmat äidit sitten toisella tavalla.

 

Omia unikoululaisiani (2lasta) en huudattanut yöllä yksin pimeässä Ja toista kahta ei ole tarvinnut.
Ja ei kyse ole uhmaamisesta vaan yöllisten palvelujen (tapa) loppumisesta johtuvasta protesti-itkusta.

mä en jotenki taas usko tohon PROTESTI-ITKUUN. vauva saattaa toki itkeä pullon sun muun perään, mutta ei 9 kk itke vielä sen vuoksi että _protestoisi_!

 

mä en jotenki taas usko tohon PROTESTI-ITKUUN. vauva saattaa toki itkeä pullon sun muun perään, mutta ei 9 kk itke vielä sen vuoksi että _protestoisi_!

Mutta kyllä lapsen itkusta kuulee onko silla oikeesti joku hätänä vai onko se vaan sellasta pientä kitinää ja sitä että ei saa unenpäästä kiinni. Mä ainakin tunnistan lapseni itkut.

 

mä en jotenki taas usko tohon PROTESTI-ITKUUN. vauva saattaa toki itkeä pullon sun muun perään, mutta ei 9 kk itke vielä sen vuoksi että _protestoisi_!

Niin, itkee pullon perään eli haluaa pullon tavan vuoksi (ei siis ole oikeasti nälkä tai jano). Mitähän sitten tekee, jos ei protestoi itkun avulla?

 

Mutta kyllä lapsen itkusta kuulee onko silla oikeesti joku hätänä vai onko se vaan sellasta pientä kitinää ja sitä että ei saa unenpäästä kiinni. Mä ainakin tunnistan lapseni itkut.

Tarviiko edes 9 kk ikäisen itkeä öisin? Jos toimisit oikein, lapsesi ei edes tarttis itkee öisin. Tulisko mieleen, että se itkee sitä, kun on yksin?

 

Mutta kyllä lapsen itkusta kuulee onko silla oikeesti joku hätänä vai onko se vaan sellasta pientä kitinää ja sitä että ei saa unenpäästä kiinni. Mä ainakin tunnistan lapseni itkut.

kyllä kuulee, ehdottomasti. kyllä mäki tunnistin omien lasten erilaiset itkut.